60 vuotta – ja luovuus jatkuu
Vuonna 1960 syntynyt Ismo Alanko on yksi kokeneista suomalaisartisteista, jotka tuottavat edelleen uutta musiikkia. Kuva: Arttu Kokkonen.
Jos 70 on uusi 50, niin ei ole mikään ihme, että kuusikymppisillä musiikintekijöillä menee hyvin.
Syntymäpäiväuutisia: tänä vuonna 60 vuotta täyttäviä suomalaisia artisteja ovat muun muassa Tommi Läntinen (22.8.), Ali Alikoski (7.9.), Martti Syrjä (17.5.) ja Kauko Röyhkä (12.2.).
Ensi vuonna saman tasalukeman tavoittavat Ismo Alanko ja Mikko Kuustonen sekä pian heidän jälkeensä myös muun muassa Edu Kettunen ja Liisa Akimof. Kuluneena kesänä lastensa ikäisten ellinoorien ja pyhimysten kanssa Suomen festarien päälavoja kiersivät myös J. Karjalainen, 62, Pate Mustajärvi, 63, Pelle Miljoona, 64, Tumppi Varonen, 63, ja Agents-kitaristi Esa Pulliainen, 62.
Jos ikä on tosiaan vain numero, kuutosella alkava ikä on musiikkihommissa oikein hyvä numero!
Oli aika, jolloin nuorisomusiikin tekijät pistivät aikuistuttuaan kitaran koteloon ja menivät oikeisiin töihin. 1960-luvun suomalaispoppareista Johnny Liebkind ja Gugi Kokljuschkin opiskelivat kauppatieteitä, Harri Saksalasta tuli juristi. Vaikka monen mainitun musiikkiura jatkui muiden hommien ohessa, harva aikalainen heittäytyi Remun ja Irwinin tavoin täysipäiväiseksi artistiksi. Tuli uusia sukupolvia, jotka sysäsivät heidät syrjään – ainakin esiintymislavoilta.
Mutta 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa aloittaneet Syrjät, Alangot, Mustajärvi, Läntinen ja kumppanit eivät ole suostuneet väistymään. He ovat tehneet suurille yleisöille kelpaavaa musiikkia koko ajan – jopa viidellä vuosikymmenellä.
Yleistäminen on mahdotonta, kaikkiin ikäryhmiin mahtuu monenlaisia tekijöitä. Osa kuusikymppisistä kiertää esittämässä vanhoja hittejään. Ehkä esimerkiksi Eppu Normaali kokee, että 1970- ja 1990-luvuilla tuli tehtyä niin paljon biisejä, että ne riittävät sekä yleisölle että taiteilijoille itselleen edelleen?
Eikä suoratoistopalvelujen kuuntelumääriä ja nuorille aikuisille suunnattujen hittiradioiden soittolistoja painottava musiikin markkinointikoneisto tue kokeneiden musiikintekijöiden aktiivisuutta. Eppu Normaali saattoi huomata edellistä albumiaan julkaistessaan 12 vuotta sitten, että radiot soittavat mieluummin Njet, njetiä ja Baarikärpästä kuin uusia kappaleita.
Mutta on myös artisteja ja yhtyeitä, jotka elävät uuden musiikin tekemisestä – ja uudistuvat jatkuvasti, kuusikymppisinäkin.
Vuonna 2019 uudet albumit julkaisevat kuusikymppisistä ainakin Ismo Alanko, Ali Alikoski, Pate Mustajärvi, Tumppi Varosen Problems? -yhtye, Esa Pulliaisen Agents sekä 61-vuotiaan Heikki Salon johtama Miljoonasade. Luovuus laulajan tiellä pitää.
On kiinnostavaa, kuinka kokeneetkin artistit näkevät vaivaa löytääkseen ilmaisuunsa uusia puolia ja teoksiinsa uusia näkökulmia. Esimerkiksi Ismo Alanko ja Kauko Röyhkä ovat tunnettuja siitä, että yhteistyökumppanit muusikoista tuottajiin vaihtuvat aika ajoin.
Pate Mustajärvi kurkottaa puolestaan uudelle soololevylleen itse sanoittamissaan lauluissa syvästi miehisyyden pehmeälle puolelle. Alueelle, jonne hänellä ei Popedan show-äijä-solistina ole asiaa.
Entä miten tästä eteenpäin? Epäilemättä samalla tavalla, eli jatkuvasti uutta etsien.
Tuomari Nurmio täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Hän tekee edelleen uraansa koskevia viisivuotissuunnitelmia.
Pyhimys
Muistuta mua
Universal Music 2019
Mikko Kuoppala, 38, eli rap-artisti Pyhimys on tämän hetken suosituimpia artisteja Suomessa. Hänen Jättiläinen -kappaleensa on hitiksi poikkeuksellisen vakavamielinen. Se pohtii elämän kiertokulkua: kuinka pojat kasvavat isiksi, vastuuttomuudesta vastuullisuuteen.
Suursuosio on tuonut suomiräpille uusia kuulijoita. Moni vaikkapa Cheekin tuotannosta maistiaiset ottanut ja koko musiikkityyliä vieroksunut on löytänyt Pyhimyksen kappaleista pureskeltavaa. Ei ihme, että pitkän soolouransa lisäksi Ruger Hauer-, Teflon Brothers- ja Pyhimys&Saimaa -yhtyeissä vaikuttanut Kuoppala palkittiin heinäkuun lopussa sanoittajien Juha Vainio -palkinnolla – ensimmäisenä räppärinä.
Pyhimys ei pysähdy. Tulevan levyn maistiaiskappaleessa Muistuta mua hän pohtii nyt rakkauden kestämistä ja osoittaa pyrkimystä sillanrakennukseen: ”Jos meidän rakkaus alkaa rappeutua, / muistuta mua / että haavoja on ennenkin ommeltu.”
Levyn sanoitukset sisältävät ennakkotietojen mukaan Kuoppalan havaintoja Pyhimyksen menestyksestä. Ja suosion keskellähän artisti pohtii myös suosion menettämistä – aivan kuin parisuhteessa onnen voi menettää vain, jos sen on saavuttanut. Onko Muistuta mua siis pitkään suhteeseen kuulijoidensa kanssa pyrkivän artistin rakkauslaulu yleisölleen?