Kerro, kerro kuvastin
Politiikan kauniit ja rikkaat tanssivat jo tähtien kanssa ja tekevät diilejä. He avautuvat elämänsä vastoinkäymisistä ja joskus onnen hetkistäkin. Tiedämme, mitä Liike nyt -aktivistit sanovat baaritiskin naiselle ja kuinka toisen puolen kansanedustaja kamppailee viinapirun kanssa.
Politiikan rohkeat sankarit sen sijaan tekevät työtä lähes vuorotta. Odotamme heiltä kansan edustamisessa vastuullisuutta, näkemyksellisyyttä ja nuhteettomuutta. Ne kaikki ovat vaikeita asioita kenelle tahansa. Keväällä arvioimme heitä: joko luotamme tai sitten ei. Silti tärkeintä on, millaisilla ohjelmallisilla kysymyksillä niin puolueet kuin ehdokkaatkin puhuttelevat meitä ja mille he haluavat kannatuksemme!
Olen ollut mukana prosessissa, jolla pyritään vaikuttamaan kevään eduskuntavaalien jälkeisen yhteiskuntapolitiikan painopisteisiin. Meillä ei ole ollut palkattuja kirjoittajia tai tutkijoita tekemässä taustapapereita, saati muutenkaan resursseja tehdä ammattimaista lobbaustyötä. Viestintäyritysten kanssa kilpailu ei ole edes vaihtoehto. Mutta meillä on selkeät lähtökohdat ja periaatteet, joiden pohjalta on muodostunut meille tärkeiden yhteiskunnallisten uudistusten lista. Me olemme Vapaus valita toisin ry.
Prosessista kannattaa kertoa tarkemmin. Kutsuimme kevätkesällä laajan joukon kansalaisjärjestöaktivisteja Rauhanasemalle pohtimaan eri hallinnonalojen keskeisiä kysymyksiä, ongelmia ja ennen muuta tarvittavia uudistuksia. Etenkin etsimme niitä aiheita, jotka olivat jääneet varjoon julkisessa keskustelussa. Syntyi tiivis tavoiteohjelma, jota tulemme esittelemään ensi talven ja kevään kuluessa eri tilaisuuksissa ja muutoinkin.
Mikä onkaan Vapaus valita toisin? Kyseessä on verkostomainen toiminta uusliberalistisen hegemonian haastamiseksi ja politiikan mahdollisuuksien ovien avaamiseksi. Kun luin läpi vielä hiottavana olevaa tekstiä, keskeinen sen lävistävä vaatimus oli markkinauskon haastaminen yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden voimalla. Rahan vallan ajan pitää päättyä. On ihmisten ja heidän tarpeidensa aika. Tämän itsestäänselvyyden sanominen on tärkeämpää kuin koskaan.
Kohta noin kymmenvuotiaan verkoston toiminnan voi myös tiivistää vapautumiseksi pakoista, jotka kaventavat politiikan mahdollisuuksia nähdä vaihtoehtoja. Pakkopaitoja on monia, kuten markkinausko, byrokratia, lyhytnäköisyys tai liiallinen realismi. Jos mikään ei koskaan ole mahdollista, politiikan liekki sammuu ja jäljelle jää tuhkaa.
Viime vuosien hokema on ollut, ettei ole väliä sillä, kuka yhteiset palvelumme järjestää. Näin on perusteltu yhteisten palvelujen yksityistämistä ja markkinaehtoistamista. Myös niiden palvelujen, jotka ovat ihmisten tasavertaisen kohtelun kannalta olennaisia tai luonnollisia monopoleja eivätkä lainkaan yksityistämiselle soveliaita.
Muutama arkipäivän esimerkki: Liikenneministeri Anne Berner lupasi markkinaehtoisia ja asiakkaille räätälöityjä joukkoliikennepalveluja. Kaiken piti olla entistä parempaa.
