YDIN 20230404 HELSINKI Lauri Snellman. Kuva Pekka Elomaa
Lauri Snellmanilta on tulossa pamfletti, joka läpivalaisee suomalaista kulttuuria. Selitys alamaisuudelle ja puhumattomuudelle löytyy historiasta mutta se on myös estämässä suomalaisen yhteiskunnan avoimuutta ja moniarvoisuutta. Nato-keskustelu on tästä malliesimerkki.
Arja: Väität tulevassa pamfletissasi, ettemme ole Suomessa perinteisessä mielessä pohjoismaa emmekä liioin länsieurooppalainenkaan. Mitä mielestäsi olemme?
Lauri: Suomi sijoittuu suurelta osin itäeurooppalaisuuteen. Kärjistäen sanottuna: meillä on pohjoismainen yhteiskunta mutta itäeurooppalainen poliittinen kulttuuri.
Arja: Selitätkö tätä Suomen sijainnilla? Sillä, että olemme Pohjois-Eurooppaa ja vielä idän ja lännen rajalla?
Lauri: Idän ja lännen raja liittyy kylmään sotaan ja on enemmän yhteydessä identiteettipolitiikkaan kuin lainkaan poliittiseen kulttuuriin. Kun katsoo pitkää historiaa, Suomihan syntyi varsinaisesti Venäjän vallan aikana.
Venäjän tsaari halusi taata eliittien tuen omalle hallinnolleen turvaamalla joitakin ruotsalaisia yhteiskuntajärjestyksen piirteitä. Mutta samalla hän halusi myös kokeilla, voisiko Venäjää kehittää perustuslailliseen suuntaan.
Suomi siis sai Ruotsista yhtäältä tasa-arvon, pyrkimyksen eri yhteiskunnallisten voimien yhteistyöhön ja parlamentaarisen lainsäädäntövallan mutta toisaalta ylhäältä ohjatun tsaristisen virkamiesvaltion, joka määritti politiikan reunaehtoja. Mentaliteettimme tausta, jossa kaikki pitää tarkastuttaa pääkonttorissa, tulee tuolta ajalta.
Suomen valtiorakennuksen kansallisuusaate on korostetusti itäeurooppalainen. Fennomania oli kielinationalismia ja viime kädessä etnonationalismia. Sitten oli toinen itäeurooppalainen piirre, joka lähti uskosta, että hyvä tsaari kyllä kunnioittaa meitä, kun kumarramme tarpeeksi syvään. Samat asiat toistuvat sotien jälkeenkin. Auktoriteettiusko tulee toki myös luterilaisuudesta mutta myös siitä, ettei Suomi ole sinut menneisyyden traumojensa kanssa.