Viimeisten vuosikymmenten aikana monista käsitteistä ja yhteiskunnallisista arvoista on tullut otsikonomaisia ja sisällyksettömiä. Niin oikealla kuin vasemmalla ylistetään pohjoismaista hyvinvointimallia. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ei vastusta kukaan, poikkeuksena soinilaiset ja räsäsläiset, jotka eivät homoliittoja hyväksy.

Jos kuitenkin kaivautuu otsikkomaisuuden taakse, ristiriitaiset ja erilaiset käsitykset sanojen todellisista merkityksistä ovat suuria. Hankalinta on, että kaivuutyö on ulkoistettu meille itsellemme. Äkkiseltään luulisi, että poliittiset puolueet palaisivat halusta hikoilla puolestamme. Joskus tuntuu, että hieksi riittää aakkosämpäristä kaivetut miellyttävät ja kivat sanat.

Kun julkisten palvelujen yksityistäminen ei esimerkiksi ole suomalaisten mieleen, saamme tilalle toiset sanat: valinnanvapauden, palvelusetelein ja byrokratian purun. Voimme valita terveyskeskuksen tai koulun siinä missä leivän leseillä tai ilman. Kivaa.

Sote-uudistuksessa olemme olleet sanaleikin sivustaseuraajia. Vaikka kyse on myös sosiaalityöstä, mielenterveyspalveluista ja neuvoloista, soten järjestäminen tapahtuu lonkkaleikkausten keskittämisen oppien mukaan. Ja vielä niin, ettei yksittäinen kuntalainen voi edes äänestämällä vaikuttaa palveluiden puolesta.

Tämä on osa perustuslain tarkoittamaa kuntien ja kuntalaisten itsehallinto-ongelmaa rahoituksen ohella. Superhimmeli himmelöi puolta kuntien budjettia ja valtaosaa kuntalaisten palveluista edustuksellisen edustuksellisesti. Keskustan sanalle maakunta ei ole vielä löydetty toista, vaaleilla valittavaa maakuntahallintoa tarkoittavaa sanaa. Toivottavasti löytyy.

Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin on istutettu vieraita lajeja, jotka ovat alkaneet syödä alkuperäistä. Näin kävi Ruotsissa peruskoululle. Näin voi käydä myös meillä.

Ruotsalaiset voivat valita mihin kouluun lapsensa laittavat. Valittavana ovat kunnallisten koulujen ohella vapaakoulut. Niitä rahoitetaan verovaroin eivätkä ne voi periä oppilasmaksuja.

Ruotsin entinen sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Kjell-Olof Feldt, joka oli tekemässä päätöstä valinnan aloittamisesta 1990-luvulla, on nyt toista mieltä.  Tulokset ovat musertavan huonot.  Ruotsalaisesta koulutusjärjestelmästä on tullut eriarvoinen, syrjäytymistä edistävä ja leimaava. Akatemiatutkijat kauhistelevat, ettei edes Yhdysvalloissa ole sallittu yksityisten voittojen tavoittelua verovaroilla tuetuissa kouluissa.  Eikä vain kouluissa, vaan myös hoivassa.

Tämä on vakava ongelma tasa-arvoa korostavassa maassa, jonka kaupunkilähiöissä oppilaat valikoituvat kouluihin ihonvärin ja uskonnon mukaan. Myös oppimistulokset ovat romahtaneet. Opettajakoulutuksen ongelmat ovat myös suuret. Valinnanoikeus on lyönyt kansankodin suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta poskelle – ja kovaa.

Ydin keskittyy vuoden viimeisessä numerossa koulutukseen. Meillä on keskustelijoittemme Jarmo Kallungin ja Erno Lehtisen mukaan vaje korkeatasoisesta erityisosaamisesta, vaikka vahvuutenamme muutoin on laadukas ja maksuton koulutusjärjestelmä. Yritykset tarjoavat kyllä johtajilleen MBA-koulutusta, mutta mitä on tarjolla muille? Maksullista täydennyskoulutusta? Raila Rinne kirjoittaa vapaasta sivistystyöstä ja sen ahdingosta. Eero Suoranta puolestaan otti selvää Kiinassa ollessaan sikäläisestä elämänmenosta ja ihailtujen oppimistulosten takana olevasta eriarvoisuudesta.

Ydin tekee myös tilinpäätöstä Afganistanista Jarmo Pykälän ja Ilari Leskelän artikkeleilla. Kun tosiasiassa suomalaiset joukot ovat olleet sotaa käyvässä maassa osapuoli, tärkeä läsnäolon tunneperusta oli naisten ja tyttöjen oikeudet. Siksi myös pakistanilaisen koulutytön Malala Yousafzain selviäminen Taliban-iskusta oli rauhan Nobelin arvoinen. Oikeus koulutukseen oli enemmän kuin sana.

Hädänalaisista ihmisistä ja työtä pelkäämättömistä siirtotyöläisistä on tullut turvallisuusuhka meille turvallista elämää eläville. Jussi Förbom kirjoittaa turvattomasta Euroopasta. Jakamattomia ihmisoikeuksia onkin ryhdytty jakamaan. Jos tosiaankin ihmisarvoa ryhdytään laskemaan rahassa, kukaan ei ole turvassa. Kyllä meistä jokaisesta aina jotakin vikaa ja virhettä löytyy.

Kun Janne Virkkunen kirjoittaa kolumnissaan median murroksesta, ja omasta puolestani olen ollut huolissani kansalaisuuteen kasvamisesta, kysykää kirjastostanne Ydin-lehteä. Elleivät Ydin ja muut mielipidelehdet löydy sieltä, tärkeitä sanoja jää avaamatta ja merkityksiä löytämättä.

Ydin-lehti kiittää lukijoitamme ja tukijoitamme. Uusi vuosi on edessä!