Ydin 2/2021 kysyy, miltä eriarvoisuus ja luokkayhteiskunta näyttävät nykypäivänä. Ydinhenkilömme, SOSTEn asiantuntija Anna Järvinen muistuttaa huono-osaisuuden periytymisestä, kun taas professori Harri Melin tarkastelee yhteiskuntaluokkien muutosta historiallisesta perspektiivistä. Matti Tuomala kirjoittaa tulo- ja varallisuuserojen kehityksestä, johon viittaa myös Thomas Pikettyn ajatuksia pohtiva Kalevi Suomela. Ekonomisti Anni Marttinen analysoi kevään talouskeskustelua feministisen talouspolitiikan oivalluksia hyödyntäen ja Jani Erola puolestaan kysyy, kuinka tasa-arvoinen suomalainen koulutusjärjestelmä todellisuudessa on. Yhdenvertaisuudesta ja reilusta pelistä puhuu myös Suomen Urheiluliiton Sami Itani, joka ei näe urheilua erillisenä politiikasta ja muusta yhteiskunnasta.
Numeron muissa jutuissa Bijan Rezai Jahromi analysoi Iranin tilannetta ja Kiinan tuloa mukaan Lähi-idän geopolitiikkaan, Jouko Kajanoja arvioi Barack Obaman muistelmia ja Arja Alho pohtii musiikin edelläkävijöitä Jim Morrisonia ja The Doorsia. Saara Paatero selvittää, miten mielenterveyspotilaita Suomessa ennen hoidettiin, ja Vincenzo Montefinesen kuvat näyttävät, millaisissa oloissa Albanian kaivostyöläiset louhivat arkipäiväisiin tuotteisiin käytettävää kromia. Kolumnisteista Tytti Tuppurainen käsittelee EU:n elpymispakettia, Karim Maïche onnittelee 50 vuotta täyttävää suomalaista rauhantutkimusta ja Mikael Suomela kiinnittää huomion tapahtuma- ja kulttuurialan ahdinkoon koronakriisin aikana.
Ydin 1/2021 pureutuu ajankohtaisiin maailmanpolitiikan ja tiedonvälityksen kysymyksiin. Minna Knus-Galán arvioi Panaman paperien ja muiden tietovuotojen merkitystä sekä tutkivan journalismin tilaa Suomessa. Jarmo Koponen kirjoittaa Putinista, Navalnyista ja Venäjän mielenosoituksista, kun taas Ilkka Kauppinen analysoi USA:n demokraattien vaalivoittoja Georgian osavaltiossa. Miina Leppänen puolestaan selvittää, millaisista aineksista koostuu salaliittoteoreetikkojen maailmankuva, jota myös Donald Trumpin kaltaiset opportunistit käyttävät hyväkseen.
Vuoden viimeisessä Ytimessä pohditaan, mitä reilumpaan ja parempaan maailmaan tarvitaan. Ydinhenkilömme Kaisla Ovaska kertoo Elokapinasta ja sen toiminnasta yhteisen maapallon puolesta, kun taas Euroopan investointipankin Thomas Östros vastaa kysymyksiin EU:n vihreistä investoinneista. Hanna Ojanen ja Ronja Karkinen analysoivat unionin ja Afrikan suhteita turvallisuuden ja kumppanuuden näkökulmasta, ja Antti Jauhiainen tarkastelee demokraattiseen suunnitteluun perustuvan osallisuustalouden ajatusta. Esko Harni puolestaan kokoaa yhteen yhteiskunnallista eriarvoisuutta koskevia tutkimustuloksia ja Oreva Olakpe kysyy, miten koronapandemia vaikuttaa globaalin etelän siirtolaisiin ja vapaaseen liikkuvuuteen.
