Suurvaltojen tulitikkuleikit
ICAN-järjestön mielenosoitus Genevessä toukokuussa 2016. (Tim Wright, CC BY 2.0)
Ydinaseiden kieltosopimusneuvottelut aloitettiin keväällä 2017. Suomi kuuluu neuvotteluja vastustaviin maihin.
YK:ssa sovittiin neuvotteluista ydinaseiden kieltosopimuksesta viime vuoden loppupuolella ja ensimmäinen neuvottelukokous pidettiin maaliskuussa New Yorkissa. Neuvotteluihin osallistui yli 130 valtiota. Niiden ensimmäisenä päivänä paikan päällä todistettiin erikoinen tilanne, kun sopimuksen vastustajat USA:n johdolla osoittivat mieltään neuvottelujen ulkopuolella.
Yhdysvaltojen YK:n suurlähettiläs Nikki Haley vetosi, että ydinaseita ei tulisi kieltää. Haleyn mukaan kieltosopimus ei ole realistinen eikä sen aika ole nyt. Tuomiopäivän kello, joka osoittaa ydinsodan läheisyyttä, siirtyi tammikuussa näyttämään kaksi ja puoli minuuttia vaille keskiyön.
Kelloa siirrettiin ennen kaikkea Yhdysvaltojen vastavalitun presidentin Donald Trumpin huolestuttavien ydinaselausuntojen vuoksi. Maailman ollessa lähempänä ydinsotaa kuin vuosikymmeniin, herää kysymys: jos ydinasekiellon aika ei ole nyt, niin milloin sitten?
Kieltosopimuksen vastustajat ovat olleet, kuten arvata saattaa, lähinnä ydinasevallat sekä joukko niiden liittolaisia. Yllättäen Suomikin kuuluu ”nuiviin” maihin, jotka eivät kannata kieltosopimusneuvotteluja. Kielteistä kantaa perustellaan sillä, että ydinsulkusopimus (NPT-sopimus) on edelleen toimiva ja keskeisin foorumi puhua ydinaseista. Todellisuudessa sulkusopimus on lähinnä rajoittanut ydinaseiden leviämistä. Lisäksi ilmeisesti koetaan, että ilman ydinasevaltojen tukea ei kieltosopimuksesta kannata edes neuvotella.
Rauhanjärjestöt ovat Suomen linjasta järkyttyneitä. On eri asia hidastella vanhentuneista jalkaväkimiinoista luopumista, kuten tehtiin kymmenen vuoden ajan, tai olla hieman jäykkiä edistämään asevalvontaa omassa maassa, kuin se, että asetutaan vastustamaan ydinaseista, maailman tuhovoimaisimmista joukkotuhoaseista, luopumisneuvotteluja.
Tuntuu käsittämättömältä, että Suomi ei osallistunut maaliskuun neuvotteluihin, eikä edes mennyt niihin paikalle. Näyttää huolestuttavasti siltä, että Suomi ei aio osallistua neuvotteluihin jatkossakaan. Suomi on jättäytynyt pois, asemoiden itsensä ydinasevaltojen ja niiden kanssa sotilaallisesti liittoutuneiden maiden joukkoon.
Olisi voinut odottaa, että Suomi olisi sille luontevassa viiteryhmässä eli muiden sotilaallisesti liittoutumattomien EU-maiden, kuten Ruotsin, Itävallan ja Irlannin, seurassa. Eva Walder, Ruotsin YK:n suurlähettiläs on kommentoinut Ruotsin osallistumisen tärkeyttä neuvotteluihin seuraavasti:
– Murenevassa turvallisuusympäristössä, jota tänään näemme, jokaiseen edistyksen mahdollisuuteen ydinaseriisunnassa on tartuttava.
Suomen olisi vielä mahdollista muuttaa linjaansa. Neuvottelut etenevät vauhdilla ja arvioiden mukaan sopimus voi syntyä jo tämän vuoden aikana. Suomella olisi nyt hyvä tilaisuus ottaa aktiivinen ja sovitteleva rooli sopimusneuvotteluissa.
Sotilaallinen liittoutumattomuus, Euroopan unionin jäsenyys sekä maantieteellinen sijainti tukevat Suomen mahdollisuutta vaikuttaa sopimusneuvotteluihin niin halutessaan kuten Suomi on toiminut aiemmin esimerkiksi kansainvälisen asekauppasopimuksen suhteen. Suomi on perinteisesti ollut vahva kansainvälisten normien ja multilateralismin kannattaja, ja kieltosopimuksen tukeminen tuntuisi luontevalta jatkumolta Suomen edistykselliselle ja riippumattomalle ulkopoliittiselle linjalle.
Ydinaseilla uhkaaminen on palannut suurvaltaretoriikkaan.
Kieltosopimuksen ensimmäinen tekstiluonnos on nyt julkaistu ja toinen neuvottelukierros pidetään kesä-heinäkuun vaihteessa. Suomi ehtisi vielä hyvin mukaan – vaikuttamisen paikka on nyt.
Kieltosopimuksen ensimmäinen tekstiluonnos julkaistiin 22. toukokuuta. Luonnoksen julkaisi neuvottelujen puheenjohtajana toimiva Costa Rican YK:n suurlähettiläs Elayne Whyte Gomez. Tekstiluonnos pohjaa maaliskuun neuvotteluihin, joiden pääviesti oli että ydinaseet tulisi vahvasti stigmatisoida huomioiden niiden humanitaariset vaikutukset ja asettaa ne kansainvälisen oikeuden kannalta samaan kategoriaan kuin biologiset ja kemialliset aseet sekä jälkaväkimiinat ja rypäleaseet.
