Demokratian sietämätön moniarvoisuus

Otsikko on napattu tasavallan presidentti Tarja Halosen haastattelusta (HS 31.1). ”Sitä on tämä nykyinen tilanne, ja sitä on vain pakko kestää”, hän sanoi tarkoittaen vallanjakoa presidentin ja valtioneuvoston välillä. Onko hän oikeassa?

Kun on puhe 'kestämisestä', niin sana viittaa lähinnä kokoomuslaisiin. Toki heillä on joitakin hengen heimolaisiakin. Kansa suuri enemmistöhän ei vain 'kestä' presidentti-instituutiota, vaan haluaa aktiivisesti säilyttää sen nykyiset valtaoikeudet. Onko kansa oikeassa?

Valta vartioi valtaa eli checks and balances -periaatetta edustaa suomalaisessa demokratiassa vanha montesquelainen vallan kolmijako-oppi eli lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan erottaminen toisistaan ja niiden kunkin itsenäisyys. Montesquen oppia täydentävät meillä monipuoluejärjestelmä ja presidentti-instituutio.

Hyvän hallinnon kannalta nämä kaikki checks and balances -mekanismit merkitsevät turvallisuutta hätiköintiä ja vallan väärinkäyttöä vastaan. Median – neljännen valtiomahdin – kannalta ne merkitsevät hallinnon läpinäkyvyyttä ja vaihtoehtojen raportoitavuutta. Kansan kannalta järjestelmään sisään rakennettu hitaus, avoimuus ja julkisuus merkitsevät mahdollisuutta mielipiteenmuodostukseen, sanalla sanoen demokratiaa.

Suomen valtiosääntökehitys on vienyt siihen, että meillä on kaksi kansan demokraattisesti valitsemaa valtioelintä, eduskunta ja tasavallan presidentti. Vielä ei ole täysin oivallettu, että ne merkitsevät kahta eri luonteista vaalitapahtumaa. Kun eduskuntavaaleissa on kysymys leimallisesti sisäpolitiikasta, presidentin vaaleissa kysymys on leimallisesti ulkopolitiikasta. Valtiosääntökehitystä voidaan pitää kansanvallan voittona.

Valtiosäännön tarkistusta valmistelemaan asetettu Taxellin komitea ehdottaa, että presidentin ulkopolitiikan johtajuus säilytetään. Se siis näyttää yhtyvän kansan enemmistön kantaan. Komitean mietintöön tuntuu kuitenkin sisältyvän kaksi ongelmaa. Toinen koskee asia, jota komitea ehdottaa ja toinen asiaa, jota komitea ei huomannut lainkaan käsitellä.

Komitea esittää muutettavaksi perustuslain 59. pykälän, joka sanoo miten menetellään presidentin ja valtioneuvoston erimielisyystapauksessa. Muutosesitys on niin kiharaisesti kirjoitettu, että herää kysymys, ovatko komitean jäsenet ja asiantuntijatkaan ymmärtäneet, mitä esittävät. Ehkä epäselvyys korjaantuu hallituksen esityksessä eduskunnalle. Hyvä vaihtoehto voisi olla pykälän säilyttäminen ennallaan.

Komitea ei esitä muutettavaksi 93. pykälää, eikä ilmeisesti havainnut lainkaan sitä ongelmaa, jonka Jaakko Blomberg toi esiin Vieraskynä-jutussaan (HS 30.1.). Voimassa oleva perustuslaki jakaa ulkopolitiikan alueen Suomea ja unionia koskeviin osiin. Se on asiallisesti vailla mieltä, sanoo Blomberg.

Valtioneuvoston EU-toimivalta tulisi kylläkin jättää ennalleen, sanoo Blomberg, mutta valtioneuvostolle pitäisi lisäksi säätää velvoite toimia unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa.

Minua tämä voimassa olevan perustuslakimme ongelma on häirinnyt jo vuosia. Erityisesti on häirinnyt se poliittinen hokeminen, että EU-asiat kuuluvat vain valtioneuvostolle. Intellektuaalisesti ei ole kestävää ajatella, että ulkopolitiikan johtamisesta vastuutettu presidentti ei osallistuisi virkansa puolesta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmisteluun. Ehkä tämäkin asia pannaan kohdalleen tulevassa hallituksen esityksessä.

Kalevi Suomela on Ydin-julkaisut ry:n puheenjohtaja.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa