Vaikka ulkoministeri Soinilla on ollut aika matala profiili viime aikoina, samaa ei voi sanoa hänen puoluetoveristaan puolustusministeri Niinistöstä. Hänen loppukirinsä ennen vaaleja on ollut huimaa seurattavaa. Nähtäväksi jää, onko se joutsenlauluja vai kantaako se hedelmää.
Politiikan toimittajien ja kommentaattoreiden on tapana sanoa, etteivät siniset – ja heitä ennen perussuomalaiset – ole saaneet hallituksessa paljoakaan aikaiseksi. Se voi kuitenkin olla katsojan silmässä oleva harha, koska heidän tavoitteensa ja äänestäjiensä käsitys siitä, mikä on tärkeää, ovat niin erilaisia kun helsinkiläisen politiikkakommentaattorin.
Kun valtakunta on uutisoinut soten valinnanvapaudesta ja kansalaisten terveyspalveluiden ulkoistamisesta pörssiyhtiöille, on ministeri Niinistö avustajineen ollut aktiivinen ja suoltanut lakialoitetta, esitystä ja lausuntoa toisen perään. Ne eivät ole koskeneet kansalaisten perusturvaa, vaan sinivalkoista (tai näkökulmasta riippuen sinimustaa) tulevaisuutta.
On valmisteltu reservipoliisijärjestelmää, jossa lyhyen sotilaspoliisikoulutuksen saaneita vapaaehtoisia voidaan tulevaisuudessa komentaa – tai päästää? – pakolaisia ja muita haitallisia aineksia vastaan, toki hallituksen päätöksellä. On valmisteltu uutta suojeluskunnan kaltaista organisaatiota ja sille valtuuksia itsenäisesti harjoitella aseellista toimintaa. Samalla on torpattu EU:n yrityksiä torjua terrorismia sekä kaventaa ihmisten mahdollisuuksia saada luvallisesti esimerkiksi sarjatuliaseita.
Nyt eduskuntaan tulevia lakipaketteja uudesta reservipoliisista ja aselain muutoksista, jotka on koplattu vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolin muuttamiseen, on perusteltu eri tavoin eri piireissä. Mutta selvää on, että kansallismielisille turhautuneille miehille halutaan nyt antaa ”asemaa”, ”roolia” – ja ”kättä pidempää”. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen ”lällykurssit” ilman kunnon ammuntoja, oikeilla raskailla aseilla ihan itsenäisesti tai Soldiers of Odinin katupartiot ilman poliisivaltuuksia eivät enää riitä.
Lakiesitykset avaavat nyt ovet isänmaan ja vapauden puolustajien järjestäytymiselle. Vanhaa suojeluskuntarahaa on edelleen jonkin verran säilössä säätiöissä, eli näille hankkeille on myös eduskunnasta riippumattomia tukivaroja, jos joku niin haluaa. Vaikea nähdä, onko tämä soten hyväksyntää vastaan tehty poliittinen lehmänkauppa ihan Keskustapuolueen ja Kokoomuksenkaan intresseissä.
Euroopassa puhaltaa nuivat tuulet. Ehkä Suomenkin pitäisi ottaa siihen liittyvät uhat todesta, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja.