Ydin-kolumnisti Timo Virtala: Eikö mikään riitä?

Tiedän toki syyn Suomen ja koko Euroopankin asevarustelumenojen hurjaan kasvuun. Se on tietysti Venäjän viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana yhä moukkamaisemmaksi yltyvä käytös, joka huipentui täysmittaiseen hyökkäyssotaan Ukrainaan helmikuussa 2022.

Mutta tässäkin tilanteessa meillä täytyy olla rohkeutta ja mielikuvitusta kysyä, kuinka paljon asevarustelua on riittävästi? Suomen puolustuksen tulisi olla uskottava, mutta kuka tämän uskottavuuden saa määritellä?

Pyysin tekoälyä vertailemaan toisaalta Suomen ja Venäjän vuoden 2020, toisaalta Naton ja Venäjän asevoimien avainlukuja vuodelta 2024. Vastauksen mukaan ennen Suomen liittymistä Natoon Venäjän puolustusbudjetti oli noin 16 kertaa suurempi kuin Suomella, sen aktiivipalveluksessa oli noin 66 kertaa enemmän sotilaita ja sen sodan ajan vahvuus oli arviolta seitsemän kertaa suurempi kuin Suomella.

Tästä pökerryttävästä sotilaallisesta alivoimasta huolimatta Suomessa uskottiin Suomen puolustuksen uskottavuuteen. Kunnes yhtäkkiä vuonna 2023 ei enää uskottukaan.

Nykyisin Suomi kuuluu Natoon, jonka puolustusbudjetit ovat noin kahdeksan kertaa suurempia kuin Venäjän, jolla on sekä aktiivipalveluksessa että sodan ajan joukoissa noin kaksinkertainen määrä sotilaita. Ydinaseitakin on nyt enemmän. Onko puolustuksen uskottavuuden aukot nyt siis paikattu ja turvallisuus saavutettu? Ensimmäistäkään helpotuksen huokausta ei ole kuulunut, päin vastoin.

Asevarustelua perustellaan kaikissa valtioissa kaikkina aikoina samoilla perusteilla – oli voimatasapaino mikä hyvänsä. Vaaran tunteen uhatessa vaatimus kansalliseen yksimielisyyteen kasvaa, ja sotateolliselle kompleksille annetaan vaarallisen usein avoin sekki. Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä tilanteista, jossa turvallisuutta on korostettu ja armeijaa vahvistettu pisteeseen, jossa mitään puolustamisen arvoista ei ole enää jäänyt jäljelle. Pesuveden mukana ovat menneet niin demokratia, ihmisoikeudet kuin kansainväliset sopimuksetkin.

Tarvitsemme sekä sotilaalliseen maanpuolustukseen varautumista että hereillä oloa sen suhteen, mihin militarismi pahimmillaan johtaa. Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower tiesi mistä puhui varoittaessaan sotateollisen kompleksin taloudellisen, poliittisen ja henkisen vaikutusvallan kasvusta: ”Meidän on oltava valppaita sotilasteollisen kompleksin oikeudettoman vaikutusvallan suhteen, tapahtuipa se tahallisesti tai tahattomasti. Väärin kohdistetun vallan tuhoisa nousu on todellinen uhka, joka ei katoa.”