Avainsana-arkisto: asevarustelu

Ydinaseet ovat edelleen uhka

Laura Lodenius

”Kahdeksanvuotiaana tiesin / että maailma tuhoutuu / kaksintaistelussa suurvaltojen…” Näin kirjoitti aikoinaan Anni Sinnemäki ja lauloi Ultra Bra, kuvaten hyvin 80-lukulaisten nuorten kokemusta ydinpelotteen alla. Monesta koulusta Suomessakin osallistuttiin rauhanmarsseihin, niin kuin koko Euroopassa. Uhka siitä, että suurvallat eivät vain verbaalisesti uhkailisi ydinaseilla ja loisi niillä pelotetta, vaan että niitä oikeasti käytettäisiin, oli todellisuutta. ”Läheltä piti” -tilanteitakin oli.

Kun sotilasliitot alkoivat suunnitella uusien keskimatkan ohjuksien sijoittamista Eurooppaan, ihmisten takapihoille, eurooppalaiset heräsivät protestoimaan. Maapallon täystuho kertaheitolla tuntui ei ainoastaan mahdolliselta, vaan jopa todennäköiseltä optiolta kylmän sodan Euroopassa.

Britannian parlamentin alahuoneen tiloissa julkaistiin 28. huhtikuuta 1980 vetoomus nimeltä ”European Nuclear Disarmament Appeal”, END-vetoomukseksikin kutsuttu. Se oli pääosin E.P. Thompsonin, Mary Kaldorin, Dan Smithin ja Ken Coatesin käsialaa, mutta samalla tulosta laajemmista keskusteluista erityisesti brittiläisen rauhanliikkeen parissa. Kylmän sodan kilpavarustelun kiihtyminen ja ydinasepelote aktivoi uudelleen ”vanhoja” rauhanjärjestöjä sekä loi pohjaa myös uusille liikkeille, ryhmille ja aktivismille.

Vetoomuksesta syntynyt END-liike vaati aseidenriisuntaa sekä idältä että länneltä ja lähti luomaan ruohonjuuritason dialogia yli kylmän sodan rajojen. END-liike keräsi tukijoita ympäri Eurooppaa. Vaikka valtaosa oli Länsi-Euroopasta, saatiin mukaan ihmisiä myös Neuvostoliitosta ja senaikaisen itäblokin maista. Kun kuuntelee tämän päivän turvallisuuspoliittista puhetta ja näkee sen kasvun, jota tämä puhe tuottaa ei vain Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja Intian asevarustelussa, vaan myös eurooppalaisten asemenoissa, on END-vetoomuksen viesti hyvin ajankohtainen:

”Meidän on opittava olemaan lojaaleja ei ”idälle” tai ”lännelle”, vaan toisillemme, ja meidän on oltava välittämättä minkään kansallisvaltion asettamista esteistä tai rajoituksista. On kunkin valtion kansalaisten vastuulla toimia ydinaseiden ja -tukikohtien poistamiseksi Euroopan maaperältä ja aluevesiltä ja päättää omista keinoistaan ja strategiastaan oman alueensa suhteen. Ne vaihtelevat maasta toiseen, emmekä me ehdota minkään yksittäisen strategian määräämistä. Tämän on oltava osa yli mantereen ulottuvaa liikettä, jossa on kaikenlaista yhteistoimintaa… Vedotessamme eurooppalaisiin emme käännä selkäämme maailmalle. Toimiessamme Euroopan rauhan puolesta toimimme maailman rauhan puolesta.”

Euroopan unioni sai sittemmin Nobelin rauhanpalkinnonkin, mutta EU on osoittanut huolestuttavia merkkejä halusta rakentaa muureja sekä ”linnoitusta” muita vastaan. Myös sisäisesti solidaarisuuden puute käytännön tekojen osalta on ollut aika ilmeistä. Nationalismin haamu saa taas jalansijaa Euroopassa, ja sen myötä militarismi.

Rauhanliitto julkaisi huhtikuussa END-liikkeessä toimineen professori Tair Tairovin haastattelun. Siinä Tairov muistelee yhtäältä vuosiaan Maailman rauhanneuvostossa, Neuvostoliiton puitteissa syntyneessä rauhanliikkeessä, ja toisaalta 80-luvun ”uusia” tuulia sekä yhteistyötään sittemmin END-liikkeen kanssa ja muun muassa naisten rauhanmarsseja kylmän sodan jakolinjan yli. Hänen muistelonsa ovat kiinnostava ajankuva ja todistus tietystä ajanjaksosta Euroopan historiassa, vaikkakin tietenkin subjektiiviset, kuten muistelot aina.

Nationalismin haamu saa taas jalansijaa Euroopassa, ja sen myötä militarismi.

Folke Sundman, joka aikoinaan toimi END-liikkeen niin kutsutussa ”liaison-komiteassa” Sadankomitean ja Rauhanliiton edustajana, toteaa haastattelun esipuheessa: ”END-vetoomus oli aikansa lapsi, mutta monet sen tärkeimmistä ajatuksista ovat edelleen relevantteja. Eurooppalainen ja maailmanlaajuinen ydinaseriisunta tarvitsevat uusia aloitteita.”

Maailmassa käytettiin viime vuonna 1917 miljardia dollaria aseisiin ja sotilaallisiin menoihin. Euroopassakin varustelumenot kasvoivat ja EU:hun rakennetaan useampaa rahastoa sekä rahoitusinstrumenttia sotilaallisille investoinneille ja kehitystyölle. Saksa kasvatti sotilasmenojaan kymmenen prosenttia suhteessa edellisvuoteen, kaikki ydinasevaltiot modernisoivat ydinaseitaan ja Suomi valmistelee laittavansa seuraavina vuosina kymmenen miljardia pelkkiin hävittäjähankintoihin.

Uusia aloitteita ja uutta intoa sekä puhtia aktivismiin rauhan puolesta todella tarvitaan, jos henkemme on meille kallis. Hyvä, END-liikkeen hengen mukainen aloitus Suomelta, muilta Pohjoismailta ja kaikilta EU-mailta olisi allekirjoittaa YK:n puitteissa neuvoteltu ydinaseet kieltävä sopimus.

Kirjoittaja on Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja.

Tair Tairovin haastattelun voi ladata englanninkielisenä Rauhanliiton sivuilta.

Onko nyt aika hankkia hävittäjiä -virtuaaliseminaarin video 12.5.2020

 

Puolustusministeriö valmistelee Suomen historian kalleinta asehankintaa. Ilmavoimien nykyiset Hornet-hävittäjät on tarkoitus korvata uusilla. Hinta on noin 10 miljardia euroa ja hävittäjien elinkaaren kustannukset yhteensä arviolta 30 miljardia.

Onko nyt aika hankkia hävittäjiä? Onko HX-hankkeelle vaihtoehtoja?
Keskustelun vetäjä: Sadankomitean puheenjohtaja Kaisu Kinnunen.

Alustajina:

Professori Heikki Hiilamo:
Hävittäjähankinnan hinta – mitä opimme Hornet-hankinnasta
Kauppatieteiden tohtori Eero Lehto:
Hävittäjähankinnat ja valtiontalouden kantokyky
Tutkijatohtori Markus Mykkänen:
Medialobbaus ja toimittajien rooli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
Tietokirjailija Pentti Sainio:
Hävittäjien aika on ohi. Miksi pitää hankkia uusia?
Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho:
Rauha ja turvallisuus ilman varustelua

Virtuaaliseminaari pidettiin verkossa tiistaina 12.5.2020.

Seminaarin järjestäjät:
Rauhanliitto, Sadankomitea, Rauhanpuolustajat, Taitelijat rauhan puolesta PAND, Vapaus valita toisin ja Ydin-lehti

Suomi ei edistä robottiasekieltoa

Lauri Siren

Robottiaseiden vastaisen kampanjan maskotti David Wreckham New Yorkin Times Squarella viime lokakuussa. (Ari Beser/Campaign to Stop Killer Robots)

Ulkoministeriön mukaan yhteiset ohjeet autonomisten asejärjestelmien kehitystä ja käyttöä varten ovat kieltosopimusta parempi tavoite YK:ssa. Robottiaseiden vastaisen kampanjan mielestä myös Suomen pitäisi liittyä niiden kieltämistä vaativaan rintamaan.

Lue loppuun

Missä luuraa rauhanskenaario?

Juhis Ranta

Maanpuolustuslogiikkaan kuuluu vahvasti skenaarioajattelu. Mahdollisia uhkia arvioidaan, varautumistoimenpiteitä harjoitellaan ja hankintoja perustellaan kuvitteellisten tilanteiden kautta. Mistä suunnasta hyökätään, millä keinolla, miten puolustamme omaa aluettamme, entä kumppaniemme alueita.

Lue loppuun

Hävittäjät vai kansantalous?

Eero Lehto

F-35A-hävittäjä Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdassa Arizonassa. Kuva: Robert Sullivan/Flickr.

HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetit suorituskykyisemmillä hävittäjillä. Sen tarjouspyyntö sisältää kuitenkin sudenkuoppia, joihin putoaminen kasvattaa pahimmillaan puolustusmenot kansantalouden kannalta kestämättömän suuriksi.

Lue loppuun

Peace and Love!

Arja Alho

Kun kiinnitin teini-ikäisenä rauhanmerkin olkalaukkuuni, tunsin olevani osa maailmanlaajuista sodanvastaista liikettä. Kylmä sota hyyti luissa ja ytimissä. Uutiskuvat napalmin polttamista lapsista kuristivat kurkkua. Mutta kaikkialla – siltä ainakin tuntui – ihmiset marssivat rauhan puolesta sotaa vastaan: Peace and Love!

Sitten tulivat julisteet, joissa Ronald Reaganin käsivarsilla lepäsi Margaret Thatcher kuin Tuulen viemää -elokuvassa. Taustalla kohosi ydinpommin sienimäinen ja pelottava pilvi. Siksi minäkin liimasin julisteita sähkökaappeihin. Kummankin valtaantulo 1980-luvun alussa nimittäin leikkasi liennytykseltä siivet – ja käynnisti vieläkin voimissaan olevan uusliberalistisen hegemonian. Neutronipommia kehiteltiin, alkoi tähtien sota. Oli tehtävä taas jotakin. Rauhanmarssit saivat ihmiset liikkeelle.

Lue loppuun