Veroelvytys ei toimi

Syksyn teemoja ovat varmuudella energian, raaka-aineiden sekä elintarvikkeiden hintojen nousu. Kuluttajahintojen nousu leikkaa kotitalouksien ostovoimaa mutta myös talouden kasvua. Keväällä julkaistuissa eri talousennusteissa uskottiin talouden kasvavan maltillisesti ja inflaation pysyvän 4-6 prosentin haarukassa koko vuoden ajalta. Kesäkuun luku oli 7,8 prosenttia ja syynä juuri sähkön ja polttoaineiden hintojen nousu.

Patrizio Lainà sanoo yleisellä tasolla talousnäkymien näyttävän silti yllättävän hyvältä. Erityisesti työllisyysaste on ilonaihe. Hän sanoo kuitenkin, että kansalaisten huolenaiheet ovat perusteltuja. Kun tavarat ja palvelut kallistuvat, niiden vaikutus näkyy hyvin konkreettisena kukkarossa, vaikka töitä olisikin. Palkansaajien tilannetta heikentää myös se, ettei palkkoja ole sidottu indeksiin. Sosiaaliturvaetuuksiin tehtiin juuri ylimääräinen indeksitarkistus.

Palkankorotukset vaikuttavat toki inflaatioon, mutta palkkainflaation merkittävää riskiä ei Lainàn mukaan ole olemassa. Riskiin voidaan myös varautua ja tehdä ennaltaehkäiseviä toimia. Ammattiyhdistysliikkeessä sosiaalivakuutusmaksut nähdään yhtenä keinona. Osana kilpailukykysopimusta siirrettiin kaksi prosenttiyksikköä sosiaalivakuutusmaksuja työnantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Siirron perumisella voitaisiin turvata ostovoimaa.

Patrizio Lainà. Kuva: Jonathan Terlinden

Miten käy esimerkiksi hoitajien palkankorotustoiveiden? Lainà muistuttaa, että asia on liittojen käsissä. Mutta niinhän se menee taloustieteilijän näkökulmasta, että jos jollain alalla on työvoimapulaa, palkat nousevat. Mutta nyt eivät nouse, kun on vain yksi työnantaja käytännössä. 

Ylipäätään Lainà näkee ongelmaksi tulevien hyvinvointialueiden kannalta sen, että valtio rahoittaa palvelut mutta alueet järjestävät ne. Aluevaaleilla valitut päättäjät eivät voi vaikuttaa, kuinka paljon rahaa käytetään. Tämän mutkan vuoksi onkin tärkeämpää, millaisia päättäjiä valtiolla on ja se, kuinka paljon uudet alueet saavat palvelujen järjestämiseen rahaa. ”Tästäkin syystä olemme järjestönä sitä mieltä, että alueilla pitää olla verotusoikeus.”

Lainà muistuttaa monista keinoista vaikuttaa hintojen nousun aiheuttamaan inflaatioon. Euroopassa on käyty keskustelua hintamaltista, hintakatoista ja windfall veroista. Jälkimmäisiä voidaan käyttää ansiottomien ja ylisuurien voittojen verottamisessa. ”Ei ole mitään järkeä antaa voittojen räjähtää hintojen nousun vuoksi” sanoo Lainà. 

Suomessa ei ole hintakattoja juurikaan käytetty mutta EU komissio on antanut luvan Espanjalle ja Portugalille säätää hintakatto. Italiassa energiahintojen suhteen on tehty takautuvia windfall-päätöksiä. Energiahintojen nousun kompensoimiseen on vaikea löytää täsmätoimia. Kysyn Lainàn näkemystä energianhinnan arvonlisäveron alennuksesta, jota muun muassa ministeri Lintilä on ehdottanut.

”Arvonlisäveron lasku ei ole kovin tehokas väline eikä se mene välttämättä hintoihin. Jotkut ovat esittäneet oikeastaan päinvastaista, jolloin se olisi windfall tax-tyyppinen ratkaisu. Olennaista on, ettei arvonlisäveron lasku tuo lisää energiaa mutta voisi lisätä kysyntää”, arvelee Lainà. 

Voitaisiinko energian ja ennen muuta sähkönsiirron suhteen palata luonnollisten monopolien aikaan ja purkaa joitakin yksityistämis- ja liikelaitostamishuumassa tehtyjä virheitä? Lainà sanoo, että valtio voisi ostaa yksityistettyjä toimintoja takaisin itselleen. Samoin, ettei tehdyille päätöksille ollut aikanaan taloustieteellisiä perusteita. 