Kieltosopimuksen luonnoksessa vaaditaan valtioita sitoutumaan, etteivät ne missään tilanteessa kehittäisi, valmistaisi, tuottaisi, omistaisi tai varastoisi ydinaseita. Sopimus myös kieltäisi ydinaseiden käytön sekä testaamisen. Lisäksi luonnoksessa valtioita vaaditaan tuhoamaan kaikki olemassa olevat ydinaseet ja kielletään ydinaseiden toimittaminen millekään muulle taholle.
Aktiivisen roolin ottamisen sijaan Suomi piiloutuu NPT-sopimuksen taakse vedoten uuteen tarkasteluprosessiin ja siihen, että ydinkieltosopimusneuvottelut voisivat jopa vaikeuttaa prosessia.
Suomi osallistui toukokuun alussa Wienissä pidettyyn NPT-sopimuksen seurantakokousta valmistelevaan kokoukseen. Kokouksessa nostettiin esille huoli kieltosopimuksesta NPT:n kanssa kilpailevana sopimuksena. Kieltosopimuksen neuvotteluissa puolestaan tätä kilpailuajatusta on haluttu purkaa nostaen esille vahva tuki NPT:lle, jonka mukaan kieltosopimus vain vahvistaisi NPT-sopimusta antaen valtioille välineitä sen tavoitteiden edistämiseksi. Esimerkiksi sopimuksen neljäs artikla velvoittaa ydinasevaltioita neuvottelemaan ydinaseriisunnasta ja siten kieltosopimusta voidaan pitää tätä vahvistavana sopimuksena.
Viimeisen vuoden aikana asevarustelu ja myös sotaretoriikka on koventunut. Niin Venäjä kuin Yhdysvallatkin, mutta myös useimmat muutkin ydinasevalloista ovat modernisoimassa ydinaseohjelmiaan ja niihin liittyviä puolustusdoktriineja.
Vaikka ydinaseita ei olla käytetty sitten Hiroshiman ja Nagasakin, on läheltä piti -tilanteita ollut toisen maailman sodan jälkeen useita. Nyt ydinaseilla uhkaaminen on palannut suurvaltaretoriikkaan. Varsinkin Venäjä on jo pari kertaa väläytellyt ydinase-korttia puhuessaan intressialueidensa puolustamisesta, ja mitä yksi edellä sitä muut helposti perässä.
Esimerkiksi Naton kolme ydinkumppanimaata, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska, aikovat uudistaa strategiset ydinaseensa tulevan vuosikymmenen aikana. Lisäksi monet ydinaseettomista Naton liittolaismaista vaikuttavat olevan valmiita aktiivisemminkin osallistumaan Naton ydinpelotteen ylläpitoon. Käytännössä kaikki Nato-maat ovat sen ydinasedoktriinin osallisia.
Presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen kuitenkin moni niin amerikkalaisista kuin muistakin maailman kansalaisista kysyy itseltään, kuinka turvallista on, että joillakin valtiojohtajilla on mahdollisuus yksin päättää maapallon täystuhosta. Minkä riskin ydinaseet ja niiden pitäminen jatkuvassa toimintavalmiudessa merkitsee ihmiskunnalle? Kiristynyt turvallisuuspoliittinen ilmapiiri maailmassa tekee joukkotuhoaseiden olemassaolon entistä vaarallisemmaksi.
Kysymys ydinaseiden turvallisuudesta on aivan toisella lailla ihmisten mielissä kuin vielä vuosikymmen sitten.
Presidentti Trump on ihmetellyt, miksi maalla on ydinaseita, jos niitä ei voida käyttää. Lisäksi hän on todennut Yhdysvaltain liittolaisten voivan vastata itse turvallisuudestaan hankkimalla ydinaseita. Lausunnot osoittavat, ettei Trump tiedä kovinkaan paljon voimassa olevista sopimuksista.
Yhdysvalloissa onkin tehty Trumpin valinnan jälkeen kahden kongressiedustajan aloitteesta lakialoite, joka rajoittaisi presidentin oikeutta ydinaseiden ensikäyttöön ilman kongressin suostumusta. Aloite tuskin menee läpi, mutta kysymys ydinaseiden turvallisuudesta on aivan toisella lailla ihmisten mielissä kuin vielä vuosikymmen sitten.
Vuonna 1970 voimaan tulleessa ydinsulkusopimuksessa ydinaseettomat maat sanoutuvat irti ydinaseista, kun taas ydinasevaltiot lupaavat vastavuoroisesti edetä kohti täydellistä aseidenriisuntaa. Se, etteivät ydinasevallat näytä olevan valmiita oikeasti luopumaan ydinaseistaan ja ydinasepelotteesta, on johtanut turhautuneisuuteen ydinaseettomien maiden keskuudessa ja nakertaa myös intressiä noudattaa lupausta olla itse hankimatta ydinaseteknologiaa.
Ydinaseiden leviäminen esimerkiksi uusille Lähi-idän valtioille tai ei-valtiollisille toimijoille, on kauhuskenaario, jota moni ei halua edes ajatella. Samalla se on kuitenkin koko ajan mahdollisempi kehityssuunta, jos ydinaseita ei pystytä kieltämään ja julistamaan moraalittomiksi kielletyiksi aseiksi ja vallanvälineiksi.