Autuaita ovat rauhantekijät

Yrjö Kallisen taival teosofisen loosin perustajasta Oulussa 1912-1918 kansalaissodan neljän kuolemantuomion aseettomaksi rauhanyrittäjäksi, 1946 puolustusministeriksi ja 1970-luvun alun koko kansan tietämäksi zeniläiseksi viisaaksi vanhukseksi oli pitkä. Mutta miksi alle 30-vuotias sarjakuvantekijä tarttuu Yrjö Kalliseen? 

– Hänet tiedetään, mutta häntä ei tunneta. Yksi lähtökohta minulla taiteilijana on se, että kun tykkään käsitellä Suomen lähihistoriaa, sieltä väkisinkin löytyy hahmoja, joiden kautta historiaa voi kertoa mielenkiintoisemmin ja löytää yksilöiden ja yhteisöjen mikrohistorioita ja tarinoita. Ne ovat yhteydessä kansakunnan historian murroskohtiin.

Kukko arvelee myös nykyisten sotien vaikuttavan siihen, että rauhan sanoma nousee.

– Tässä viiden vuoden tekoprosessin aikana huomasi, että varsinkin nuoret olivat yllättävän tietoisia, kenestä tässä oli kyse.

Muusikot ovat sämplänneet Kallisen puheitaan räppiin, hän on inspiroinut kirjoittamaan tekstejä ja hänen tekstejään on käytetty lyriikoissa. 

Aapo Kukko käsittelee kirjassa kahta käännöskohtaa Kallisen elämästä: vuosia 1918 ja 1948. 

Ensimmäisessä Kallinen pelastuu puhumalla teloituskomppanian edestä saaden teloittajat kyyneliin ja toisessa hän on pasifistina Suomen puolustusministerinä.

Kukko sanoo, että vaikka Kallisen voi laittaa moneen lokeroon, niin ensisijaisesti hän on teosofi ja pasifisti ja sitten vasta sosialisti.

– Kaiken taustalla on Kallisen kiinnostus teosofiaan. Jos hänellä ei olisi ollut taustalla teosofiaa, niin hänen kykynsä kestää paineet – kaikki kuolemantuomiot ja vankeus – olisi ollut huonompi. Hänen henkinen maailmansa oli niin vahva, että sitä ei murtanut edes tieto siitä, että hänet saatettaisiin teloittaa. 

Ja kun ajattelee, että hän seisoi 1918 kesällä siellä teloituskuopan edessä ja pääsi puhumalla pois… 

– Tuo puhumalla selviytyminen vääjäämättömän edessä, on koko kirjani lähtökohta ja se on koko Kallisen elämässä tärkeimpiä kysymyksiä.

Kukko sanoo, että Kallisen puolustusministeripestin (1946-1948) taustalla oli Neuvostoliiton lepyttäminen. ”Se vaan on se pasifisti ja rauhanomainen tyyppi ja se ei aiheuta mitään ongelmia.”

– Eihän kukaan tarinankertoja voi sellaista kehittää, että pasifisti olisi puolustusministerinä. Tuohon maailman aikaan ja tuossa tilanteessa se on ollut erikoinen valinta. 

Mutta Kallinen osoittautui pestissä kaikeksi muuksi kuin hiljaiseksi ja harmittomaksi.

– Kallinen osoittautui varsin hankalaksi. Hänhän muun muassa vastusti YYA-sopimusta. Hän sanoi sen olevan sama kuin natsi-Saksan kanssa tehty sopimus. Jos sota tulee, niin neuvostojoukot tulevat tänne. Hän sanoi sitä ”sotasopimukseksi”. 

Jännää on myös, että sotilaiden ja armeijamiesten muistelmissa ja kuvauksissa Kallista kehutaan.

– Kallinen oli hyvä puolustusministeri. Hän kyseli komentajilta ja muilta kauheasti asioista. Aarne Sihvo, joka oli samaan aikaan puolustusvoimain komentaja, sanoi Kalliselle, että ”minähän sinut silloin Oulussa pelastin kuolemalta. Kallisen nopea vastaus siihen oli, että ”ja minähän tein sinusta puolustusvoimain komentajan.” 

Kukon sarjakuvaromaani on 292-sivuinen järkäle, jossa kuvalla on tärkeä rooli kerronnassa. Hän joutui tekemään kirjaa varten karsimista ja valintoja, mutta mitä?

”Elämää säilyttävät voimat aina lopuksi voittavat elämää tuhoavat voimat. Hävittävä toiminta jättää paikkansa rakentavalle työlle.”

