Avainsana-arkisto: demokratia

Brexit ja kissavideot

Juho Kajava

Ison-Britannian ero EU:sta tapahtui sosiaalisen median vaalikentillä.

succo / pixabay, CC0 Public Domain

Suomen Savossa kesäkuun 24. päivä vuonna 2016 valkeni normaalina ja kauniina kesäpäivänä juhannuksen alla. Britanniassa kuitenkin herättiin uskomattomaan aamuun. Edellisen päivän kansanäänestyksessä Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyydestä enemmistö äänistä oli mennyt unionista eroamista kannattavalle kannalle.

Miten niin oli voinut käydä? Internetissä oli kuhissut vaalien alla, mutta mielipidemittaukset näyttivät suotuisilta unioniin jäämistä toivoville.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 2/2017: ”Sen suven suloisuutta”

Arja Alho

Kevään puhkeaminen kylmän horroksesta on ottanut aikaa. Syntymän ihme ja menetyksen suru vuorottelevat niin luonnon kiertokulussa kuin ihmisten elämässä. Samat kaaret löytyvät myös kansakunnan historiallisesta muistista.

Paavo Lipponen korosti presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa hänen merkitystään kahden murroksen – niin sisäpoliittisen kuin ulkopoliittisen – luotsina.

Sisäpoliittinen murros ajoittui Koiviston pääministeri-presidenttikauden saranaan. Vallanvaihto tapahtui hyvässä kansanvaltaisessa järjestyksessä sekä johti parlamentarismin vahvistumiseen ja presidentin valtaoikeuksien kaventamiseen.

Ulkopoliittinen murros sijoittui kylmän sodan päättymiseen. Koivisto teki päätöksen EU-jäsenyyden hakemisesta mutta myös YYA-sopimuksen irtisanomisesta. Liikkumavaran hän oli varmistanut huolehtimalla hyvistä suhteista niin Neuvostoliittoon kuin länteenkin.

Lipponen luonnehti myös Koiviston persoonallisuutta, joka oli samanaikaisesti aristokraattinen ja rento. Samaa luonnehdintaa hakisin myös itse.

Lue loppuun

Luokittelua

Kirsi Koivuporras

Mies kertoo tarinaa. Vastaa niin kuin tuntemattomalle kysyjälle kerrotaan: rauhallisesti, kiihkotta. Kamera ei näytä kasvoja, enkä muista tarinaa sanasta sanaan jälkikäteen, mutta sen perussanoma on tuttu.

Tuli avioero, työpaikka meni alta ja terveys petti. Sitten tulivat pakolaiset, mutta samassa leipäjonossa heitä ei ole näkynyt. Miten se on mahdollista?

Lue loppuun

Pääkirjoitus 1/2017: Itsevaltius, harvojen valta ja kansanvalta

Arja Alho

Maailman kirjat ovat epäjärjestyksessä – elleivät sekaisin.

Presidentti Donald Trumpin uhmakas ja egosentrinen kielenkäyttö on ehtymätön lähde sosiaaliselle medialle. Samalla kun naurattaa, myös pelottaa.

Arvaamattomuudesta on tullut moninkertaisesti enemmän maailmanpolitiikkaa hallitseva tekijä kuin aiemmin. Toki sekin voi merkitä myös hyvää: muiden on oltava herkempiä, ketterämpiä ja valmiimpia keskusteluille, jotta kansainvälinen yhteisö voi ylipäätään toimia minkään globaalin haasteen edessä.

Arvelen kuitenkin, ettei Donald Trump istu presidenttikauttaan loppuun asti. Hän on altis skandaaleille, mutta hän voi olla myös populistisuudessaan uhka amerikkalaiselle rautaiselle järjestykselle, jossa tunnetusti raha ja turvallisuuskoneisto puhuvat.

Lue loppuun

Obamasta Trumpiin: Demokratiaa, ei demografiaa

Emilia Palonen

emilia_palonen_webYhdysvaltain vaalit hämmensivät. Hillary Clintonin voittoa oltiin pedattu pitkään. Mieleeni tuli syksy 2008, jolloin olin postdoc-tutkijana Chicagossa. Luin politiikan teoriaa professorini Ernesto Laclaun kanssa Northwestern-yliopistossa ja ymmärsin Barack Obamaa täysin. Hän rinnasti erilaisia poliittisia vaatimuksia, eri ryhmät olivat innoissaan värväämässä Obamalle kannattajia. John McCain ja Sarah Palin olivat sivuosassa – vaikka Palin oli monelle uhka, Obama oli toivon symboli.

Lue loppuun

Sunny ways, people!

Stefan Randström

Revolutions suck.

Greatest anomaly in the political kingdom: a beast that eats its children. People suffer, and then they suffer more. And more. Guts and dust and dirt and gulag. No end in sight.

Except when they happen peacefully, in slow motion. Like the Canadian one Justin Trudeau pulled off the other day.

Sunny ways, people!

Lue loppuun

Pääkirjoitus 3/2015: Nyt on aika – Rise Against

Arja Alho

Pääministeri Juha Sipilä on mukava mies. Olen ollut tilaisuudessa, jossa hän sai yleisön ulvomaan hulvattomalla tarinallaan. Sipilän valtti on hyvä itsetunto ja varmuus tekemisestään. Mutta ei hän mikään alkiolainen keskustalainen ole. Alkiolaisuus on tiivistettynä edistysuskoa yhdistettynä köyhän asian puolustamiseen. Sipilä on yritysjohtaja, jolla on konservatiiviset arvot.

Kokoomukselle on sopinut paremmin kuin hyvin käsitys julkisen talouden tehottomuudesta ja markkinoiden tehokkuudesta. Sipilä on perinteisessä mielessä enemmän oikeistolainen kuin keskustalainen. Siksi ei olekaan kummallista, että kokoomus on mukana kilpailukykyloikkien askelmerkkien piirustamisessa. Lue loppuun

Kolumni: Täydellinen myrsky

Janne Virkkunen

Janne_Virkkunen

Wolfgang Petersen ohjasi vuonna 2000 elokuvan Perfect Storm, Täydellinen myrsky. Suomessa sitä esitettiin nimellä Meren raivo. Elokuva on katastrofielokuvaksi ihan kohtuullinen. Se on tarina kalastajista, jotka kohtaavat täydellisen myrskyn. Kalastajien ei tässä elokuvassa käy hyvin. Elokuva päättyy kalastajien muistotilaisuuteen ja ihmeen odottamiseen, josko alus vielä palaisi.

Lue loppuun