Viime aikojen talouskehitykselle on ollut ominaista ylä- ja alamäet. Ensin iski korona, sitten Venäjän hyökkäyssodan seurauksena energiakriisi ja sen myötä kiihtynyt inflaatio.
Korona vei kansantaloudet taantumaan laajalti eri puolilla maailmaa. Tähän reagoitiin hyvin kevyellä rahapolitiikalla. Viimeksi inflaatiota on koettu vastaavalla tavalla joskus 1970- ja 1980-luvulla. Ukrainan sota vaikutti myös Suomen ulkosuhteisiin odottamattoman voimakkaasti. Suomi liittyi Natoon ja katkaisi loputkin suhteet Venäjään. Suomi ei enää vie tavaroita Venäjälle.
Alkuvuoden aikana taloutemme kehittyi tyydyttävästi, kun koronan hellittämisen jälkeen koettu pienimuotoinen nousukausi vielä lämmitti. Mutta nyt loppusyksyllä ilman ja talouden jäähtyminen tuntuu käyvän yhtä jalkaa. On viitteitä sitä, että putoamme jopa muun Euroopan kyydistä.
Euroalueen talouskasvu oli vuosina 2020 – 2022 keskimäärin jonkin verran nopeampaa kuin Suomen talouskasvu. Tänä vuonna tilanne on tältä osin tasoittunut, kun sekä Suomen että euroalueen kasvu jää johonkin 0 – 0,5 prosenttiin. Mutta nyt aivan viime kuukausina uutiset Suomesta ovat synkkiä. Rakentaminen on lamassa ja tämän lisäksi sekä teollisuuden uudet tilaukset että vienti ovat jyrkässä alamäessä.
Muualta Euroopasta ei ole saatu näin negatiivisia viestejä. Onkin ilmeistä, että vuonna 2024 Suomi on taantumassa ja muun Euroopan tuotanto kasvaa hitusen. Mistä tämä kertoo? Miltä osin Suomen talouskehitys eroaa muusta Euroopasta?
Yksi tekijä voi olla Venäjä. Vielä vuonna 2013 Suomen viennistä suuntautui Venäjälle 10 prosenttia. Siitä se on supistunut niin, että ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Suomen viennistä suuntautui Venäjälle enää 5,4 prosenttia. Mutta tuonti oli edelleen mittavaa sen osuuden ollessa 11,9 prosenttia.
Myös rajan ylittävä henkilöliikenne oli laajaa. Voidaan sanoa, että kun Saksan ja Venäjän väliltä meni rikki yksi kaasuputki, niin Suomen ja Venäjän väliltä halkesi monta ”putkea”. Nykyisin Suomen viennistä menee Venäjälle alle yksi prosenttia ja tuonninkin osuus on vähän alle kaksi prosenttia. Puun ja energian tuonti Venäjältä on lähes loppunut, eikä henkilöliikennettäkään maittemme välillä ei juuri ole. Suomen ohella vain Baltian maat ovat saaneet yhtä suuria kolhuja Venäjän rajan sulkeutumisesta.
Venäjän ja Suomen kanssakäymisen jäätymisen aikaansaamista talousongelmista ei Suomessa ole juuri puhuttu. Toisaalta asiaa on vähätelty. On sanottu, että Suomihan voisi aivan hyvin korvata Venäjän viennin ja menetykset lisäämällä vientiä, esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa on suuria ja houkuttelevia markkinoita tuotteillemme.
Osin vientiponnistukset muualle ovat toki paikanneet menetyksiämme Venäjän markkinoilla, mutta on toiveajattelua luulla, etteikö Venäjän viennin ja tuonnin sekä muun taloudellisen kanssakäymisen tyrehtymisestä koituisi tappioita Suomen kansantaloudelle. Taloustieteellinen tutkimus on saanut selville, että läheisyys kasvattaa ulkomaankauppaa. Tästä osoituksena esimerkiksi Hollannin vienti Belgiaan on lähes kolme kertaa suurempaa kuin Yhdysvaltoihin.
Suomen teollista rakennetta voidaan pitää siinä mielessä ”boreaalisena”, että metsätaloudella ja kaivostoiminnalla sekä niiden tarvitsemien koneiden ja laitteiden valmistuksella on keskeinen osa. Venäjä oli sopiva kauppakumppani Suomelle, koska sen tuotanto painottuu metsäteollisuuteen ja kaivostoimintaan. Niinpä Suomi Venäjää kehittyneempänä kykeni viemään Venäjälle näiden teollisuuksien tarvitsemia koneita ja laitteita.
