Punainen. Lapsi on juuri kertonut, minkä väriset seinät hänen perheellään oli. Maahanmuuttovirkailija kirjaa ylös värin ja huomautuksen, että lapsi on antanut harhaanjohtavia tietoja viranomaisille. Neljä vuottasitten lapsi antoi vastauksen samaan kysymykseen. Vastaus oli oranssi.

Kuulustelu käydään Suomessa, jossa lapsi on ollut jo useita vuosia erillään perheestään. Mutta jollei hän muista oikein tai ainakin kerro samaa kuin hänen perheenjäsenensä, voi lapsen tulevaisuus jatkua ilman perhettä.

Samaan aikaan lapsen sisaruksia kuulustellaan toisella puolella maailmaa. Kuulustelu suoritetaan lähetystössä, jossa virkailija on lapsen kanssa kahdestaan. Virkailija arvioi silmämääräisesti lapsen iän korkeammaksi kuin tämä ilmoittaa. Varmistuakseen iästä, virkailija käskee lapsen riisua huntunsa. Lapsi on paniikissa. Hän ei ole tottunut olemaan puolialastomana ventovieraan arvioitavana.

Kysymys herääkin, olisiko suomalaislapsia kohdeltu samalla tavalla esimerkiksi huostaanottotilanteissa tai edes rikoskuulusteluissa? Tuskinpa, sillä lapsiystävällisiä toimintamalleja pyritään kehittämään koko ajan. Täten yhdenvertainen kohtelu lasten välillä on vaarantunut.

Jos lasten oikeuksien toteutuminen ulkomaalaislapsilla on käytännössä kyseenalaista, niin näin on myös jopa paperilla. Maahanmuuttoviraston perheenyhdistämispäätökset ovat usein kolkkoa luettavaa. Käytännössä päätösteksteissä lapsi typistyy ”maahanmuuton välineeksi”, jolla halutaan ”kiertää ulkomaalaislakia”. Tällainen kielenkäyttö ei ole lapsen ihmisarvon, saati muiden ihmisoikeuksien mukaista. Huomio kirjataankin valitukseen, joka lähtee turvapaikanhakijalapsiin erikoistuneesta asianajotoimistosta kohti hallinto-oikeutta.

Heta Heiskanen on ihmisoikeusjuridiikkaan erikoistunut tutkija, joka on työskennellyt ulkomaalaiskysymysten parissa sisäministeriössä ja pakolaisiin erikoistuneessa asianajotoimistossa.