Pääkirjoitus 4/2016: Missä on se valta?
Ydin-lehden keskustelussa Helsingin Kirjamessuilla tutkija Johannes Kananen korosti valtamekanismien erittelyn merkitystä – jos ja kun haluamme muutosta.
Mitä valta oikein on? Sosiologian klassikon Max Weberin suppean määritelmän mukaan valta on A:n kykyä saada B tekemään halunsa mukaan B:n vastustuksesta huolimatta. Mutta vallankäyttö voi tulla oikeutetuksi ja eri osapuolten hyväksymäksi myös pehmeästi vaikkapa tradition, karisman sekä lain ja rationaalisen ajattelun kautta.
Heikki Paloheimo ja Matti Wiberg erottavat muitakin vallan ilmenemismuotoja kuin pakottamisen. Kun toimintavaihtoehtoja rajoitetaan, voidaan kohde saada toimimaan halutulla tavalla. Asenteitakin voidaan muuttaa. Kun valta muuttuu oikeudeksi ja tottelemisvelvollisuudeksi, on kyse sisäistetystä vallasta. Kohde kokee, että hänellä on velvollisuus totella, ja vallankäyttäjä puolestaan, että valta on hänen oikeutensa.
Vallankäytön muotoja ovat palkkiot ja rangaistukset, indoktrinaatio eli piilovaikuttaminen ja propaganda sekä agendanmäärittely, mutta myös sosiaalistuminen. Muitakin löytyy. Valta ei taidakaan olla ihan yksinkertainen juttu! Valta viihtyy nykyään parrasvaloja paremmin varjoissa, joissa manipuloidaan, markkinoidaan sekä konsultoidaan – ja usein kalliilla hinnalla.
Meillä ei juurikaan ole läpivalaistu erilaisia ajatushautomoja eikä viestintäfirmoja. Think tankien hyvänä tarkoituksena on kasvattaa yhteiskunnallisen päätöksenteon ja tutkimuksen vuorovaikutusta. Mutta pahana seurauksena voi olla, että ne ryhtyvät ohjaamaan poliittista toimintaa.
Elinkeinoelämän valtuuskunta on määritellyt itsensä think tankiksi. Sitä johtaa Matti Apunen ja sen hallituksesta löytyvät muun muassa Anne Brunila ja Björn Wahlroos. Myös Libera on think tank. Se haluaa yhdistää vapauden ja vastuun – miten jaloa. Kansanedustaja Elina Lepomäki johtaa hallitusta, jossa on mukana myös Wahlroos. Liberan verkostossa puolestaan mukana ovat Anne Berner ja Anne Brunila.
Sitten ovat entisten poliittisten avustajien miehittämät viestintäfirmat. Kun Suomen kansantalous rämpii hädin tuskin kasvussa, viestintätoimistojen myyntikate on kasvanut Kauppalehden mukaan vuodessa 11 prosenttia. Ne myyvät selkeäsanaisuutta, joka tarkoittaa mahdollisuusviestintää, ajatusjohtajuutta ja simulaatioharjoituksia. Monet firmoista kertovat keskittyvänsä juuri julkisten palvelujen ”markkinoille”.
Kirsi Pihan ja Taru Tujusen viestintätoimisto Ellun Kanat kertoo ratkaisseensa Helsingin valtavan väestönkasvupaineen luomalla Uudisraivaajat-konseptin, jonka avulla lisättiin vuoropuhelua kaupungin ja asukkaiden välillä. ”Muutoksen sanoittamiseksi ja kommunikoimiseksi luotiin video, esite ja infografiikkaa.”
Jos joku on ihmetellyt, miksi ihmeessä Guggenheim-hankkeella on yhdeksän henkeä, vastaus löytyy viestintäfirma Milttonista ja G:n Helsingin tukisäätiöstä. Esimerkiksi Demokraatti-lehti uutisoi 26.11. helsinkiläisten demarivaikuttajien G-kirjoituksen, jonka allekirjoittajat ovat lähes poikkeuksetta Milttoniin rekrytoitujen demareiden kavereita.
Markkinoilla vedonlyöjät eivät voineet uskoa, että britit päättäisivät erota EU:sta. Markkinaodotukset olivat myös Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Hillary Clintonin puolella. Toisin kävi, Donald Trump voitti, vaikkei saanutkaan Clintonia enemmän ääniä. Viestintäyhtiö Kreabin Suomen toimitusjohtaja Mikael Jungner onkin harmistunut oikukkaisiin äänestäjiin ja luottaa siksi enemmän markkinoihin.
Pitkään on puhuttu poliittisen eliitin vieraantumisesta kansasta ja demokratian kriisistä. Samoin teknokraattisesta vallankäytöstä, jossa ideologisille perusteille ei ole sijaa. Kun mikään ei muutu, vaikka valta vaihtuu, on synnytetty populismin kasvualusta, jota äärioikeisto nyt väärinkäyttää ja hyödyntää.
Vaaleilla valitut voi sentään aina vaihtaa. Mutta miten vaihtaa itsensä poliittiseen eliittiin lukevat vallankäyttäjät kaikenlaisissa manipulaatiofirmoissa, joiden osaaminen tulee liian suuresta liksasta ja oikeiden vallankäyttäjien liepeillä hengailusta? He ovat niitä, jotka rajoittavat toimintavaihtoehtoja, muokkaavat asenteita ja luovat totuudenjälkeistä vaihtoehdottomutta.
Ennen 50-vuotiaat saivat kultakellon syntymäpäivälahjaksi. Ydin-lehti ei saanut sellaista, emmekä myöskään haaveile eläkkeellepääsystä. Kaikki Ydin-lehden tekijät eri vuosikymmeninä ovat halunneet tehdä jokaisesta numerosta edellistä paremman, jotta lukijoillamme olisi maailman ymmärtämisen halu ja muuttamisen välineet.
Ydin nelosen esseissä, reportaaseissa, kolumneissa ja arvioissa on taas viiltoja aikaamme. Voin ylpeänä suositella jokaista juttua ja samalla kiittää kuluneesta vuodesta! On etuoikeus tehdä työtä, joka on totta ja intohimo.