Ei ydinaseita Suomeen!

”Ydinasepelotteen uskotaan tuovan turvaa. Usein kielikuvana käytetään sateenvarjoa, jonka alle voimme käpertyä suojaan ydintuulelta, -tulelta ja ydinsateelta. Voiko epäonnistuneempaa mielikuvaa olla! Ydinaseiden käytön jälkeen sateenvarjosta ei ole mitään jäljellä, saati suojaa hakevista elollisista.

Siksikin historiasta oppiminen on tärkeää meille ihmisinä mutta myös kansakuntina nykyisyyden ymmärtämiseksi mutta ennen muuta tulevaisuuden kannalta. Sillä tämän päivän päätöksillä – kriittisellä ajattelulla ja vastuullisilla ratkaisuilla – tehdään tulevaisuutta.

Palataan hetkeksi vuoteen 1945.

Kun Fat Man (plutoniumpommi) ja Little Boy (uraanipommi), – ensimmäiset sodankäynnissä käytetyt atomipommit – räjäytettiin siviilikohteiden yläpuolella 6. ja 9.  elokuuta tuona vuonna, valtava tulimeri poltti hetkessä noin 150 000 ihmistä tuhkaksi.  Säteilysairauksiin ja muihin vammoihin kuolleita oli viiden vuoden jälkeen vielä noin 600 000. Pudotetut pommit olivat teholtaan nykyisiin verrattuna varsin heppoisia.

Mutta niiden tuhovoima järkytti myös aseiden kehittelyyn osallistuneita fyysikoita. Monet heistä arvostelivat tuoreeltaan ydinaseiden käyttöä kansanmurhana ja kokivat, että ydinaseet, niiden käyttämisestä päättäminen ja sotilaalliset operaatiot pommien pudottamisena – nykyisin puhuttaisiin laukaisemisesta – olivat rikos ihmiskuntaa ja inhimillistä elämää kohtaan.

Fyysikko Albert Einstein oli alun perin huolissaan natsi-Saksan kyvystä kehittää ydinase ja kirjoitti asiasta silloiselle Yhdysvaltojen presidentille. Se oli sysäys niin sanotulle Manhattan -projektille. Einstein järkyttyi syvästi ja katui herkeämättä omaa välillistä osallisuuttaan ydinpommin kehittämisessä. Hän omisti koko loppuelämänsä sinnikkäälle toiminnalle ydinaseriisunnan puolesta ja varoitti myös ydinenergian käytön väärinkäyttämisen mahdollisuuksista.

Hänen kuuluisa sitaattinsa onkin: En tiedä millaisen asein kolmas maailmansota käydään mutta neljäs käydään seipäin ja kivin.

Vuonna 2026 Einsteinin ennustus vaikuttaa suorastaan optimistiselta. Ydinasearsenaali maailmassa on jo niin suuri samoin kuin lisääntyvä ydinaseen kehittelyn haikailu perinteisten ydinasevaltioiden ulkopuolella, että ydinsodan ja -iskujen jäljiltä todennäköisimmät selviäjät ovat lähinnä bakteereja.

***

Kansainvälisen rauhanliikkeen toiminnan keskeisiä vaatimuksia on ollut ydinaseiden täydellinen kieltäminen, niistä luopuminen ja ydinsodan estäminen. Suomalaiset rauhanjärjestöt ovat pitäneet ehdottoman tärkeänä Suomen pysymistä ydinaseettomana. Nato-jäsenenäkin tämä on täysin mahdollista. Ydinaseettomana pysyttäytyminen merkitsee sitä, ettei Suomen tule sallia ydinaseiden tuontia, kauttakulkua tai sijoittamista Suomen alueelle.  Meille ei liioin ole esitetty mitään tällaisia vaatimuksia, saati kehotuksia muuttaa lainsäädäntöä. Jos olisikin, ne loukkaisivat Suomea suvereenisena valtiona.