– Jätin tietoisesti pois toisen maailmansodan, koska olen käsitellyt sitä ajankohtaa muun muassa Sosialisti ja nihilisti -teoksessa, joka oli kirja Arvo Turtiaisen ja Henrik Tikkasen seikkailuista. Halusin, ettei tuo ajanjakso tässä kirjassa olisi se määräävin tekijä. 

Samoin Elämmekö unessa – ”vanhan, viisaan vanhuksen” muistelut on jätetty pois. Se olisi ollut tietysti vaihtoehto kuvat 85-vuotiasta, joka puhuu jykevästi paksusankaiset silmälasit päässä suuria ajatuksia.

Sen karsiminen puolestaan, mitä  vuosista 1918 ja 1948 kertoo, on ollut vuoden, kahden duuni.

Aikajanat ovat niin vahvoja, etten halunnut timokoivusalomaista syntymästä kuolemaan -tarinaa, josta tulisi kuin wikipediasarjakuva: pintaa raapaistaan ja sitten siirrytään toiseen kohtaan.

Aseeton rauhanvälittäjä Yrjö Kallinen sai 1918 yhteensä neljä kuolemantuomiota. Yhtä ei vain laitettu täytäntöön, yksi unohtui pistää täytäntöön – häntä ei haettu sinä aamuna, kun olisi pitänyt – ja yksi äänestettiin kumoon ja yksi oli tämä, jossa hänet vietiin kuopan reunalle, josta hän sitten on puhumalla selvinnyt.  

Pekka Elomaa kuvasi Aapo Kukon Helsingin Kauppatorilla, josta lähtevät laivat Suomenlinnaan, jossa Kallinen oli vankileirillä kansalaissodan jälkeen.

– Muurit säilyvät, mutta tittelit vaihtuvat. Suomenlinna on tärkeä sarjakuvassakin. Sen loppupuolella Kallinen on puolustusministerinä menossa Suomenlinnan 200-vuotisjuhlaan katsomaan paikkoja, joissa hän on itse ollut sellissä. 

Hyvässä tarinassa pystytään antamaan tilaa myös muille kuin päähenkilöille, toteaa Kukko ja kertoo hirtehisen hauskasta kohtauksesta , jossa humalainen SS-mies soittaa Yrjö Kalliselle, kun luulee soittavansa Yrjö Leinolle ja puhuvansa Kallisen vaimon sijasta Hertta Kuusiselle.

– Jos historiallista tarinaa tekee, niin huono tekijä luottaa vain siihen, että aha. Nämä puhuvat näin ja näin.  Pikkasen siihen pitää omia laittaa. Keksiä. Luovan toiminnan ydin on siinä, että omin sanoin voi kertoa jonkin tapahtuman.

Millainen vaikutus työprosessilla oli sinuun?

– Se vaikutti aika lailla. Kallisellahan on sellaista tekstiä, johon kaikkien pitäisi tutustua. Siinä alkaa miettiä omia arvojaan. Hän on hyvä esimerkki siitä, että vaikka ympäröivä maailma on välillä aika lailla perseestä, että jos oma henkinen elämä on vahvaa, niin pystyy kohtaamaan vaikeuksia ja tuntemaan itsensä. Miten voisi elää hyvää elämää? Olla utelias. Lähteä aina joka tilanteeseen siitä, että ei ole ennakkovarausta. Ja sehän on ihmiselle vaikeaa. Kallinen puhuu siitä, että astuu virtaan. Antaa virran viedä.

Mietiskely, meditointi ja hiljentyminen tällaisessa kiireisessä maailmassa on välillä lähes mahdotonta. 

– Jos varttitunnin päivässä pystyy siihen, ettei ajattele mitään. Keskittyy siihen, ettei ajattele.

Vaikka kirja on nyt valmis, niin Kallisesta ei pääse eroon, mutta ei tarvitsekaan. Kukosta tuntuu kuin Kallinen istuisi olkapäällä.

– Minusta tuntuu kuin Paavo Rintalallakin olisi ollut Kallinen olkapäällä. Kallinen vaikutti hänen ajatteluunsa hyvin vahvasti. Sissiluutnantti on teos, jonka – jos Kallinen olisi kirjoittanut sotakirjan – se olisi voinut olla sellainen. Rintalahan kirjoitti monologinäytelmän Kallisesta.

Aapo Kukon seuraava isompi projekti on kirja Dimitri Šostakovitšista.

– Yleensä etsin henkilöitä, jotka ovat vasten suurta aikaansa ja maailmaa. Šostakovitš on juuri sellainen taiteilijahahmo: Yksilö vastaan vallanpitäjät. Se on seuraava viisivuotissuunitelmani.

Aapo Kukko – Puhumatta paras
Zum Teufel, 2023
s. 292
Kovakantinen