Avainsana-arkisto: kolumnit

Aseteollisuudelle avaimet EU:n kassakaappiin?

Laura Lodenius

Viime aikoina on puhuttu paljon lobbauksesta. Suomenkielinen vastine ”aulailu” ei ole oikein juurtunut kielenkäyttöömme, vaikka se onkin ilmiön arkea kuvaava sana.

Aseteollisuus on maailmalla, EU:ssa ja koti-Suomessakin aktiivinen ja vaikutusvaltainen aulailija. Sen edustajien kuitenkin harvoin tarvitsee jäädä aulaan, sillä heidät kutsutaan suoraan sisään päättäjien pöytiin.

Näin on käynyt EU:ssa, kun komissio on tehnyt suunnitelmia jäsenmaiden yhteisestä puolustustutkimusrahastosta. Sen puitteissa on tehty päätöksiä suurista lisäsatsauksista puolustusteollisuuden kehittämistyöhön ja aseteollisuuden yhteishankkeisiin.

Kriittisemmille äänille on jäänyt vain marginaalinen rooli valmistelutyössä. Jopa Euroopan parlamentin tehtävänä näyttää olleen lähinnä kumileimasimena toimiminen.

Komission suunnitelmat ennakoivat 500 miljoonan euron lisärahoitusta aseteollisuudelle. Samaan aikaan monet toimialueet, kuten EU:n ihmisoikeusohjelma tai tuki paikallisille konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanvälittämiseen keskittyneille organisaatioille, kärsivät kroonisesta rahoituksen puutteesta.

Euroopan unionissa on pidetty tiukasti kiinni talouskurista osana EU:n vakaus- ja kasvusopimusta. Jäsenmaita on oltu valmiita ajamaan kurjuuden partaalle, jotta julkisen talouden menot saadaan pidettyä kurissa. On kuitenkin esitetty, että valtioiden vapaaehtoisia lisäpanostuksia EU:n puolustustutkimusrahastoon ei sisällytettäisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiseen kolmen prosentin alijäämärajaan, jota EU-maiden pitää noudattaa. Toisin sanoen julkinen rahoitus aseille katsottaisiin erityiskohtelun alaiseksi.

Eurooppalaisen asekaupan vastaisen ENAAT-verkoston asiantuntija Laëtitia Sédou totesi marraskuussa, että puolustuspolitiikan pitäisi olla ulkopolitiikan väline, ei itseisarvo. Niin kauan kuin Euroopalla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa, on liian aikaista luoda yhteistä puolustusta.

– Ilman poliittista johtajuutta jäljelle jää teollisuuden politiikka. Tämä ei ole vain julkisten varojen tuhlaamista vaan tulee myös horjuttamaan globaalia vakautta pikemminkin kuin turvaamaan Eurooppaa, totesi Sedou.

Pääministeri Juha Sipilä taas puolestaan maalaili Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa, että ”yhteistä armeijaa ei ole eikä tule, mutta omat eväät yhdistämällä voidaan saada aikaan varsin komea kattaus”.

Niinpä niin. Se siitä rauhanprojektista.

 

Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja.

Toimiva raideliikenne vaatii rahaa

Merja Kyllönen

Kuva: Nick Tulinen

Suomessa ei ole kovin montaa ihmistä, joka olisi osallistunut EU:n neljännen rautatiepaketin valmisteluun ja neuvotteluun yhtä kädet savessa kuin meikäläinen. Uskallan siis väittää vastaan, kun kotimaiset päättäjät yrittävät jälleen kerran vierittää vastuuta päätöksistään EU:n syyksi: Kukaan ei tule painostamaan tai pakottamaan hätäisiin liikkeisiin rautateiden henkilöliikenteen kilpailulle avaamisen kanssa. Suomella ei ole tässä asiassa mitään kiirettä.

Lue loppuun

Jäitä hattuun tiedustelulakien kanssa

Timo Mielonen

Kun keskusrikospoliisi ilmoitti, että Turun puukotuksia tutkitaan terroristisina murhina ja niiden yrityksinä, ajattelin välittömästi sen merkitsevän tiedustelulakien kiirehtimistä. Näin tapahtuikin. Ensimmäinen kiirehtimistä vaatinut taisi olla eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva, ja pian hänen jälkeensä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivoi tiedustelulakien pikaista säätämistä. ”Näissä asioissa täytyy nyt kyllä toimia pikaisesti”, oli Niinistön viesti.

Lue loppuun

Rauhanliike – ketä kiinnostaa?

Laura Lodenius

Konflikteissa kuolee koko ajan ihmisiä: itäisissä osissa Ukrainaa, Syyriassa, Jemenissä, Etelä-Sudanissa. Nälänhätä uhkaa koko eteläistä Afrikkaa. YK:n ruokaohjelma tarvitsee välittömästi 200 miljoonaa dollaria kuivuudesta kärsivien auttamiseksi. Samaan aikaan YK:n jäsenmaat käyttävät rahaa surutta asevarusteluun, ”ruokimme” aseilla, ”autamme” pommeilla.

Lue loppuun

Obamasta Trumpiin: Demokratiaa, ei demografiaa

Emilia Palonen

emilia_palonen_webYhdysvaltain vaalit hämmensivät. Hillary Clintonin voittoa oltiin pedattu pitkään. Mieleeni tuli syksy 2008, jolloin olin postdoc-tutkijana Chicagossa. Luin politiikan teoriaa professorini Ernesto Laclaun kanssa Northwestern-yliopistossa ja ymmärsin Barack Obamaa täysin. Hän rinnasti erilaisia poliittisia vaatimuksia, eri ryhmät olivat innoissaan värväämässä Obamalle kannattajia. John McCain ja Sarah Palin olivat sivuosassa – vaikka Palin oli monelle uhka, Obama oli toivon symboli.

Lue loppuun