Euroopan käytävät vaativat osaamista ja yhteistyötä

Euroopan parlamentista saa hyvän käsityksen politiikan teon paikkana melko nopeasti. Omissa arvioissani minua toki auttaa kokemus Alueiden Komiteassa ja Eurocities-järjestön puheenjohtajana. Aiemmat toimeni valtuustossa, kansanedustajana, Helsingin kaupungin johtajana ja Uudenmaan läänin maaherrana antavat taas vertailukohtaa poliittisen päätöksenteon eroille kotimaassa ja toisaalta täällä Brysselissä.

Yksi ero Suomen eduskuntaan on hallitus-oppositio -asetelman puuttuminen, aivan kuten kunnallisella tasollakin. Siksi poliittisen ryhmän koon merkitys korostuu täällä. Suurimmalla keskustaoikeistolaisella EPP-ED:llä on komission ja parlamentin puheenjohtajien paikat ja tämän ryhmän mepit saavat myös eniten lainsäädäntöhankkeita vastuulleen. Toiseksi suurin ryhmä on sosialistit ja vasta kolmantena ja melkein kolmasosalla paikoista verrattuna EPP-ED:iin tulevat liberaalit, joihin Suomen Keskustakin kuuluu. Ilman hallitusvastuussa olevan puolueen kompromissipaineita täällä on myös mahdollisuus tehdä "ideologisempaa" politiikkaa kuin Suomessa. Toki täälläkin tehdään kompromisseja ja muodostetaan koalitioita tarpeen mukaan.

Monesti kysytään, että "ajatteko te siellä Suomen etua". Kyllä, mutta ensisijaisesti oman poliittisen arvomaailman kautta. Täällä ei ole Suomi-puoluetta, eihän eduskunnassakaan istuta Helsingin tai vaikka Satakunnan ryhmissä, vaan poliittisissa eduskuntaryhmissä! Toki joskus voivat saman vaalipiirin edustajat ajaa yhdessä tärkeiksi kokemiaan asioita - on se sitten eduskunnassa vaikka oman vaalipiirin tiehanke tai suomalaismeppien kanta 141-tukiin. Joskus ryhmäkokouksissa kuulee, että jonkun maan mepit aikovat äänestää ryhmän linjan vastaisesti. Kansalliset tilanteet huomioiden tämä on joskus ihan hyväksyttävää. Mutta on hyvä myös muistaa, että jos ei ole koskaan ryhmän enemmistön linjoilla, saa tuskin kovin suurta luottamustakaan osakseen. Sooloilijan vastuulle annetaan harvoin merkittäviä tehtäviä.

Mepin arjessa  omia maanmiehiä näkee harvoin. Valmistelutyö tehdään ryhmissä ja päätyö 20 valiokunnassa, joihin suomalaisetkin ovat jakaantuneet. On olennaista, että pystyy kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä muista maista ja ryhmistä tulevien kollegoiden kanssa. Valiokunnissa mepit valmistelevat mietintöjä ja lausuntoja - ja monesti edustaja pääsee itse käytännössä kirjoittamaan eurooppalaista lainsäädäntöä. Esimerkiksi yhteispäätösmenettelyssä meppi itse neuvottelee parlamentin nimissä sekä komission että neuvoston virkamiesten kanssa. Yksittäinen meppi voi siis olla hyvinkin vaikutusvaltainen lainsäätäjä!

Jotta edustaja saisi omalle tekstilleen tuen, tulee hänen sitten vakuuttaa kollegansa valiokunnassaan ja vielä ryhmässäänkin. Vain aktiivisuudella, osaamisella ja yhteistyöllä voi saavuttaa luottamusta. Itselläni ei ole vielä merkittävää lainsäädäntökokemusta Euroopan parlamentista – ja reilun kuukauden meppikokemuksella se onkin ymmärrettävää - mutta olen kuitenkin onnistunut saamaan vastuulleni kahden lausunnon valmistelun, sekä paikan oikeudellisten asioiden että talous- ja raha-asioiden valiokuntaan. Tässä oma aktiivisuus palkittiin.

M eppien lainsäädäntötyöstä nähdään kirjoitettavan Suomen mediassa valitettavan vähän. Euroopan parlamentin valta on kasvanut vuosien varrella ja mepit ovat jo aitoja lainsäätäjiä. Nyt olisi aika kertoa tämä suomalaisillekin, ehkä silloin äänestysintokin nousisi nyt arvioidusta 48 prosentista. Koska suomalaisia meppejä valitaan nyt vain 13, on entistä tärkeämpää, että valitut omaavat poliittista kokemusta ja osaamista jo parlamenttiin tullessaan. Täällä nimittäin on entisiä pääministereitäkin siihen malliin, että päät yhteen kolisevat!

Eva-Riitta Siitonen (kok.) istuu Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä (EPP-ED).