Ydinhenkilö: Eriarvoisuutta vastaan
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattilalle maailmanparannus on ammatti ja intohimo.
Olen johtanut Ihmisoikeusliittoa vuoden verran. Suunnittelen toimintaa, puhun tilaisuuksissa ja teen asiantuntijatyötä. Edistämme yhdenvertaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksia Suomessa. Erityisesti teemme työtä vähemmistöjen ja tyttöjen oikeuksien puolesta.
Valko-Venäjällä sisarjärjestömme johtaja on vankilassa. Ihmisoikeustyöntekijöiden kohtaamat uhkat eivät ole tuntemattomia täälläkään.
Aikaisemmin olen työskennellyt tutkijana, asiantuntijana ja Amnestyn ihmisoikeustyön johtajana. Etelä-Aasiassa olen ollut vuosien mittaan paljon: Nepalissa vapaaehtoistöissä ja Intiassa sekä Bangladeshissa tutkijana.
Monet tällä alalla näkevät itsessään maailmanparantajan vikaa. Eriarvoisuus on aina häirinnyt minua. Yläasteella osallistuin Etelä-Afrikan apartheidin vastaisille marsseille. Olen tuntenut itseni etuoikeutetuksi maailman mittakaavassa ja halunnut käyttää vaikutusmahdollisuuksiani.
Kun olin ulkoministeriössä naisten ja lasten oikeuksien asiantuntijana, minua alkoi ahdistaa rooli rahakirstun vartijana. Väitöskirjaani varten haastattelin Intiassa kotipalvelijoita ja heidän työnantajiaan. Oli ihanaa päästä lähelle ihmisiä.
Suomessa elää vahvana käsitys, ettei täällä juuri ole ihmisoikeusongelmia. Eriarvoisuuden logiikat ovat kuitenkin samanlaisia kaikkialla, vaikka rakenteet eroavatkin. Kyse on valtasuhteista. Syrjintä kumpuaa ajatuksesta, että joku on arvokkaampi kuin toinen.
Täällä esiintyy lähes orjuuden kaltaista työriistoa. Työnantajalla voi olla pääsy työntekijän pankkitilille virallisen palkanmaksun jälkeen. Thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohtelu on myös hyvä esimerkki.
Yksi ihminen ei voi muuttaa ihmisoikeuksiin vaikuttavia rakenteita, mutta joitain prosesseja voi sysätä alkuun. Koen myös vaikuttaneeni opettajana yliopistolla. Ihmiset ovat myöhemmin sanoneet, että olen antanut heille kipinän tälle alalle. Se on mieletön palaute.
Ollessani Amnestyllä pari vuotta sitten järjestin Romanian kiertävien romanien haitarikonsertin Esplanadin lavalla muusikko [lihav.]Kimmo Pohjosen kanssa. Haasteita oli paljon: esiintyjät eivät koskaan olleet saaneet verotettavaa palkkaa, ja monet naiset olivat lukutaidottomia. Olen ylpeä, että saimme sen aikaan.
Olen onnekas, että teen palkkatyönä sellaista, johon minulla on intohimo. Pyrin tekemään työtä vain rajattuina aikoina. Pysyttelen poissa esimerkiksi Twitteristä. Sosiaalinen media on käyttökelpoinen väline ihmisoikeustyöhön, mutta hyödyt ja haitat pitää punnita tarkkaan.
Ihmisoikeustyö on raskasta. Suomessa se tulee enemmän iholle, kun kohtaamme uhrit kasvokkain eikä aina tunnu löytyvän oikeutta. Toisaalta jaksan juuri ihmiskontaktien ansoista. Työ uuvuttaisi enemmän, jos tekisin sitä vain ylätasolla.