Draamaa ilmastonmuutoskeskusteluun
Kuva: Pekka Elomaa
Hanna Nikkanen on tutkivaan journalismiin keskittyvän Long Play -julkaisun päätoimittaja, joka työskenteli lukuvuoden 2016–2017 journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa. Yhteistyössä yliopiston opiskelijoiden kanssa syntyi myös kirja Hyvän sään aikana – mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken.
Ilmastonmuutosta on suomalaisessa mediassa käsitelty ilmiönä, josta pitäisi tehdä yksi tyhjentävästi kaiken käsittelevä juttu. Kun se on osoittautunut mahdottomaksi, on ilmastonmuutosta alettu pitää vaikeana aiheena. Tästä on syntynyt vahvoja oletuksia siitä, että journalismin keinot ja ilmastonmuutos eivät kohtaa.
Toimittajana minua turhautti, koska en löytänyt itsekään mitään tietä ulos siitä. Professuuri mahdollisti aiheeseen syventymisen parinkymmenen aiheesta kiinnostuneen nuoren tekijän kanssa. Fyysisessä, kovakantisessa ja painavassa kirjassa oli sellaista draamaa, jota olin kaivannut keskusteluun ilmastonmuutoksesta.
Isot globaalit, vuosikymmenten yli tapahtuvat muutokset pakenevat helppoja tarinoita ja selkeitä käänteitä. Silti niistä pitää kertoa. Ihmisen vaikutus ympäristöön on suurin meidän aikamme journalistinen aihe. Siinä on paljon näkökulmia, ja ilmastonmuutos on vain yksi niistä.
Ajan mittaan ihmiset tottuvat ja pystyvät paremmin lukemaan juttuja, jotka kuvaavat pienen palan jostain ilmiöstä. Yksittäistapausten esittely on usein ihan väistämätöntä, jos haluaa tehdä ymmärrettävää journalismia monimutkaisesta aiheesta. Yksittäinen tarina ei saa kuitenkaan viedä juttua. Toimittajan täytyy tehdä taustatyö hyvin perehtymällä alan tutkimukseen. Se vaatii aikaa.
Meidän suomalaisten hyvinvointiin ja kansalliseen identiteettiin liittyy paljon sellaisia menneisyyden vahvoja peruskiviä, jotka ovat ilmastonmuutoksen aikana ongelmallisia. On hankalaa olla maa, joka nojaa vahvasti raskaaseen teollisuuteen ja metsäteollisuuteen ja jossa niillä on ollut pitkällä ajalla rakentunut asema politiikassa.
Kirjaprojektin myötä minulle on avautunut maatalouden merkitys ilmastonmuutokselle. Se on paljon keskeisemmässä osassa kuin olen aikaisemmin ajatellut. Maanviljelijöillä on paljon ratkaisun ja sopeutumisen avaimia käsissään ja toisaalta myös pakkoa sopeutua. Samaan aikaan perinteiset ajattelumallit maanviljelijöistä ja ympäristöliikkeestä vastavoimina, jotka eivät pysty keskustelemaan keskenään asiallisesti, eivät muutu mitenkään helposti.
On olemassa sellainen pienempien yksiköiden, kuntien ja kaupunkien Suomi, joka ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti. Se näkyy myös teoissa. Valtakunnan tasolla on selvästi hankalampaa. Meillä on ollut monta hallitusta putkeen toistelemassa, että Suomi on cleantechin huippumaa ja että meillä on kykyä kehittää vihreää teknologiaa. Lähes mikään käytännön teko ei ole kuitenkaan viitannut siihen suuntaan, että tällaista politiikkaa oikeasti aiottaisiin toteuttaa.
Suomessa suhtaudutaan ilmastonmuutokseen katsomalla mitä nyt tulee ja reagoimalla sitten. Tutkijoille tämä on hirveän turhauttavaa. Muualla maailmassa näkyy eteenpäin katsomista ja ennakoimista.
Viimeisen muutaman vuoden aikana tunne siitä, että olisi yksin murehtimassa näitä asioita koko muun maailman porskuttaessa piittaamattomana ympärillä, on kadonnut. Kun seuraa kansainvälisen lehdistön kirjoittelua kiinnostavista ratkaisuehdotuksista, löytyy Suomesta aina joku tutkija, joka on ihan huippu juuri siinä asiassa. Maallikkona ja toimittajana on ihanaa törmätä sellaiseen tutkimuksen ja keksimisen rikkauteen, mikä liittyy esimerkiksi kasvinjalostukseen, maanviljelyyn, luonnon muutoksen tutkimiseen ja maaperän hiilensidontaan. Ne ovat todella keskeisiä sen suhteen, mitä planeetalle lähivuosikymmeninä tapahtuu.