Wolfgang Petersen ohjasi vuonna 2000 elokuvan Perfect Storm, Täydellinen myrsky. Suomessa sitä esitettiin nimellä Meren raivo. Elokuva on katastrofielokuvaksi ihan kohtuullinen. Se on tarina kalastajista, jotka kohtaavat täydellisen myrskyn. Kalastajien ei tässä elokuvassa käy hyvin. Elokuva päättyy kalastajien muistotilaisuuteen ja ihmeen odottamiseen, josko alus vielä palaisi.
Media on vuosikymmenten aikana kohdannut monenlaisia kriisejä, mutta yksikään niistä ei ole sellainen kuin nyt meneillään oleva täydellinen myrsky. Se haastaa samanaikaisesti median kaikki perinteiset osa-alueet: sanomalehdet, aikakauslehdet, television ja radion, kirjatkin.
Muutoksen ytimessä on kaksi asiaa. Internet ja digitalisoituminen yhdistyvät tablettien ja älypuhelinten ratkaisevaan yleistymiseen kuluttajien tiedonsaanti- ja kommunikaatiolaitteina. Media ei ole suinkaan yksin. Samantapainen mullistus esimerkiksi kaupan alalla jättää vielä paljon tyhjiä seiniä tähänkin maahan.
Varmaa tänään on vain se, että meneillään on suurempi muutos kuin kertaakaan lukutaidon historiassa. Muutosta voi verrata siihen, kun nuolenpääkirjoitus korvattiin aakkosilla tai siihen, kun Johannes Gutenberg keksi kirjapainotaidon Saksassa 1400-luvulla.
1800-luvulla kustantajat pelkäsivät sähkösanomaa. Se kertoi uutiset nopeammin kuin hidas sanomalehti. Uhkasta selvisivät parhaiten ne kustantajat, jotka osasivat hyödyntää sähkösanomaa omassa työssään. Lehtien laatu parani ja tulevaisuus kirkastui.
Lehtikustantajat selvisivät myös radion tulosta ja television leviämisestä. Uudet välineet mullistivat tapoja saada tietoa ja vastaanottaa viihdettä. Tieto oli yhä yksisuuntaista, eli toimitus valitsi sen tiedon, jonka se jakoi eteenpäin lukijoilleen.
Vasta internetin tulo 1990-luvulla muutti median elämän. Tieto siirtyi internetiin, jonka käyttö halpeni samalla, kun välineet paranivat. Perinteiset viestimet saivat väistyä, jos ne eivät nopeasti ymmärtäneet, mitä kello oli lyömässä. Liian kauan kesti – minultakin – sen ymmärtäminen, että muutos koskettaa koko voimallaan meitä kaikkia, niin toimituksia kuin yritysjohtoakin.
Markkina supistuu
Yhdysvaltain markkina näyttää meille, mihin ollaan menossa. Suurten lehtien levikit ovat laskeneet. Esimerkiksi The Washington Postin levikki on puolittunut 400 000 kappaleeseen. Myös sanomalehtien liiketoiminnan pohja on ratkaisevasti huonontunut.
Suomen lehtimarkkina ei ole irrallaan muun läntisen maailman kehityksestä. Onhan kyse teknologian ja välineiden muutoksesta, joka muuttaa kuluttajakäyttäytymistä. Sosiaalisen median merkitys on vahvassa kasvussa, ja se lisää muutoksen voimaa.
Kaiken tämän seurauksena sanoma- ja aikakauslehtien levikit laskevat nopeasti. Tilattavien sanomalehtien kokonaislevikki oli vielä 25 vuotta sitten yli neljä miljoonaa kappaletta. Nyt ollaan selvästi alle kolmessa miljoonassa levikkikappaleessa. Iltapäivälehtien yhteislevikki on laskenut kymmenessä vuodessa lähes puoleen.
Suomessa mediaa kurittaa myös heikko suhdanne ja mainosmarkkinan muutos. Ei ole ihme, jos kannattavuutta yritetään pitää yllä vähentämällä työvoimaa. Toimituksista on lähtenyt lähes tuhat työpaikkaa tämän vuosikymmenen aikana.
Samaan aikaan lehtien ilmaiset ja maksulliset verkkopalvelut menestyvät ja saavat yhä uusia käyttäjiä. Maailman sanomalehtien etujärjestön WANIFRA:n selvityksen mukaan ongelman perusyhtälö on kuitenkin edelleen se, että digitaalisesti ansaittu dollari tarkoittaa seitsemää menetettyä printtidollaria.
Brittiläinen The Economist kirjoitti syyskuussa suuren murroksen iskevän seuraavaksi mainontaan. Lehti ennusti massamainonnan muuttuvan yksilöllisemmäksi ja mobiilimainonnan yleistyvän. Murros heikentää lehtien menestymismahdollisuuksia mutta tarjoaa myös aivan uusia mahdollisuuksia.
Myrskyn jälkeen
Synkästä kuvasta huolimatta olen optimisti. Printti kantaa lehdet digitaaliseen aikaan, jos laatujournalismi säilyy valtavirtana, jossa kyynisyyden korvaavat realismi, asioiden mittakaava ja hierarkia. Journalismi menestyy, jos kustantajayhtiöt ja toimitukset uskovat laadun merkitykseen myös muualla kuin juhlapuheissa.
Ihmisten oikeus olla hyvin informoitu ei ole kadonnut, ja yhtä lailla hyvä journalismi on demokraattisen yhteiskunnan elinehto. Demokratian kannalta perinteisen median heikentyminen on huolestuttavaa. Media on yhtä lailla riippuvainen demokratiasta ja oikeusvaltiosta, kuin se samainen oikeusvaltio on riippuvainen luotettavasta ja laadukkaasta mediasta.
Uskon, että median käy paremmin kuin elokuvan kalastajien. Media tulee myrskystä uudistuneena ja uudenlaisena. Jos se kykenee säilyttämään vahvuutensa ja mahdollisesti jopa vahvistumaan, myös oikeusvaltio ja sananvapaus voimistuvat. Sellaisessa maailmassa on hyvä elää – ja olla hyvin informoitu.
Janne Virkkunen toimi Helsingin Sanomien päätoimittajana vuosina 1991–2010.
Kolumni on julkaistu myös Ytimen numerossa 4/2014.
Kuva: Soppakanuuna