Suomen julkisen talouden alijäämästä on tulossa krooninen ongelma. Alijäämä ylittää ensi vuonna kolme prosenttia, jota suuremmaksi Euroopan Unioni ei sallisi sen kasvavan. Uudelleen tämän tavoitteen saavuttamiseksi tosin sallitaan aiempaa enemmän aikaa. Euroalueella alijäämät suorastaan räjähtivät koronakriisin aikana. Vielä viime vuonna alijäämät olivat keskimäärin 3,6 prosentissa. Tänä vuonna, kun julkinen talous on tasapainottumassa euroalueella, Suomessa alijäämä on kasvussa.
Suomessa julkisen talouden vaje on muodostumassa pitkäaikaiseksi. Sitä ei voi enää ratkaista ottamalla lisävelkaa. Velanotto sopii suhdannesyklien tasoittamiseen, muttei pysyvän alijäämän kattamiseen. Suomen julkisen talouden heikentymistä selittävät kansainvälisen talouden syklien ohella muun muassa edellä selostetut ulkomaankauppamme ongelmat sekä kasvaneet sotilasmenot
Suomen sotilasmenot (puolustushallinnon menot) suhteessa bkt:hen ovat nousseet lyhyessä ajassa, vuodesta 2020 vuoteen 2023 noin 0,9 prosenttiyksikköä ja ovat jo yli 2 prosenttia. Menosuhteen palautuminen vuoden 2020 tasolle aikaansaisi tänä vuonna 2,4 miljardin euron säästöt.
Sotilasmenoja on kasvatettu, koska Suomen hallitus on katsonut tarpeelliseksi vahvistaa sotilaallista puolustustamme Venäjän hyökkäysuhan vuoksi. Suomen liittyminen Natoon ei ole pienentänyt sotilasmenojen tarvetta huolimatta Naton antamista turvatakuista, melkein päinvastoin.
Naton puolustusministerit päättivät vuonna 2006 sitoutua siihen, etteivät sotilasmenot suhteessa bkt:hen alita 2 prosentin rajaa. Tästä vaatimuksesta kiinnipitämisen tulkitaan kuvastavan halua panostaa yhteiseen sotilasmahtiin. Naton 30:stä jäsenmaasta kuitenkin vain 11 maan puolustusmenojen taso ylittää tuon 2 prosentin rajan
Suomen hävittäjähankinnan kokonaiskustannuksista on vaiettu. Osaltaan sotilasmenoja on kasvattanut ja kasvattaa tulevinakin vuosina Marinin hallituksen vuoden 2021 lopulla päättämä hävittäjähankinta. Suomi osti kalleimman, eikä ominaisuuksiltaan edes mitään ylivertaista. Suomen ostamien 62 Lockheed Martinin F-35 hävittäjien ylläpidon kustannukset oli jo alun arvioitu alakanttiin. Hankinta-aikana tapahtuneen euron heikentymisen vaikutuksesta Suomi joutui myös maksamaan 620 miljoonaa euroa lisähintaa. Valtiovarainministeriö arvioi tuoreessa julkisen talouden suunnitelmassaan, että vuosina 2024 – 2027 hävittäjähankinta tulee maksamaan Suomelle 5,8 miljardia euroa vuoden 2024 rahassa. Tämäkin arvio on pikemminkin liian pieni kuin suuri.
Tämän vuoden marraskuun alussa Kanadan hallitus päivitti arvionsa hankkimiensa 88 F-35 -hävittäjän elinkaaren aikaisista kokonaiskustannuksista. Muuntamalla nämä kustannukset (74 miljardia Kanadan dollaria) vastaamaan euroja ja Suomen hankkiman 64 hävittäjän laivuetta, saadaan arvio, jonka mukaan Suomen hankinnan kokonaiskustannukset olisivat 43 miljardia euroa. Kun vielä otetaan huomioon se, että kustannus per hävittäjä laskee hävittäjien määrän noustessa, päädytään helposti siihen, että Suomen laivueen kokonaiskustannukset ovat vähintään 45 miljardia euroa.
Vuoden 2021 lopulla HX-hanke arvioi Suomen kustannukset 30 miljardiksi euroksi, joka olisi tänä vuonna inflaatiokorjattuna noin 32miljardia euroa. Tästä voidaan päätellä, että Suomen hankinta on runsaat 40 prosenttia ilmoitettua kalliimpi.
Kanadan arvioon voi nojautua, koska se on Norjan ohella ainoa maa (USA:n lisäksi), joka on läpinäkyvästi ja kunnolla tehnyt näitä arvioita. Kanadan ja samansuuntaiseen Norjan laskelmaan voi Suomen kohdalla nojautua senkin vuoksi, että niiden hankkimien laivueiden kokoluokka on lähellä Suomen hankintaa.
