Missä luuraa rauhanskenaario?
Maanpuolustuslogiikkaan kuuluu vahvasti skenaarioajattelu. Mahdollisia uhkia arvioidaan, varautumistoimenpiteitä harjoitellaan ja hankintoja perustellaan kuvitteellisten tilanteiden kautta. Mistä suunnasta hyökätään, millä keinolla, miten puolustamme omaa aluettamme, entä kumppaniemme alueita.
Sotilaslogiikassa sotaisia skenaarioita pyöritetään niin paljon, että on mahdotonta edes ajatella pienempää puolustusbudjettia. Kun sotainen skenaario on käyty läpi, tuntuu välttämättömältä ostaa miljardeja maksavia hävittäjiä.
Näissä skenaariossa jää huomiotta yksi olennainen seikka. Entä jos onnistumme välttämään sotilaallisen konfliktin? Meiltä puuttuu niin sanottu rauhanskenaario ja siihen varautuminen ja valmistautuminen. Kenties meidän ei pitäisikään käyttää miljardeja euroja budjetin ulkopuolista rahaa ostamalla hävittäjiä.
Kenties meillä on akuutimpia uhkia hoidettavana. Oletko kuullut ilmastonmuutoksesta, hyönteisten massasukupuutosta tai vanhustenhoidon kriisistä? Mitä tulee puolustukseen, niin oletko kuullut polttopulloiskuista turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia kohtaan, natsilipuista Helsingin kaduilla, disinformaatiota levittävistä valeuutissivustoista ja kyberhyökkäyksistä? Suojellaanko miljardien eurojen hävittäjillä helsinkiläisiä suomalaisilta uusnatseilta?
Nämä ovat arvovalintoja. Ei pidä hämäytyä sotilaslogiikan ehdottomuudesta siitä, että nämä hävittäjät ovat täysin välttämättömiä hankintoja. Jos meillä on varaa laittaa kymmenen miljardia euroa hävittäjiin ja elinkaarikustannukset päälle, niin luulisi meillä olevan varaa tehdä jotain hyödyllistäkin.
Puolen vuoden sisällä on ainakin kahdet tärkeät vaalit. Eduskuntavaaleissa hävittäjät ja se, mitä muuta sillä rahalla voisimme tehdä, noussee yhdeksi vaaliteemoista. Eurovaaleissa ilmasto- ja kyberturvallisuuskysymykset ovat toivottavasti pinnalla.
Kaikilla meillä on yksi ääni käytössämme. Käytetään se viisaasti.
Kirjoittaja on Sadankomitean hallituksen jäsen.