Myötätuntokasvatuksella fasismia vastaan
Filosofi Theodor Adornon essee Kasvatus Auschwitzin jälkeen on tullut valitettavan ajankohtaiseksi. Adorno asettaa kasvatukselle perimmäisen tehtävän: ei ikinä enää Auschwitziä!
Adorno toteaa, että hirmuteot ovat mahdollisia, kun ihmiset menettävät kykynsä myötätuntoon ja tulevat välinpitämättömiksi toisten kärsimykselle. Tavalliset ihmiset kehittivät upean junien järjestelmän, joka vei uhrit Auschwitziin nopeasti ja tehokkaasti, mutta eivät välittäneet, mitä näille tapahtui siellä.
Kyvyttömyys samastua toisiin on Adornon mukaan keskeisin psykologinen ehto sille, että jotain Auschwitzin kaltaista voisi jälleen tapahtua. Myötätuntoiset ihmiset puuttuvat asioihin ennen kuin on liian myöhäistä.
Mutta mitä on myötätuntokasvatus? Mikä saa meidät huomaamaan toisten tarpeet, välittämään niistä sekä toimimaan toisten hyväksi?
Myötätunto on normaalisti myötäsyntyistä, mutta kasvatuksen ja koulutuksen avulla sen piiriä voidaan laajentaa koskemaan muitakin kuin meille läheisiä tai muulla tavalla samankaltaisia ihmisiä. Esimerkiksi taide ja kirjallisuus voivat auttaa ymmärtämään toisen asemaa. Myös arjen kohtaamisilla on merkitystä; kun elämänpiirit ja asuinalueet eriytyvät, samastumispinta pienenee.
Myötätuntotaitojen opettaminen ei kuitenkaan riitä, ellei samalla muuteta ympäröivää kulttuuria. Vihapuhe ja viholliskuvat kyseenalaistavat kokonaisten ihmisryhmien inhimillisyyden. Kun ihmiset asetetaan kilpailemaan toisiaan vastaan, toisen menestys on uhka omalle hyvinvoinnille. Myötätunnon opettamista tärkeämpää on, että toiminta varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja työpaikoilla on inhimillistä.
Tarvitaan kriittistä myötätuntoa, joka on tilapäisen avun lisäksi epäoikeudenmukaisiin ja kärsimystä tuottaviin rakenteisiin puuttumista. Se vaatii rohkeutta kyseenalaistaa asioita sekä ymmärrystä inhimillisen kärsimyksen yhteiskunnallisista syistä. Pitää kääntää katse myös omaan toimintaan, joka voi ylläpitää esimerkiksi syrjiviä rakenteita. Myös se, että emme toimi, on teko.
Kykyämme myötätuntoon testataan jälleen. Mikä on seuraava askel, jos emme reagoi häkeissä viruviin lapsiin ja pakolaisten keskitysleirejä muistuttaviin oloihin?
Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa ja työskentelee Suomen Akatemian tutkimusprojektissa Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa.