Robottiaseiden vastaisen kampanjan maskotti David Wreckham New Yorkin Times Squarella viime lokakuussa. (Ari Beser/Campaign to Stop Killer Robots)
Ulkoministeriön mukaan yhteiset ohjeet autonomisten asejärjestelmien kehitystä ja käyttöä varten ovat kieltosopimusta parempi tavoite YK:ssa. Robottiaseiden vastaisen kampanjan mielestä myös Suomen pitäisi liittyä niiden kieltämistä vaativaan rintamaan.
Maanpuolustuslogiikkaan kuuluu vahvasti skenaarioajattelu. Mahdollisia uhkia arvioidaan, varautumistoimenpiteitä harjoitellaan ja hankintoja perustellaan kuvitteellisten tilanteiden kautta. Mistä suunnasta hyökätään, millä keinolla, miten puolustamme omaa aluettamme, entä kumppaniemme alueita.
F-35A-hävittäjä Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdassa Arizonassa. Kuva: Robert Sullivan/Flickr.
HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetit suorituskykyisemmillä hävittäjillä. Sen tarjouspyyntö sisältää kuitenkin sudenkuoppia, joihin putoaminen kasvattaa pahimmillaan puolustusmenot kansantalouden kannalta kestämättömän suuriksi.
Kun kiinnitin teini-ikäisenä rauhanmerkin olkalaukkuuni, tunsin olevani osa maailmanlaajuista sodanvastaista liikettä. Kylmä sota hyyti luissa ja ytimissä. Uutiskuvat napalmin polttamista lapsista kuristivat kurkkua. Mutta kaikkialla – siltä ainakin tuntui – ihmiset marssivat rauhan puolesta sotaa vastaan: Peace and Love!
Sitten tulivat julisteet, joissa Ronald Reaganin käsivarsilla lepäsi Margaret Thatcher kuin Tuulen viemää -elokuvassa. Taustalla kohosi ydinpommin sienimäinen ja pelottava pilvi. Siksi minäkin liimasin julisteita sähkökaappeihin. Kummankin valtaantulo 1980-luvun alussa nimittäin leikkasi liennytykseltä siivet – ja käynnisti vieläkin voimissaan olevan uusliberalistisen hegemonian. Neutronipommia kehiteltiin, alkoi tähtien sota. Oli tehtävä taas jotakin. Rauhanmarssit saivat ihmiset liikkeelle.