Nyt sitä vastoin yksityistettyjen luonnollisten monopolien suhteen joudutaan käymään keskustelua hintakatoista tai muista kohtuullistamisista kuten sähkönsiirron osalta on tehty. Markkinatalous korvautuukin lobbaustaloudella. Kun poliittisesti on päädytty johonkin tasoon, yhtiö lobbaa itselleen parempaa.

Velkakeskustelu on kuin vieteriukko. Aina hyppäämässä esille ja pyrkimässä ykköseksi. Lainà muistuttaa, että velkaantumiskehitys on ollut maltillista. ”Velkasuhde on jo viime vuonna laskenut. Hyvä työllisyysaste on velanmaksukykyä. Euroopassa kuten myös Suomessa, elvytys on nyt toiminut. Finanssi- ja eurokriisin aikana valittiin toisin. Yhdysvallat elvytti, sai talouden kasvuun eivätkä he kärsineet menetetystä vuosikymmenestä toisin kuin Eurooppa.  Euroopassa tehtiin sopeutuksia ja leikkauksia. Seurauksena oli myös paljon tyytymättömyyttä, joka on purkautunut populistisina liikkeinä.”

Patrizio Lainà. Kuva: Jonathan Terlinden

Koronakriisin aikana oli laaja konsensus, ettei tuolloin ollut aika talouden sopeutuspäätöksille, vaikka valtion budjetit olivat alijäämäisiä. Samaa konsensusta tarvitaan nyt, kun Ukrainan sodan vuoksi tiedossa on muun muassa puolustusmäärärahojen kasvu, pakolaisten vastaanottaminen muiden menopaineiden ohella kuten investoinnit energian omavaraisuuteen. Niiden rahoittaminen sopeutustoimilla aiheuttaisi voimakkaita yhteiskunnallisia jännitteitä.

Edessä ovat myös euroalueen velkakriteereiden muutokset. Tarpeellista olisi myös uudistaa menokehysmenettelyä Suomessa.

Euroalueen sääntökehikkoa pitää uudistaa, koska Lainàn mukaan on kestämätöntä, ettei sitä voida noudattaa. Velan lisäkriteeri tarkoittaa, että maiden pitäisi vähentää velkaa 60 prosentin ylimenevästä osalta 1/20 osa vuosittain jatkuvasti ja joka vuosi. Tavoite on mahdoton. Menokehysajattelu on puolestaan vino siksi, ettei samalla sovita tuloista.  Se on Lainàn mukaan myös muutenkin joustamaton. ”Jotkut pitävät saavutuksena finanssikriisin aikana sitä, ettei rikottu kehyksiä. Mutta talous kyllä romahti yksittäisenä vuonna enemmän kuin 90-luvun lamassa.”

”Menokehyksiä kierretään. Kun ei voida tehdä menoelvytystä, tehdään veroelvytystä, siis kevennetään veroja. Se on tehottomampi keino eli julkiselle taloudelle kalliimpi vaihtoehto. En pidä perusteltuna murentaa julkisen talouden rahoituspohjaa silloin, kun on tiedossa menopaineita kuten Ukrainan sodan aiheuttamassa taloustilanteessa Suomessakin on”, Lainà tähdentää.

Patrizio Laina. Kuva: Jonathan Terlinden

Koroistakin on puhuttava. Kun talouspolitiikan valtaa on institutionalisoitu eri tahoille, Euroopan keskuspankin yksi tärkeimmistä tehtävistä on hintavakaudesta huolehtiminen. Mutta eihän sillä keinot riitä etenkään, jos eri maiden finanssipolitiikassa ei välitettäisi inflaatiosta. Lainàn mukaan koronnostot eivät tule inflaatiota taittamaan ja ehkä EKP lähti liikkeelle väärin keinoin.

Kun Ukrainan sota on aiheuttanut erityisesti juuri inflaatiopaineita, ihmettelen omasta puolestani miksi keinovalikoimaan ei ole otettu pyrkimystä sodan lopettamiseksi, johon politiikalla on työkaluja. Sodan pitkittyminen lisää taantuman varmistumista. 

Sitten voi olla aina päättäjiä, jotka saattavat sopeutuksilla ja leikkauksilla syventää sitä entisestään. Heidän muuten kannattaisi lukea Lainàn artikkeli hystereesistä. Talouskriiseillä on nimittäin aina jälkensä. 1990-luvun laman jälkeen työttömyysaste ei koskaan palannut kriisiä edeltäneelle tasolle. Elvytyksen hystereesivaikutuksen vuoksi koronakriisissä niin bruttokansantuote kuin työllisyysaste jää pysyvästi rakenteellisesti korkeammalle tasolle kuin ilman elvytystä olisi saavutettu.

Patrizio Lainà on koulutukseltaan valtiotieteiden tohtori.
Hän toimii nykyisin STTK:n pääekonomistina.
patriziolaina.fi