Edistykselliset voimat liittoon Euroopan parlamentissa

Pääministeri Matti Vanhanen moitti suomalaisia Euroopan parlamentin jäseniä siitä, että iso osa mepeistä äänesti työaikadirektiivistä käydyssä äänestyksessä vastoin Suomen hallituksen tahtoa. Hän penäsikin julkisuudessa kenen asioita mepit ajavat Euroopan parlamentissa. Hänelle on monesta eri suusta vastattu niin julkisuudessa kuin julkisuuden ulkopuolellakin, että mepit ajavat kansanvallan periaatteiden mukaan äänestäjiensä asiaa.

Euroopan parlamentti on vuodesta 1979 lähtien valittu suorilla vaaleilla. Vaalit käydään kaikissa EU:n jäsenmaissa samanaikaisesti muutaman päivän haarukassa. Britit äänestävät maanantaina, jotkut toiset keskiviikkona ja suomalaiset sunnuntaina. Tällaiset kansalliset eroavaisuudet otetaan huomioon.

Euroopan parlamentissa valituksi tulleet edustajat sijoittautuvat eri poliittisiin ryhmiin. Joillekin suomalaisille puolueille eurooppalaisen ryhmän löytäminen on helpompaa kuin toisille. Vaikeinta se on ollut Keskustalle, heille sopivaa ryhmää kun parlamentissa ei ole. Nyt he ovat liberaaliryhmässä, joka puolustaa vähemmistöjen, myös homojen oikeuksia ja vastustaa EU:n maksamia maataloustukia. Tällä hetkellä suurin ryhmä on Euroopan konservatiivien ja kansanpuolueen ryhmä. Siellä seinät on niin leveällä ja katto niin korkealla, että sinne mahtuvat yhtä hyvin Suomen kokoomus kuin Berlusconin puolue Italiasta.

Sosialidemokraatit olivat pitkään parlamentin suurin ryhmä, mutta joutuivat luovuttamaan sen pari vaalikautta sitten konservatiiveille. Konservatiivien ryhmä on kuitenkin sen verran hajanainen, että useimmissa merkittävissä poliittisissa linjakysymyksissä on mahdollista luoda ns. edistyksellinen ryhmittymä, johon sosialidemokraattien lisäksi tulevat yhtynyt vasemmisto (Suomen vasemmistoliitto), vihreät ja osa liberaaleista sekä riittävä määrä konservatiiveja, jotta enemmistö saadaan aikaiseksi. Tällä rintamalla on useimmat ympäristöön liittyvät asiat viety päätökseen. Talousasioissa on vaikeampi saavuttaa edistyksellisten enemmistöä, koska liberaalit ovat yhtenäisemmin (talous)liberaaleja.

Sosialidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen esitti Suomen vasemmiston yhteistyön syventämistä Euroopan tasolla. Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki kiirehti tyrmäämään ehdotuksen sanoen, että jos Suomen sosialidemokraatit haluavat olla mukana tässä rintamassa, voivat he tietenkin harkita vasemmistoryhmään liittymistä. En tiedä miten tarkoin harkittu tämä kommentti oli, mutta ne vasemmistoliiton mepit, jotka ovat olleet vahvoja vaikuttajia parlamentissa, kuten Marjatta Stenius-Kaukonen ja Outi Ojala, saivat paljon ja näkyvää aikaan tekemällä yhteistyötä sosialidemokraattisen ryhmän kanssa. Arhinmäen argumentointi on ymmärrettävissä puoluepoliittisesti, mutta ei poliittisesti, kun poliittisella tarkoitetaan asioihin vaikuttamista.

Vihreät taas ovat närkästyneet Urpilaisen viherpuheista ja leimanneet hänet viherpyykkäriksi. Urpilainenhan ehdotti Ruotsin puheenjohtajakauden avaukseksi Tukholman strategiaa, jonka avulla Eurooppa nostettaisiin 2010-luvulla maailman johtavaksi vihertaloudeksi. Tähän suuntaanhan ollaan jo menossa. EU:n hyväksymä (parlamentissa punavihreän rintaman tuella) ilmastopaketti, pakottaa jäsenvaltiot lisäämään selvästi uusiutuvan energian määrää ja tehostamaan energian kulutusta.

Tämä on hyvä alku, mutta vasta alku. Jotta vaalien jälkeen saadaan tarvittavaa poliittista voimaa kääntää kehitys peruuttamattomasti vähähiiliselle, uusiutuvan energian linjalle, on se varmistettava punavihreällä yhteistyöllä. Tätä ei edesauta nokittelu ja pikkupolitikointi vaan rehti asioihin sisälle menevä yhteistyö.

Riitta Myller (sd.) istuu Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien ryhmässä.