Minun ja monen muun arkipäivässä liikenneministeriön ratkaisut ovat merkinneet ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tärkeän raideliikenteen dramaattista vähentämistä. Taksiliikenteenkin uudistus meni kannaltamme pieleen. Markkinaehtoinen järjestelmä on johtanut siihen, ettei kotikuntaani saa taksia ilveelläkään. Pieniä matkoja ei kannata tulla ajamaan suurten asutuskeskusten kupeesta maaseutumaisiin yhteisöihin. Niinpä pyörätuolissa istuva syntymäpäiväsankari ei päässyt omille kutsuilleen, koska invataksia ei saatu tulemaan hyvissä ajoin tehdystä tilauksesta huolimatta. Ei kannattanut.
Jos mikään ei koskaan ole mahdollista, politiikan liekki sammuu ja jäljelle jää tuhkaa.
Paremman sijaan asiat ovat menneet huonommaksi. Markkinaehtoisuus on merkinnyt palvelujen pakenemista sinne, missä kuluttajamassat ovat. Markkinaehtoisessa Suomessa saattaa olla tulevaisuudessa kolme metropoliseudun tapaista: Helsinki, Tampere ja Oulu. Turku tullaan toki mainitsemaan historiallisena kaupunkina, jonne on päästävä Helsingistä tunnissa. Muiden osa on olla enemmän tai vähemmän turisteja varten, jotka halajavat pääsyä puhtaaseen luontoon.
On myös hämmentävää huomata, miten nopeasti kansallisen ylpeyden aiheita, kuten maksutonta ja laadukasta koulutusta, on voitu romuttaa lyhytnäköisillä leikkauksilla ja kaikenlaisella tyhjänpuhumisella vaikkapa yksilöllisistä oppimispoluista. Sillä on saatu ammatillinen koulutus sekasortoiseen tilaan.
Tieteen ja tutkimuksen asemaa nakerretaan tulostavoitteilla, joilla viedään pohjaa pois perustutkimukselta, joka taas puolestaan on kaiken uutta luovan kasvualustaa. Jopa Professoriliitto on huolissaan siitä, että suomalaisten yliopistojen rahoitus on poikkeuksellisen tulospainotteista. Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että tutkijoiden aika menee apurahojen haalimiseen ja että niitä aiheita tutkitaan, joihin rahaa saadaan. Raha on tulos.
Sillä on siis väliä, kuka palvelut järjestää – yhteiskunta vai yksityinen firma – koska se ratkaisee, saako niitä asuinpaikasta riippumatta. Julkisen puolustajia kutsutaan vallitsevassa retoriikassa ei-ihmisiksi. Todellisuudessa olemme kyllä-ihmisiä: kyllä julkisille palveluille, kyllä markkinoiden säätelylle, kyllä yhteiskunnalle!
Ydin haluaa lunastaa lupauksensa olla lehti niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Vuoden viimeisessä numerossamme on poikkeuksellisen monipuolinen läpileikkaus ihmis- ja kansalaisoikeuksien tilasta eri puolilla maailmaa, niin Aasiassa kuin Latinalaisessa Amerikassa. Toimittaja Liisa Liimatainen sivuaa Jemenin tragediaa, jonka taustalta löytyy Saudi-Arabia. Myös Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius perää asekaupalle sääntöjä, jotta sota Jemenissä saadaan loppumaan.
Ydin-artikkelit ovat tällä kertaa myös hieno kattaus syksyn tietokirjoihin, joista löytynee luettavaa sydäntalven pimeisiin iltoihin!
Kuvastin ei kerro meille, millainen maailma on huomenna. Mutta kuvastimesta näemme, onko meillä herkkyyttä ja kykyä tulkita ajan merkkejä. Samoin, onko meillä rohkeutta olla rauhan kannalla nyt kun siihen on vielä aikaa. Ydin kiittää lukijoitaan ja tilaajiaan menneestä vuodesta ja on aina valmiina tulevaan!