”Yleinen harhaluulo on, että juuri Eurooppaan muutettaisiin erityisen paljon, ja että Afrikasta tultaisiin tänne. Tosiasia on, että  Euroopan muuttoliikkeistä valtaosa on Euroopan sisäistä. Afrikassakin muuttoliikkeiden valtavirta on mantereen sisäistä”, toteaa sosiaaliantropologi Minna Säävälä.

Ydin-lehti keskusteli Säävälän kanssa globaaleista muuttoliikkeistä ja kehityksestä Maailma kylässä -festivaaleilla.

Säävälä on tutkinut muuttoliikkeitä ja ollut tekemässä muuttoliikkeiden ”käsikirjaa” Muuttajat: Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta.

Muuttamisen syyt ovat perin arkisia. Ihmiset lähtevät liikkeelle paremman elämän, työn tai rakkauden vuoksi. Toki myös sodat ja konfliktit pakottavat jättämään kodin.

”Muuttaminen on myös kriisi. Oman tutun asuinympäristön ja kodin jättäminen ei ole helppoa. Uusiin olosuhteisiin sopeutuminen voi olla vaikeaa. Monet kuitenkin ajattelevat, että muuttamisen aiheuttamat vaikeudet ovat pieniä uhrauksia siihen verrattuna, että tuleville polville halutaan turvata parempi elämä ja tulevaisuus.”

Myös suomalaiset ovat lähteneet liikkeelle. Viime vuosisadan alussa lähdettiin Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. 1960-luvun Suomesta puolestaan työn perässä Ruotsiin. Euroopan talousongelmat ja erityisesti Espanjan ja Portugalin korkea työttömyys ja erityisesti nuorten korkeasti koulutettujen ahdinko on kääntänyt entiset siirtomaavaltasuhteet nurinpäin. Nyt muutetaan entisistä emämaista entisiin siirtomaihin. 

”Selvä koulutettujen nuorten muuttovirta  on nähtävissä erityisesti Espanjasta ja Portugalista entisiin siirtomaihin. Ne koetaan kulttuurisesti ja kielellisesti läheisiksi.  Brasilia esimerkiksi on kehittyvä talous ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia nuorille kuin kotimaa Portugali.”

Mitä sosiaaliantropologi sanoo ihmisten oikeudesta haluta parempaa elämää?

”Se on aivan luonnollista. Niin on ollut ja tulee olemaan. Vanhemmat haluavat lapsilleen parempaa elämää kuin mitä itsellä on ollut. Myös työmarkkinat ovat globaalit.”

Euroopan porteilla Syyrian kriisi on pakottanut ihmiset jättämään kotinsa. Valtavirta pakolaisuudesta kohdistuu naapurimaihin. Syyriasta ei juuri osata haluta Suomeen. Meillä ei ole syyrialaisten omia yhteisöjä, kuten Ruotsissa, eikä aktiivista sodan jaloista pakenevien ihmisten hädän tunnistavaa pakolaispolitiikkaa.

”Toivoisin ihmisten pystyvän asettautumaan paremmin pakolaisten asemaan ja ymmärtämään kaikkia niitä pelkoja ja turvattomuuden tunteita, jotka pakottavat lähtemään. Samoja tunteita ei pitäisi joutua kohtaamaan enää silloin, kun on päässyt pois sodan jaloista turvalliseen maahan.”