Aihearkisto: Numero 2017-1

Rauha toteutuu arjessa

Marjatta Pöllänen

Tampereella on Suomen ainoa rauhantutkimuskeskus. Professori Tarja Väyrysen mukaan Tampereella käsitteitä ei oteta annettuina, vaan niihin paneudutaan kriittisesti ja monitieteellisesti.

Menestynyt, korkeatasoinen, tasainen. Näin on luonnehdittu Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIn johtoon 2014 valittua professori Tarja Väyrystä. Parin vuoden päästä keskus täyttää puoli vuosisataa.

Kuva: Jyrki Luukkonen.

Eteläinen Tampere näkyy hyvin kevättalven auringossa Tampereen yliopiston kirjaston Linnan kuudennen kerroksen ikkunoista. Väyrynen ei raski pitää verhoja.

Professorina ohjaan väitöskirjan tekijöitä ja tutkimusjohtajana huolehdin siitä, mihin suuntaan tutkimus kehittyy, hankin rahoitusta ja hoidan hallinnollisia tehtäviä. Konferensseissa käyn harkiten ja valikoiden, jotta uutta tietoa kertyisi, hän kertoo.

Viime aikoina on talossa keskusteltu vierailleen brittiprofessorin ansiosta Britannian EU-erosta ja Yhdysvaltojen vaaleista. Pöytäkeskustelut nousevat yleensä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä, esimerkiksi terrorismista ja ääriliikkeiden noususta, populismista ja maahanmuutosta.

Tutkimusjohtajana Väyrynen työskenteli TAPRIssa jo vuosina 2000–2008. Suomen Akatemiassa vierähti viisi vuotta akatemiatutkijana.

Aiemmin kokemusta karttui omassa väitösyliopistossa Kentin yliopistossa Canterburyssa Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa. Päätoimittajana hän toimi nelisen vuotta pohjoismaisessa Cooperation and Conflict -lehdessä.

Lue loppuun

Uskotko henkesi pääomasijoittajalle?

Arja Alho

Suomen julkinen terveydenhuolto on laadultaan Euroopan kärkeä ja kustannuksiltaan kohtuuhintaista. Nyt sairauksien hoidosta ollaan lohkaisemassa rahakas siivu yksityisille toimijoille. Aki Lindén kertoo, miksi niin ei pitäisi tehdä.

Kuva: Pekka Elomaa.

Arja: Mikä sinusta on hyvää suomalaisessa terveydenhuollossa? Monella eri mittarilla katsottuna rapakunnossa ei olla, mutta kuntien kyvyssä selvitä kasvavista sote-menoista väestön ikääntyessä on suurta vaihtelua.

Aki: Kunnallinen terveydenhuolto jakaantuu niin, että 40 prosenttia on perusterveydenhuoltoa ja 60 prosenttia erikoissairaanhoitoa. Joitain asioita on vuosien varrella siirtynyt perusterveydenhuollosta sairaanhoitopiireille, koska on ollut järkevää, että isommat kokonaisuudet vastaavat niistä. Julkisen rahoituksen osuus kaikesta terveydenhuollosta on puolestaan noin 75 prosenttia, eli kansalaiset maksavat ”suoraan omasta taskustaan” 25 %, mikä on eurooppalaisittain erittäin paljon.

On ehkä populistista sanoa, että eihän meillä ole kuin kaksi ongelmaa: terveyskeskuksen lääkärille ja hammaslääkärille pääsy. Kun ihmiset kysyvät toisiltaan, että kävitkö terveyskeskuksessa, he eivät tarkoita kaikkiaan niitä yli 30 erilaista palvelua, joita terveyskeskukset tarjoavat, vaan he tarkoittavat käyntiä terveyskeskuslääkärillä.

Lue loppuun

Ebola-virus yllätti maailman

Vappu Taipale

Paul Richards
Ebola: How a People’s Science Helped End an Epidemic
Zed Books, 2016
300 s.

Länsi-Afrikassa levinnyttä epidemiaa ei olisi saatu kuriin ilman paikallista väestöä. Antropologi Paul Richardsin mukaan kansainvälinen yhteisö ei osannut kuunnella heitä.

Joulukuussa 2013 kaukaisessa Kaakkois-Guineassa tavattiin ensimmäiset ebola-tartunnan uhrit. Siihen aikaan tiedettiin taudin leviävän metsän eläimistä ihmisiin. Tämä muoto yllätti kaikki: se levisi vauhdilla ihmisestä toiseen. Moottoripyörätaksi kuljetti yhden ensimmäisistä uhreista satojen kilometrien päähän etsimään apua tunnetulta parantajalta, mutta sekä uhri että parantaja kuolivat.

