Amerikan velkavangit

Kansalaisoikeuksia Yhdysvalloissa valvovan ACLU-yhdistyksen raportti In For A Penny paljastaa, kuinka monet amerikkalaiset ovat joutuneet vakaviin velkaongelmiin ja jopa vankeuteen pienten rikosten ja rikkeiden seurauksena.

Järjestön viidessä Yhdysvaltojen osavaltiossa tekemät tutkimukset osoittivat yhteneväisyyksiä oikeusjärjestelmän toiminnassa.

Vaikka monet viranomaisen määräämät sakot ovat alkujaan pieniä, joskus vain kymmeniä dollareita, korkeat myöhästymismaksut ja korot ja kohtuuttomat maksuohjelmat kasvattavat niiden kokoa. Velkaa ei kerry pelkästään sakoista, vaan myös oikeuden määräämistä korvauksista. Tuomitulla voidaan maksattaa poliisin ja tuomioistuimen työ sekä hänen saamansa oikeusapu.

- Jopa syyttömiksi todetut voidaan pakottaa maksamaan 40 dollaria julkisen oikeusavustajan nimittämisestä, raportissa todetaan Louisianan osavaltion käytännöistä.

Maksamatta jättäminen tulkitaan oikeuden halventamiseksi, ja siitä voidaan tuomita vankeuteen. Maksukyvyttömille olisi mahdollista määrätä sakkojen sijaan yhdyskuntapalvelusta, mutta raportin mukaan maksukyvyttömyyttä ei useinkaan haluta tutkia ja todentaa, sillä se veisi lisää tuomioistuimen aikaa.

Maksukyvyttömän velallisen vangitsemisen logiikka on yhtä toimiva kuin varsinaisessa 1800-lukulaisessa velkavankilassa: vankilassa ei voi ansaita rahaa, joten velan maksussa voivat auttaa vain ystävät tai sukulaiset, jotka ovat hekin usein köyhiä. Vangeille lankeavat usein maksettavaksi myös kulut ylläpidosta vankilassa, joten velkataakka paisuu ennestään. Monille ennestään köyhille langetetut muutaman kympin sakot paisuvat tuhansiksi dollareiksi.

Raportissa päätellään ongelman juurten olevan suurelta osin viranomaisten taloudellisissa kannusteissa. Oikeusistuimet ja poliisi saavat sakoista ja muista maksuista budjettinsa täytettä, eli vähemmän ja pienempiä taloudellisia rangaistuksia määräävät jäävät pienemmille määrärahoille. Tuomareiden vastuulle on siis laitettu oikeudenmukaisten rangaistusten jakamisen lisäksi myös varainhankinta.

- On väärin, että [oikeuslaitoksen] omat tarpeet määrittävät sitä, mitä tapahtuu syytetylle, toteaa raporttiin haastateltu entinen neworleansilainen tuomari Calvin Johnson.

Kokonaisuutena sakkovelallisten heittäminen vankilaan ei kuitenkaan kannata. Vankilan uhalla perityistä sakoista kertyy toki tuloa, mutta vankiloiden täyttäminen ei ole sekään ilmaista. Satojen dollarien sakon takia kertyy tuhansien dollarien lasku vangin ylläpidosta. Ylläpitokustannusten lisääminen vangin velkaan ei sekään auta, kun maksukyvyttömällä ei rahaa yksinkertaisesti ole.

Vankilaan joutuminen sinällään vaikeuttaa myös työpaikan saantia, ja sitä kautta velkojen maksua. CEPR-ajatushautomon Ex-offenders and the Labor Market -raportin mukaan alle puolet yhdysvaltalaisista työnantajista olisi valmis ottamaan töihin ihmisiä, joilla on rikosrekisterimerkintä.

Velkavankeuteen ihmisiä ajava järjestelmä on loogisesti ja moraalisesti ongelmallinen. Lisäksi se on laiton. Yhdysvaltojen Korkein oikeus päätti jo 1983 vastaavien vangitsemisten olevan lainvastaisia, mutta etenkin laman aikana viranomaiset yrittävät haalia rahaa kokoon keinolla millä hyvänsä.