Ydinaseiden eksistentiaalinen uhka ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuudelle on jo peruste pitäytyä Suomessa ydinaseettomana. Kyse on moraalisista ja eettisistä pohdinnoista. Niistä muodostuvat koodit, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä, päätöksentekoa sekä käsityksiä oikeasta ja väärästä.

Perustelu on myös rationaalinen ja liittyy keskeisiin turvallisuuden uhkakuviin. Päätös sallia ydinaseet maaperällämme altistaa Suomen ensi-iskun kohteeksi ja lisää jännitteitä pohjoisella pallonpuoliskolla. On muistettava, että jos ja kun Venäjää pidetään suurimpana turvallisuusuhkana, ydinaseitten salliminen Suomen maaperällä nostaa Suomen merkitystä Venäjän turvallisuusuhkana.

Tämä onkin viheliäistä nykyisessä vastakkainasettelua ja viholliskuvia viljelevässä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa. Mitä kovempaa kieltä käytämme, mitä suurempia uhkia näemme, sama pätee myös – kuin peilikuvana – viholliskuvamme kohteen uhka-arvioihin. Näin emme voi emmekä saa toimia.

Ydinasepelote ja asevarainen turvallisuus on turvallisuutta, joka perustuu pelkoon. Pelolla hallitsevat sivuuttavat kaiken sen, mitä pidämme hyvänä elämänä – elämänä ilman pelkoa. Meidän on kansalaisina sanottava ei pelolla hallitsemiselle.

***

Rauhan rakentaminen ei ole pelkästään rauhan merkityksen tuomista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Rauha on paras liittolainen demokratialle, oikeusvaltiolle, ihmisoikeuksille, globaalille oikeudenmukaisuudelle ja vastuullisille ilmastotoimille.

Rauhaan sitoutuminen tuo työvälineitä tulla toimeen toisten ihmisten kanssa niin hiekkalaatikolla, kodeissa, kaduilla, työpaikoilla mutta myös valtioiden ja erilaisten intressiryhmien välisten ristiriitojen ratkaisemisessa.

Sotien aloittaminen on helppoa, niiden lopettaminen vaikeaa. Sodat, konfliktit ja ylipäätään aseisiin turvautuminen eivät ole luonnonilmiöitä. Ne ovat ihmisten tekemiä päätöksiä, jotka useinkaan eivät ole harkittuja etenkin, kun sodankäyntiin liittyy paljon ennalta-arvaamattomuutta. Tämähän näkyy tuoreissa Israelin ja Yhdysvaltojen sotilaallisissa iskuissa Iraniin, Venäjän hyökkäyssodassa tai järkyttävänä kansanmurhana Gazassa. Liian paljon inhimillistä kärsimystä, liian paljon tuhoa eikä vain rakennetulle ympäristölle vaan myös ilmastolle ja muille elollisille.

Olemme varmaankin katsoneet maailmanpolitiikan käänteitä ja sodan uutiskuvia surulla ja tunteneet voimattomuutta. Koemme, että mahdollisuutemme vaikuttaa maailman johtajien ratkaisuihin ovat rajalliset. Mutta nyt meillä on paikkamme, mahdollisuus ja myös velvollisuus, korottaa äänemme Suomen eduskuntatalon portailla asiassa, joka on yhteinen meille kaikille. Ydinaseiden kauttakulkua ja sijoittamista Suomen maaperällä ei tule sallia lakimuutoksilla.

Tämä meidän on tehtävä menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden tähden. Tämä meidän on tehtävä kansalaisina, vanhempina ja isovanhempina mutta myös naapureina suhteessa itään, länteen, pohjoiseen ja etelään. Tämä meidän on tehtävä siksi, että nyt on laitettava raja ase-  ja ydinaseuholle.

Ydinaseet ovat kuolemanvakava asia. Siksi ei ydinaseita Suomeen! Siksi kyllä rauhalle ja sopimiselle! Siksi ei pommeille ja sotimiselle.

Huudetaan yhdessä: Ei, ei, ei ydinaseille!”

Arja Alho