Tervehdykseni kaikille ystäville ympäri maailmaa, jotka luette tätä. Olen Yamil Gonzales, ja olen honduraslainen.
Kuten useimmat maanmiehistäni, olen asunut hyvin lähellä tätä poliittista kriisiä. Mielestäni tämänhetkinen tilanne on hyvin monimutkainen. Molemmat puolet ovat epäonnistuneet pitämään toimintatapansa laillisuuden ja hyväksyttävyyden rajoissa, ja molemmat ovat ottaneet osaa laittomuuksiin.
Hondurasilla on mielenkiintoinen historia. Ennen vuotta 1980 maassa oli monia vallankaappauksia. Kun uutta perustuslakia laadittiin 1980-luvun alussa, siihen luotiin erittäin keskeisiä säädöksiä, joiden odotettiin estävän tulevia kaappauksia ja muita konflikteja. Noiden säädöksien rikkomisesta voidaan rangaista hyvin voimakkaasti, jopa kansalaisuuden menetyksellä.
Presidentti Manuel Zelaya rikkoi laki ajamalla ”neljättä uurnaa”, jolla hän pyrki muuttamaan tämän perustuslain asetuksia. Maan kansallinen kongressi, korkein oikeus ja vaalilautakunta varoittivat häntä, ja olivat yhtä mieltä siitä, että Zelaya pyrki laittomuuksiin. Tästä huolimatta hän osoitti välinpitämättömyytensä ja jatkoi kampanjaa.
Mitä tapahtui 28. päivä kesäkuuta Hondurasissa? Korkein oikeus määräsi Zelayan, joka oli vielä tuolloin maan kansalaisen, pidätettäväksi. Poliisin olisi tullut toteuttaa määräys, mutta kuinka kävikään? Armeija lähetettiin töihin ja Zelaya maasta ulos. Tuo toimintatapa oli äärimmäisen erikoinen, sillä armeijalla ei ole valtaa eikä oikeutta viedä ketään ulos maasta ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Reaktio molemmilta ryhmiltä, presidentin kannattajilta ja vastustajilta, oli välitön, ja loppu on historiaa. Kesäkuun lopusta lähtien maa on jakautunut kahteen leiriin: ”vastarintaan” ja opposition kutsumiin ”vallankaappaajiin”. Vastarinnan edustajat ovat olleet kaduilla eniten ja ovat kieltämättä syyllisiä suurimpaan osaan vandalismista, kuten kuvistani voi päätellä. Heidän teoistaan on tullut yhä kuumapäisempiä.
Mutta kuka on oikeassa? Mielestäni kumpikaan kahdesta puolesta ei voi pestä käsiään tässä asiassa. Honduras tarvitsee puolueettoman tuomarin tunnistamaan ja rankaisemaan molempien puolien rikoksia. Zelaya ei voi enää palata valtaan, sillä hän ei ole enää virallisesti maan kansalainen, puhumattakaan presidentti. Hondurasin nykyinen hallitus ei ole syytön, eikä heitä tule kohdella niin kuin viattomia sankareita. Heidän täytyy kantaa vastuu siitä, mitä he ovat tehneet maalle ja Manuel Zelayalle. Myös heidän tekonsa oli laiton.
Toivon kaikkein parasta maalleni. Minun viimeinen ajatukseni onkin: poliitikot eivät tee meitä vapaiksi, nosta elämänlaatua tai tee meistä parempia ihmisiä. Maamme kohtalo on itsenäisesti ajattelevien ja toimivien ihmisen käsissä. Valinta on meidän.
Yamil Gonzales on valokuvaaja, graafinen suunnittelija ja opettaja.
Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa