Ydin 3/2016 käsittelee hyvän yhteiskunnan tukipilareita: rauhaa, sananvapautta, hyvinvointia ja luottamusta. Arja Alho tuo terveisiä Kazakstanista, jossa maailmanrauhaa pyritään toteuttamaan vastustamalla ydinaseita. Vuoteen 2016 päivitetty Lapualaisooppera taas tuo alkuperäisteoksen vaatimuksen väkivallattomuudesta tähän päivään. Janne Rantala kirjoittaa, kuinka julkisen keskustelun tukahduttamisesta huolimatta Mosambikin kriittiset äänet eivät suostu vaikenemaan. Sananvapauttaan käyttävät myös saamelainen taiteilijakollektiivi Suohpanterror sekä poliittisen Hot Brown Honey -kabareen esiintyjät. J.P. Roos puhuu asiantuntijahaastattelussa siitä, miksi ruokajonot eivät kuulu hyvinvointivaltioon, ja Mark Waller pohtii, luottavatko eteläafrikkalaiset enää valtapuolue ANC:hen.
Lisäksi Ydin käsittelee muun muassa Palestiinan tilannetta, Saksan talousmallia, Kiinan kulttuurivallankumouksen muistoa sekä Yhdysvaltojen supermax-vankiloita. Kolumnisteista Maryan Abdulkarim miettii Tähtien sodan mystistä Voimaa sekä tasapainoista maailmaa ja Pertti Joenniemi kysyy, millaisia voisivat olla rauhan puolesta taistelevat nettitrollit.
Ydin-lehden menneisiin vuosikymmeniin liittyy olennaisesti vapaaehtoinen, yhdistysmuotoiseen toimintaan solmiutunut sodanvastainen työ rauhan ja aseistariisunnan – erityisesti ydinaseista vapaan maailman – puolesta. Samalla maailman ja yhteiskunnan monimutkaisuutta haluttiin tutkia ja tulkita kaivamalla esiin ydinasioita. Tämä siksi, että toiminnalla ja vaikuttamisella olisi täsmäkohteensa.
Niin Suomen kuin Euroopankin turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut lyhyessä ajassa. Aiemmin Suomessa on tehty hallituskauden aikana ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Nyt sen osana on tehty erillinen selvitys Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista, minkä lisäksi tehdään vielä erikseen selonteot puolustuksesta sekä sisäisestä turvallisuudesta. Valmisteilla on myös Euroopan unionin uusi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeva globaalistrategia. Edellinen on vuodelta 2003. 
Ydin 2/2016 paneutuu kirjallisuuteen ja historiaan sekä niiden merkitykseen yhteiskunnalle. Teatteriohjaaja Esa Leskinen puhuu uneksimisen tärkeydestä ja hyötyajattelun heikkoudesta. Brasilialainen kirjailija Jéferson Assumção puolestaan pitää kirjallisuuspolitiikan tärkeimpänä tehtävänä moninaisuuden puolustamista. Elina Liikanen kirjoittaa sisällissodan käsittelystä Espanjan kirjallisuudessa ja Hannu Reime siitä, millaista yhteiskuntaa sodan aikana yritettiin rakentaa. Aleksi Kuitusen ja Simo Ortamon artikkelit taas käsittelevät neuvostoajan merkitystä Liettuan kirjastoille sekä nyky-Viron mielenmaisemalle.