Miksi valita toisin? Se on mahdollista

Vapaus valita on demokratian perusta. Tyypillisesti valinta tapahtuu vaaleissa. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, kuin myös mahdollisuus asettua ehdolle – tietyin pelisäännöin - on olennaista länsimaiselle demokratialle. Siellä missä demokratiaa kehitetään, sen minimivaatimuksista käydään jatkuvaa keskustelua. Tapahtuuko demokratia yhä vain vaaleissa, vaikkapa kerran neljässä vuodessa?

Kysymys tänä lauantaina 13.6. Kulttuuritalolla järjestettävässä Vapaus valita toisin -tilaisuudessa on siitä mistä valitaan. Tilaisuus järjestettiin, jotta voitaisiin avata keskustelu siitä, mitkä ovat vallalla olevat näkemykset – ja etenkin mitä ja miksi olisivat näiden vaihtoehdot. Missä määrin lähtökohdat nykypolitiikalle ovat kestämättömät? Mitä uusi politiikka voisi olla? Mihin hyvinvointivaltio on kaatumassa? Onko se välttämätöntä?

Rationaalisuuden hehkuttaminen ja eksperttien valta on ajanut tilanteeseen, jossa asioiden näkeminen toisin ja sen sanominen julkisesti on melko mahdotonta. Jokainen väite siitä, että asiat ovat näin eikä vaihtoehtoja ole – tietäähän sen sokea Reetakin – perustuu tiettyyn käsitykseen siitä mikä on loogista ja oikein. Rationaalisuus on ideologinen valinta, jossa lähtökohdat ja seuraussuhteet sekä tärkeysjärjestykset ja tulokset ovat tietyn maailmankuvan kautta suodatettuja.

Kohti uutta puoluetta?

Tilaisuutta ei järjestetty olettaen, että vasemmisto niin Suomessa kuin ulkomaillakin kärsisi murskatappion. Se ei ole ollut uuden puolueen perustamiskutsu, mutta toivottavasti siitä on silti iloa puolekentän uudistukseen. Selvästikään vaalitappion kärsineet sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto eivät ole tarjonneet kiinnostavia valintoja tai selkeää analyysiä tilanteesta. Ei ainakaan sellaista, joka motivoisi äänestämään, kannustamaan omaa puoluetta.

Kokoomuksella analyysi on selkeä, mutta mistä se syntyy? Onko koko politiikka myyty optimismilla höystettynä? Yliopistoteatterin debatissa vaalien alla keskustellut Sirpa Asko-Seljavaara väitti, ettei suurin osa niistä, jotka hakevat mielenterveyshoitoon ole ”oikeasti sairaita” ja ettei julkisessa hammashoidossa ole jonoja – muun muassa laittomia yli kuuden kuukauden pituisia jonoja. Se paljastaa, että Kokoomuksessa ja mahdollisesti sen äänestäjien parissa on etäännytty todellisuudesta jota suuri osa suomalaisista elää.

Lähes jokaisen tuttava- tai sukulaispiirissä pyritään mielenterveyshoitoon tai jonotetaan hammaslääkäriin – kerrotaan näistä avoimesti tai ei. Vai ovatko suomalaiset jo niin kahtiajakautuneet, ettei ylimmät kerrokset kohtaa alimpia kuin ohimennen? Tuloerot ovat kasvaneet ja asuinalueet eriytyneet toisistaan. Silloin hyvinvointivaltio on kriisissä, ja sen olemassaolon oikeuttaminen niille, jotka suurimmat määrät veroa maksaisivat on hankalaa.

Onko uuden poliittisen puolueen perustaminen pääasia? Ehkä pikemminkin tärkeintä on paljastaa se mille perustuu vallalla olevien poliittisten voimien argumentit ja verrata niitä jaettuihin kokemuksiin.

Ei mikään eksperttifoorumi

Haastetta riittää! Lauantain tilaisuudessa pohditaan niin palveluita, toimeentuloa ja hyvinvointivaltiota kuin ympäristön kannalta kestävää kehitystä, sekä globaalia politiikkaa ja demokratiaa.

Tarkoituksena ei ole, että viisaat puhuvat keskenään tai sivistävät tavallisia ihmisiä. Tarkoitus on, että alustukset synnyttävät keskustelua, jossa päästään käsittelemään ongelmakohtia – sellaisiakin, jotka tähän asti eivät ole nouseet esiin – luomaan niiden välille yhteyksiä ja ratkaisemaan niitä erilaisilla teoilla ja kampanjoilla.

Moninaiset tilaisuutta järjestävät tahot, jotka aktiivisemmin tai passiivisemmin ottaneet osaa tilaisuuden valmistelu prosessiin, toivovat, että foorumi olisi avoin tila.  Siitä tahdotaan selkeitä kannanottoja ja jatkumo prosessille, jossa vapaus valita toisin tehtäisiin mahdolliseksi. Tästä tilaisuudesta kunnia ei mene yhteen osoitteeseen, vaan yhteen hiileen on puhaltanut aktiiveja kansalaisjärjestökentältä, asiantuntijoita ja poliitikkoja.

Näin eurovaalien jälkeen ja taantuman aikakaudella tuntuu siltä, ettei vaihtoehtoja toiminnassa millään näistä osa-alueista ole helppoa nähdä tai ainakaan toteuttaa. Mutta toivottavasti foorumin jälkeen yhä useampi löytää näkökulman ja vaikkapa yhteistyökumppaneita – ja pystyy aidosti sanomaan: kyllä, se on mahdollista!