Aseteollisuudelle avaimet EU:n kassakaappiin?
Viime aikoina on puhuttu paljon lobbauksesta. Suomenkielinen vastine ”aulailu” ei ole oikein juurtunut kielenkäyttöömme, vaikka se onkin ilmiön arkea kuvaava sana.
Aseteollisuus on maailmalla, EU:ssa ja koti-Suomessakin aktiivinen ja vaikutusvaltainen aulailija. Sen edustajien kuitenkin harvoin tarvitsee jäädä aulaan, sillä heidät kutsutaan suoraan sisään päättäjien pöytiin.
Näin on käynyt EU:ssa, kun komissio on tehnyt suunnitelmia jäsenmaiden yhteisestä puolustustutkimusrahastosta. Sen puitteissa on tehty päätöksiä suurista lisäsatsauksista puolustusteollisuuden kehittämistyöhön ja aseteollisuuden yhteishankkeisiin.
Kriittisemmille äänille on jäänyt vain marginaalinen rooli valmistelutyössä. Jopa Euroopan parlamentin tehtävänä näyttää olleen lähinnä kumileimasimena toimiminen.
Komission suunnitelmat ennakoivat 500 miljoonan euron lisärahoitusta aseteollisuudelle. Samaan aikaan monet toimialueet, kuten EU:n ihmisoikeusohjelma tai tuki paikallisille konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanvälittämiseen keskittyneille organisaatioille, kärsivät kroonisesta rahoituksen puutteesta.
Euroopan unionissa on pidetty tiukasti kiinni talouskurista osana EU:n vakaus- ja kasvusopimusta. Jäsenmaita on oltu valmiita ajamaan kurjuuden partaalle, jotta julkisen talouden menot saadaan pidettyä kurissa. On kuitenkin esitetty, että valtioiden vapaaehtoisia lisäpanostuksia EU:n puolustustutkimusrahastoon ei sisällytettäisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiseen kolmen prosentin alijäämärajaan, jota EU-maiden pitää noudattaa. Toisin sanoen julkinen rahoitus aseille katsottaisiin erityiskohtelun alaiseksi.
Eurooppalaisen asekaupan vastaisen ENAAT-verkoston asiantuntija Laëtitia Sédou totesi marraskuussa, että puolustuspolitiikan pitäisi olla ulkopolitiikan väline, ei itseisarvo. Niin kauan kuin Euroopalla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa, on liian aikaista luoda yhteistä puolustusta.
– Ilman poliittista johtajuutta jäljelle jää teollisuuden politiikka. Tämä ei ole vain julkisten varojen tuhlaamista vaan tulee myös horjuttamaan globaalia vakautta pikemminkin kuin turvaamaan Eurooppaa, totesi Sedou.
Pääministeri Juha Sipilä taas puolestaan maalaili Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa, että ”yhteistä armeijaa ei ole eikä tule, mutta omat eväät yhdistämällä voidaan saada aikaan varsin komea kattaus”.
Niinpä niin. Se siitä rauhanprojektista.
Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja.