Star Wars -elokuvissa Luke Skywalker kohtaa eeppisessä loppukohtauksessa sith-lordin, joka uhkaa käyttää Voimaa väärin. Elokuvan sankarin tavoitteena on palauttaa tasapaino galaksiin. Se, että hänellä itsellään ei ole kokemusta galaksista, jossa olisi tasapaino, ei saa tarinassa juurikaan tilaa. Sitä tarinaa on katsottu jo vuosikymmeniä ja jatko-osineen se puhuttelee ihmisiä eri puolella maailmaa.
Mikä on tämä mystinen voima, jota voi käyttää hyvää ja pahaan? Mikä on tasapaino, jota Skywalker tavoittelee?
Olen itse syntynyt jälkiteolliseen maailmaan ja ainoa tuntemani todellisuus on tämä, jossa kapitalismi määrää ja jossa hyvinvointi perustuu pitkälti järjestelmään, joka hyödyttää toisia enemmän kuin toisia. Tässä nykyisessä mallissa järjestelmä palkitsee normit täyttävät yksilöt ja näin ylläpidetään hierarkioita.
Näiden hierarkioiden kautta jakaantuu myös valta. Kenellä on ja kenellä ei ole. Toimintakykyisen, sosiaalisesti lahjakkaan, valkoisen heteromiehen mahdollisuudet hyvään elämään ovat lähtökohtaisesti paremmat kuin esimerkiksi vammaisen naisen. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan omilla toimillaan ole vaikuttanut kehoon, johon syntyy.
Etuoikeuksia ei kuitenkaan juurikaan nimetä tässä järjestelmässä, vaan niiden puuttuminen. Ikään kuin ongelma olisi heillä, joilta etuoikeudet puuttuvat.
Silloin kun ongelmia nimetään, ne ovat usein muualla kuin täällä. Kaivokset ovat jossain muualla, samoin hikipajat, joissa valmistetaan kaupoistamme ostamamme tuotteet, rikkinäiset yhteiskunnat, joissa alistetaan naisia eikä suojella lapsia.
Tämä on totta. Globaalisti maailmamme on rikki, ja sen osana myös meidän yhteiskuntamme. Ongelma on se, että harva meistä osaa kuvitella toisenlaista todellisuutta. Tai tarkastella oman yhteiskuntamme ongelmia vakavina, kun uutiset heittävät eteemme paljon karumpia todellisuuksia.
Itselleni ja monille muille feminismi on työkalu, jolla voimme oppia kuvittelemaan todellisuutta, jossa maailma ympärillämme ei olisi rikki. Jossa nälkää näkevien lasten kuvilla ei tarvitsisi kerätä rahaa ja jossa köyhyys, sodat ja ympäristökatastrofit eivät olisi osa arkeamme ja niitä vastaan taistelu osa ihmisyyttä.
Ajattelen, että tasapaino on menetetty kauan sitten ja ne sukupolvet, jotka tunsivat sortoon perustumattoman maailman, eivät enää informoi meidän todellisuuttamme. Mikäli tälläista maailmaa on edes ollut. Tarvitsemme siis radikaalia politiikkaa ja ajattelua, joka ei ainoastaan haasta nykyistä asiaintilaa, vaan uskaltaa unelmoida sellaisesta, jota emme tällä hetkellä kykene kuvittelemaan. Yhteiskuntia, joissa hyvä elämä kuuluu ihan jokaiselle.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja vuoden Kristiina 2016.