Saksassa on taas herätetty henkiin vanha keskustelu siitä, haluaako se pitää jatkossa Yhdysvaltojen ydinaseita maallaan ja olla osa jaettua ydinasepelotetta, vaikka sillä ei ole omia ydinaseita kuten Ranskalla ja Isolla-Britannialla. Angela Merkelin hallitus on nimennyt komission arvioimaan muun muassa jaetun ydinasepelotteen hyötyä Saksalle. Isossa-Britanniassa ylähuoneen raportissa ydinasekysymyksestä taas suositellaan aikaisempaa vähemmän vihamielistä suhtautumista ydinasekieltosopimukseen.
Yleiseurooppalaisen trendin mukaisesti Euroopan parlamentin nykyisten valtaryhmittymien ennakoidaan menettävän kannatustaan sekä erilaisten populististen ja EU-kriittisten puolueiden puolestaan kasvattavan paikkamääriään toukokuun vaaleissa. Vaikka Euroopan kansanpuolue EPP ja sosiaalidemokraattinen S&D todennäköisesti säilyvätkin parlamentin suurimpina ryhminä, poliittisen asetelman muutos ja kriittisten äänenpainojen voimistuminen heijastuvat väistämättä Euroopan parlamentin seuraavaan viisivuotiskauteen ja sitä kautta unionin tulevaisuuden suuntaan.
Maanpuolustuslogiikkaan kuuluu vahvasti skenaarioajattelu. Mahdollisia uhkia arvioidaan, varautumistoimenpiteitä harjoitellaan ja hankintoja perustellaan kuvitteellisten tilanteiden kautta. Mistä suunnasta hyökätään, millä keinolla, miten puolustamme omaa aluettamme, entä kumppaniemme alueita.
Somepersoonani tykkää ja jakaa kantaaottavia artikkeleja, kirjoittaa oikeudenmukaisuudesta ja julkaisee sitaatteja. Samalla minä istun kotonani yksin, hiljaa, liikutellen vain sormiani ja ihmettelen, miksei mitään tapahdu.
Elämme ajassa, jossa tehdään ja on tehtävä suuria poliittisia ratkaisuja. Kansalaiskeskustelu päätöksiä rakennettaessa on olennainen osa demokratiaa, mutta se hämärtyy ja katoaa kaaokseen, kun huomion vievät populistit.
Vaikka ulkoministeri Soinilla on ollut aika matala profiili viime aikoina, samaa ei voi sanoa hänen puoluetoveristaan puolustusministeri Niinistöstä. Hänen loppukirinsä ennen vaaleja on ollut huimaa seurattavaa. Nähtäväksi jää, onko se joutsenlauluja vai kantaako se hedelmää.
”Älä lue kommenttiosiota”, pomppaa mieleeni automaattisesti, kun luen juttua ei-valkoiselta toimittajalta tai juttua, jossa on edustettuna ei-valkoinen ihminen. Vapaana jylläävien rasististen ja nativististen kommenttien lukeminen muistuttaa asioista, jotka laitan vaakalaudalle, kun olen esillä: turvallisuuteni, yksityisyyteni, ja kuulumisen tunteeni. Asioita, joita koetellaan muutenkin ei-valkoisen naisen arjessa. Ei ole sattumaa, että Me Too -kampanjan loi alun perin musta nainen. Lue loppuun
Keskustelemme paljon erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä, mikä on normaalia. Vaadimme oikeuksia paperittomille, pakolaisille ja kaikille, jotka yhteiskunnan ja hyvinvoivien kansalaisten tukea tarvitsevat. Se on osoitus terveistä, modernin hyvinvointiyhteiskunnan arvoista. Suvaitsemattomuus tuomitaan.
Peruskoulu huolehti siitä, että tiesin kaupungin nimeltä Detroit. Tiesin sen olevan maailman autoteollisuuden keskus, ja joku astetta fiksumpi musiikinopettaja oli kertonut, että se on myös populaarimusiikin historian tärkeimpiä kaupunkeja.
Vanhat koulukirjat eivät kuitenkaan osanneet ennustaa sitä valtavaa rakennemuutosta, jota olemme joutuneet todistamaan. Vaikka Detroitin väkiluku kääntyi laskuun jo 1950-luvulla, ei vuosituhannen vaihteen totaalista romahdusta pystytty kunnolla ennakoimaan.
Viime aikoina on puhuttu paljon lobbauksesta. Suomenkielinen vastine ”aulailu” ei ole oikein juurtunut kielenkäyttöömme, vaikka se onkin ilmiön arkea kuvaava sana.