Pentagonin painostuksesta Lockheed Martin on ponnistellut F-35:n kustannusten nousun hillitsemiseksi. Tästä huolimatta koneen toimintakyvyn yläpitämisen kustannukset ovat nousseet tavoiteltua enemmän. Tätäkin vakavampaa on se, että F-35:n on toimintakunnossa vain 55 prosenttia kokonaisajasta. Syynä tähän ovat muun muassa moottorin ongelmat ja varaosatoimitusten pitkä odottelu. Näiden puutteiden korjaaminen taas nostaa kokonaiskustannuksia. Niinpä Kanadankin arviot saattavat olla alakantissa.
Onko sotilasmenojen kasvu jo leikannut hyvinvointipalveluita? Valtion ja kuntien terveydenhuolto-, koulutus- ja sosiaaliturvamenot suhteessa bkt:hen ovat notkahtaneet vuoden 2020 jälkeen. Vuonna 2021 tätä muutosta tosin selitti koronan hillitsemisen aiheuttamien lisämenojen loppuminen ja tästä eteenpäin se, että hinnat nousivat vuosina 2022 ja 2023 selvästi enemmän kuin julkisten palveluiden työvoimakustannukset. Näin julkisen palvelutuotannon kustannusten suhde bkt:hen supistui. Vuonna 2024 tässä voi olla jo kyse aidoista leikkauksista, lähinnä sosiaaliturvaan.
Mutta tästä voi päätellä senkin, että julkisten hyvinvointipalveluiden bkt-osuus pyrkii taas kasvamaan, kun inflaatio hidastuu ja työvoimakustannusten nousu, joka on vasta päässyt alkuun, ei vaimene. Tämä taas kasvattaa julkista alijäämää ja saa tarpeen leikata lisää näitä menoja.
Hyvinvointimenojen supistamisen tarve vähenisi, jos sotilasmenojen pienennettäisiin. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että sotilasmenot pyrkivät syrjäyttämään muita julkisia menoja. Edellä kuvattujen julkisten menojen ohella leikkaustarve voi kohdistua myös menoihin, joilla hillitään ilmaston heikkenemistä, ja erilaisiin talouskasvua vauhdittaviin menoihin kuten tutkimusinvestointeihin. Muiden kuin sotilasmenojen leikkauspaineita voi toki jossain määrin vähentää kiristämällä verotusta. Suomen hyvinvointivaltion ylläpidon kannalta on myös tärkeätä, että voimme palauttaa taloussuhteemme Venäjään sitten joskus, kun sota on loppunut.
Ukrainassa käytävä sota ja jännittynyt kansainvälinen ilmapiiri paisuttaa sotilasmenoja eri puolilla maapalloa, myös Suomessa. Sodan loppuminen helpottaisi tilannetta. Mutta vasta nykyisten sotilaallisten rakenteiden purkaminen tai muuttaminen niin, että vihamielisyys eri blokkien välillä vähenisi, olisi tyydyttävää ja pysyvämpää.
Suomi voi sitä paitsi joutua Natossa hankalaan asemaan. Onhan Suomen liittyminen Natoon kasvattanut sotilaallista jännitettä Suomen ja Venäjän välillä, mikä osaltaan on aikaansaanut lisätarpeen kasvattaa sotilasmenoja. Mutta on myös mahdollista, että USA ottaa etäisyyttä Natosta jo lähiaikoina. Naton jo alun perinkin tulkinnanvaraiset turvatakuut voivat olla jatkossa entistäkin häilyväisemmät.
Suomen sotilasmenoja voitaisiin leikata jopa Nato jäsenyyden vallitessa, kunhan sota on ohi, ainakin 2 miljardia euroa. Jotain tällaista esitti myös prikaatinkenraali evp.[lih] Juha Pyykönen, joka myös viittaisi siihen, että kahden prosentin vähimmäistaso puolustusmenoillemme on vain Naton suositus.
On merkityksellistä, että Suomen erittäin kustannustehokas puolustus – pohjautuen reserviläisarmeijaan – aikaansaa yhtä mittavan sotilaallisen kyvykkyyden kuin paljon suurempi rahallinen panostus kalliine palkka-armeijoineen. Harmi vaan, että olemme sidoksissa ylihintaiseen ja tarpeisiimme heikosti sopivaan hävittäjähankkeeseen. Sotilasuhkamme on maavoimapainotteinen, mikä korostaa maavoimien, muun muassa tykistön ja ilmatorjunnan merkitystä.