Kunnioitetun parantajan hautajaisiin kerääntyi joukkoja laajalti. 27 hautajaisvierasta kuoli, ja virus kulkeutui satojen kilometrien päähän vieraiden mukana. Sairaus siirtyi nopeasti Guinean, Liberian ja Sierra Leonen pääkaupunkeihin muuttuen laajaksi urbaaniksi ilmiöksi. Koko maailma yllätettiin. Antropologi Paul Richards kertoo tuoreessa kirjassaan Ebola: How a People’s Science Helped End an Epidemic (2016), millaisia ponnistuksia viruksen pysäyttämien vaati.

Lue loppuun

Luokittelua

Kirsi Koivuporras

Mies kertoo tarinaa. Vastaa niin kuin tuntemattomalle kysyjälle kerrotaan: rauhallisesti, kiihkotta. Kamera ei näytä kasvoja, enkä muista tarinaa sanasta sanaan jälkikäteen, mutta sen perussanoma on tuttu.

Tuli avioero, työpaikka meni alta ja terveys petti. Sitten tulivat pakolaiset, mutta samassa leipäjonossa heitä ei ole näkynyt. Miten se on mahdollista?

Lue loppuun

Tekemättömiä töitä Ranskan vaaleissa

Johannes Jauhiainen

Ranskan presidentinvaalit ovat jännitysnäytelmä, jossa suurin osa ehdokkaista yrittää esittää ulkopuolisen roolia. Jotta toisella kierroksella ei kisattaisi oikeiston ja äärioikeiston välillä, vasemmiston kannattajien pitäisi asettua yhden ehdokkaan taakse.

Lue loppuun

Sisällysluettelo 1/2017

Ytimen 1/2017 teemana ovat demokratia ja osallisuus. Birgit Coufal ja Johannes Jauhiainen kirjoittavat Itävallan ja Ranskan presidentinvaaleista, joissa molemmissa on riittänyt yllätyksellisiä käänteitä. Tomi Kiilakoski puolestaan analysoi nuorten erilaisia tapoja vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Erästä niistä käsitellään tämän numeron kuvajutussa, joka esittelee suomalaisia mielenosoituksia eri vuosikymmeniltä. Kirsi Koivuporras taas kirjoittaa kolumnissaan siitä, miten eriarvoisuus ja ihmisten luokittelu vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa toimia tasavertaisina kansalaisina yhteiskunnassa.

Lehden muissa jutuissa Arja Alho ja Aki Lindén käyvät vuoropuhelua suuresta sote-puhalluksesta, Vappu Taipale käsittelee taistelua ebola-viruksen voittamiseksi ja Mikael Böök pohtii vasemmiston edessä olevia haasteita. Turkkiin saadaan kaksi eri näkökulmaa, kun Francesco Moisés Bassano raportoi pakolaisten asuttamasta Basmanen kaupunginosasta ja Taina Mäkelä puolestaan kertoo kurdinaisten kamppailusta tasa-arvon edistämiseksi. Tarja Väyrynen kertoo asiantuntijahaastattelussa suomalaisesta rauhantutkimuksesta ja ydinhenkilöt Salim ja Neametullah puhuvat siitä, millaista on tulla Suomeen yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana. Lisäksi lehdessä puhutaan myös muun muassa Oliver Stonen elokuvista, työeläkejärjestelmän tulevaisuudesta, tappajaroboteista sekä isä-lapsi-toiminnasta.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 1/2017: Itsevaltius, harvojen valta ja kansanvalta

Arja Alho

Maailman kirjat ovat epäjärjestyksessä – elleivät sekaisin.

Presidentti Donald Trumpin uhmakas ja egosentrinen kielenkäyttö on ehtymätön lähde sosiaaliselle medialle. Samalla kun naurattaa, myös pelottaa.

Arvaamattomuudesta on tullut moninkertaisesti enemmän maailmanpolitiikkaa hallitseva tekijä kuin aiemmin. Toki sekin voi merkitä myös hyvää: muiden on oltava herkempiä, ketterämpiä ja valmiimpia keskusteluille, jotta kansainvälinen yhteisö voi ylipäätään toimia minkään globaalin haasteen edessä.

Arvelen kuitenkin, ettei Donald Trump istu presidenttikauttaan loppuun asti. Hän on altis skandaaleille, mutta hän voi olla myös populistisuudessaan uhka amerikkalaiselle rautaiselle järjestykselle, jossa tunnetusti raha ja turvallisuuskoneisto puhuvat.

Lue loppuun