Jäitä hattuun tiedustelulakien kanssa
Kun keskusrikospoliisi ilmoitti, että Turun puukotuksia tutkitaan terroristisina murhina ja niiden yrityksinä, ajattelin välittömästi sen merkitsevän tiedustelulakien kiirehtimistä. Näin tapahtuikin. Ensimmäinen kiirehtimistä vaatinut taisi olla eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva, ja pian hänen jälkeensä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivoi tiedustelulakien pikaista säätämistä. ”Näissä asioissa täytyy nyt kyllä toimia pikaisesti”, oli Niinistön viesti.
Tiedustelulakeja on valmisteltu pitkään ja viimeisimmässä vaiheessa siviili- ja sotilastiedustelulakeja valmistelleiden työryhmien esitykset olivat lausuntokierroksella, joka päättyi juhannusviikolla. Työryhmien esitykset oli kirjoitettu hallituksen esityksen muotoon, joten niiden viimeistely ei välttämättä edellytä suurta työmäärää – tietenkin riippuen siitä, kuinka laajasti lausuntojen kritiikkiä aiotaan ottaa huomioon.
Esimerkiksi oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies arvostelivat lakiesityksiin sisältyviä salaisia tiedonhankintamenetelmiä, kuten internetin käytön ja puhelujen seurantaa sekä salaisia työpaikkavierailuja. Ylimpien laillisuusvalvojien mielestä nämä ilman konkreettista rikosepäilyä sovellettavat keinot rikkovat yksityisyyden suojaa. Oikeusasiamiehen mukaan ei ole myöskään hyväksyttävää, että suojelupoliisin tai puolustusvoimien ei tarvitsisi koskaan ilmoittaa tietoliikennetiedustelusta kohteelle, jos salaa selvitetty tieto on tuhottu.
Sadankomitea kritisoi omassa lausunnossaan lakien perusteena käytetyn kansallisen turvallisuuden epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta. Samaan ongelmaan puuttui myös eduskunnan oikeusasiamies, joka lisäksi huomautti, että kansalliseen turvallisuuteen liittyvät salaisten tiedonhankintamenetelmien käyttöedellytykset ovat ”hyvin väljiä” verrattuna esimerkiksi poliisin oikeuteen käyttää salaisia keinoja rikostutkinnassa.
Suojelupoliisi saisi myös oikeuden kuusi kertaa nykyistä pidempään salaiseen seurantaan, mikäli työryhmien esitykset hyväksyttäisiin niiden esittämässä muodossa. Pidempää seurantaa on perusteltu tiedustelutoiminnan luonteella. Se ei kuitenkaan eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan ole riittävä perustelu. ”Pidän selvänä, että ehdotettu sääntely ei ole perusoikeuksien rajoitusedellytyksinä olevien täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten kannalta ongelmatonta”, oikeusasiamiesmies Petri Jääskeläinen toteaa.
Oikeuskanslerin sijainen Kimmo Hakonen kummasteli sitä, että rajat ylittävän tietoliikenteen lisäksi tiedusteluvaltuudet olisivat kohdistumassa myös Suomen sisäiseen tietoliikenteeseen. Tältä osin hänen mukaansa on tapahtunut linjan muutos verrattuna siihen, mitä tiedonhankintalakityöryhmä vuonna 2015 mietinnössään esitti.
Juha Sipilän hallitus on tähänkin mennessä kunnostautunut valmistelemalla perustuslain vastaisia lakiesityksiä.
Hakonen kritisoi myös siviili- ja sotilastiedustelulain välistä suhdetta epämääräiseksi. ”Siviili- ja sotilastiedusteluun ehdotetaan käytettäväksi monilta osin lähes samoja tiedustelutoimia ja -valtuuksia niin ulkomailla kuin kotimaassa. Ne laissa säädetyt kohteet, toisin sanoen ne asiat ja uhkat, joista siviili- ja sotilastiedustelulla voitaisiin hankkia tietoja, olisivat monella kohtaa täysin identtiset”, Hakonen kirjoittaa lausunnossaan.
Kun sekä eduskunnan oikeusasiamies että oikeuskansleri esittävät näin kovaa kritiikkiä tiedustelulakeja kohtaan, olisi toivottavaa, että kritiikki otettaisiin huomioon. Siitä ei kuitenkaan ole mitään takeita. Juha Sipilän hallitus on tähänkin mennessä kunnostautunut valmistelemalla perustuslain vastaisia lakiesityksiä.
Kehnoja ja puutteellisia lakiesityksiä voidaan tietenkin korjailla eduskunnassa, mutta mikäli tiedustelulait tuotaisiin eduskunnan käsiteltäväksi syysistuntokaudella, on kyseenalaista, kuinka kiihkottomasti niitä Turun puukotusten jälkeisessä tilanteessa voitaisiin käsitellä. Kaiken Turun tapaukseen liittyvän lisäksi pitää muistaa, että eduskunnassa on jo pitkään arvosteltu perustuslakiasiantuntijoita ja osin myös perustuslakivaliokuntaa ”perusoikeusfundamentalismista”. Tiedustelulakien olennaisin kipupiste rajautuu perusoikeuteen nimeltään yksityiselämän suoja.
Toinen asia, joka kannattaa muistaa on se, että Turun puukotuksista epäillystä miehestä oli ilmoitettu poliisille ja myös Supo tiesi hänestä. Miestä ei kuitenkaan ollut otettu aktiiviseen seurantaan resurssien puutteen vuoksi. Tiedustelulait yksistään eivät tuo Supolle lisää resursseja. Sen sijaan ne tuottavat moninkertaisen määrän tietoa.
Siispä jäitä hattuun tiedustelulakien kiirehtimisessä. Niiden säätämisessä ei ole kyse vain tiedustelulakien sisällöstä vaan myös oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta ja demokratiasta.
Kirjoittaja on Sadankomitean puheenjohtaja.