Ytimessä 3/2020 katsellaan Eurooppaa ja maailmaa yhdessä ja erikseen. Timo Miettinen pohtii Arja Alhon kanssa EU:n menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä eri perinteiden yhteensovittamista Euroopassa, mitä käsitellään myös Aurora Lemman katsauksessa maanosan monimuotoiseen historiaan. Saara Paatero tarkastelee koulujen EU-opetusta ja Eero Suoranta selvittää unionin ja Kiinan suhteiden kiemuroita. Kinga Polynczuk-Aleniuksen aiheena on puolestaan vastakkainasettelu ja demokraattisen mielikuvituksen puute Puolassa, kun taas Liban Sheikh kysyy, onko antirasismin aika koittanut myös Euroopassa.
Ydin 2/2020 nostaa esiin niin ajankohtaisia ja ajattomia kulttuurin ilmiöitä kuin korona-ajan keskeisiä kysymyksiäkin. Vuoropuhelussa JP Pulkkinen kertoo, mistä on hyvät tv-sarjat tehty ja miten ne voivat auttaa meitä ymmärtämään maailmaa. Professori Tuomas Ojanen puhuu perustuslaillisuuden valvonnasta poikkeustoimista päätettäessä ja Esko Harni käsittelee uutta poliittista ekologiaa, joka haastaa ajattelemaan uudelleen suhdettamme ei-inhimillisiin olentoihin. Janne Juhana Rantala kirjoittaa globaalista räp-kulttuurista ja Anna Heikkinen sata vuotta sitten status quota vastaan hyökänneestä dada-liikkeestä, kun taas Chen Qiufan pohtii maailmankirjallisuuden merkitystä vaikeina aikoina.
Uuden vuosikymmenen aloittava Ydin nostaa esiin positiivista uhmaa ja muutoksenjanoa. Riitta Oittinen kirjoittaa punkyhtye Terveistä Käsistä ja Tornion kevät -valokuvanäyttelystä, jossa lyövät kättä anarkia, itse tekeminen ja maailmantuska. Giacomo Sinin reportaasissa esitellään italialaisia talonvaltaajia, jotka puolustavat oikeutta omaan kotiin, ja Katri Pajusolan jutussa nettiaktivistit miettivät, miten verkossa voidaan käydä rakentavaa keskustelua. Päätoimittaja Arja Alho puolestaan puhuu Hannu Reimen kanssa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenkietoutuneista kohtaloista ja siitä, mitä kansojen väliseen rinnakkaiseloon tarvitaan.
Ytimessä 4/2019 puhutaan siitä, miten voimme rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Anna Pulkka kirjoittaa yhteisöllisen toiminnan tarpeesta ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, kun taas Jari Heinonen tarkastelee työajan lyhentämistä keinona uuden hyvinvointimallin luomiseen. Ydinhenkilömme Timo Korpi kertoo, millaista on elää vähähiilistä elämää, ja ekonomisti Patrizio Lainà puhuu pankkijärjestelmää vakauttavasta rahareformista. Läpi käydään myös hallituksen talouspolitiikka ja tulevaisuusinvestoinnit: väheneekö eriarvoisuus ja paraneeko työllisyys, ja miten investoinnit voidaan rahoittaa oikeudenmukaisesti?
Eurovaalien alla ilmestyvä Ydin 2/2019 luo tietysti katseen EU:hun ja Eurooppaan. Heikki Patomäki pohtii yleiseurooppalaista DiEM25-liikettä ponnahduslautana kohti globaalia poliittista puoluetta, kun taas Louis Clerc analysoi Ranskan keltaliivejä merkkinä luottamuksen kriisistä. Laëtitia Sédou kirjoittaa Euroopan puolustusrahastosta, joka uhkaa kasvattaa jäsenmaiden omaa asevarustelua, ja Laura Lodenius muistuttaa ydinaseriisunnan tarpeesta Euroopasta. Numerossa käsitellään myös muun muassa ”Euroopan pääkaupunkia” Brysseliä sekä sen katukuvassa näkyviä historioita ja identiteettejä.