Mereen käännytetyt

Mohammad, nuori syyrialaismies, nousee laivan portaita. Seitsemän tunnin kärsimyksen jälkeen avomerellä hän on vihdoin turvassa. Olemme Emergency-järjestön Life Support -nimisen etsintä- ja pelastusaluksen kyydissä Välimerellä. 

Kirjoittaja Giacomo Sini
Julkaistu 22.9.2024

”Projekti käynnistettiin vuonna 2022. Toimimme rannikkopohjaisina auttajina haaksirikoissa. Tarjoamme myös lääketieteellistä apua muiden kansalaisjärjestöjen aluksilla”, kertoo Emergencyn varapuheenjohtaja Alessandro Bertani. ”Olemme aina työskennelleet vaikeissa olosuhteissa, sodan ja köyhyyden uhrien hyväksi. Life Support -aluksen avulla jatkamme tätä samaa työtä myös merellä, koska ne, joita pelastamme, etsivät epätoivoisesti mahdollisuutta selviytyä, eivät parempaa elämää.”

Laivan miehistö on kansainvälinen: ukrainalaisten, azerbaidžanilaisten ja romanialaisten merimiesten rinnalla toimii Emergencyn tiimi. Päivät merellä kulkevat aaltojen rytmissä. Työnjako on hyvin organisoitu. Eri tiimeillä on aluksella omat roolinsa: SAR (Search and Rescue) -tiimi, joka osallistuu meripelastukseen RHIB-veneiden (Rigid Hull Inflatable Boat) avulla, vastaanottotiimi, joka ottaa ensimmäisenä haaksirikkoutuneet vastaan alukselle sekä lääketieteellinen tiimi, johon kuuluu lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa. Lisäksi mukana on logistiikkatiimi ja kaksi kulttuurivälittäjää.

Vuoroja kierrätetään. Siivotaan yhteisiä tiloja, kuunnellaan radioviestintää ja tarkkaillaan merta komentosillalta. Jos hädässä oleva alus havaitaan, annetaan yleishälytys. Ani ja Maria koordinoivat operaatioita. Aluksen kapteenina toimii italialainen Domenico, jolla on takanaan pitkä merenkulun kokemus.

Kuva: Giacomo Sini

Kuva: Giacomo Sini

Joitakin tunteja kuluu. Koordinaattorit kutsuvat miehistön hätäkokoukseen: ”Olemme saaneet hätäviestin Frontexin (Euroopan raja- ja merivartiovirasto) lentokoneelta Sparrow 4, joka on havainnut noin 40 ihmistä Tunisian kaasualustalla MISKAR. Olemme matkalla sinne. Olkaa valmiita toimimaan.”

Kun saavutaan alueelle, RHIB-veneet lasketaan veteen, ja ne suuntaavat kohti alustaa. ”Meillä on lupa lähestyä”, Ani ilmoittaa.

Tunnit kuluvat, sotilaslaivan valo lähestyy alustaa ja Frontexin lentokone poistuu

Olemme toisessa kahdesta RHIB-veneestä, ja Ian, 70-vuotias ruotsalainen perämies, kiihdyttää vauhtia. Aallot nousevat. Tuuli on voimakas. Alusta on vain muutaman metrin päässä. ”Näen heidät, he ovat portaiden lähellä”, huutaa Bader, Life Supportin marokkolainen kulttuurivälittäjä.

Rakennelma lepää korkeiden pylväiden varassa, ja sinne pääsee portaita pitkin, jotka näyttävät katoavan aaltoihin. Haaksirikkoutuneet ovat linnoittautuneet alustalle ja kamppailevat. Lähistöllä ajelehtii tyhjä kumivene. Ani pyytää RHIB-venettä siirtymään 500 metrin päähän, minuutit kuluvat. Nämä ovat levottomia hetkiä, jännitys veneessä on korkea. ”Palatkaa emälaivaan”, Ani yhtäkkiä käskee. Hiljaisuuden rikkoo huuto.

Tunnit kuluvat, sotilaslaivan valo lähestyy alustaa ja Frontexin lentokone poistuu. Haaksirikkoutuneiden pitelemän taskulampun välkkyvä valo katoaa.

RHIB-tiimi jää vielä merelle, kun osa tiimistä palaa alukseen. ”Käskin teidät takaisin, koska MISKAR yhtäkkiä kieltäytyi päästämästä teitä lähelle, vaikka aluksi antoi luvan. He pyysivät meitä luovuttamaan haaksirikkoutuneet Tunisian laivastoyksikölle. Kieltäydyimme, Tunisia ei ole turvallinen satama”, kertoo Ani hätäkokouksessa illalla. Pelastusyrityksen aikana Life Support yritti ottaa yhteyttä Maltan ja Italian meripelastuskoordinaatiokeskuksiin (MRCC) saamatta vastausta.

Kuvassa toisiaan lähestyvät pienet moottoriveneet kirkaan sinisellä Välimerellä.

Pelastusvene lähestyy täyteen ahdettua venettä Libyan edustalla. Ensin jaetaan pelastusliivit ja sitten hädässä olevat ihmiset siirretään Life Support -laivaan. Kuva: Giacomo Sini

Pelastustoimenpiteen kieltäminen tapahtui yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun EU ja Tunisia allekirjoittivat muistion, jossa komissio lupasi lahjoittaa 105 miljoonaa euroa Pohjois-Afrikan maille maahanmuuton hallintaan ja rannikkovalvonnan vahvistamiseen.

Financial Timesin artikkelissa (25.3.2024) vuotaneesta tiedosta käy ilmi, että monien erimielisyyksien jälkeen arvioidut, noin 164 miljoonaa euroa annettiinkin Tunisian turvallisuusjoukoille. Näin kritiikistä huolimatta, jota ovat esittäneet muun muassa Human Rights Watch ja sen kaltaiset järjestöt.

”Tunisian viranomaiset ovat pakottaneet takaisin ihmisiä, jotka yrittävät paeta meritse ja he ovat vakavassa vaarassa Tunisiassa”, sanoi Lauren Seibert, pakolais- ja maahanmuuttajaoikeuksien tutkija. ”Näiden rahoitusten myötä EU kantaa osavastuun siitä kärsimyksestä, jota siirtolaiset, pakolaiset ja turvapaikanhakijat kokevat Tunisiassa.”

Yön aikana Life Support jatkoi etsintä- ja pelastusoperaatioita pysymällä lähellä alustaa. ”Yritimme saada yhteyttä MISKARiin saamatta koskaan vastausta. Nämä ovat olosuhteet, joissa toimimme”, Ani toteaa huokaisten kokouksen lopussa.

”Tuo tilanne jäi mieleeni”, sanoo Bader. ”Olimme valmiina pelastamassa nuo ihmiset ja hyvin lähellä heitä. Olin valmis rauhoittamaan heitä kertomalla, että veisimme kaikki turvaan.” Hänen äänensä murtuu, ja katse on kiinnittynyt mereen. ”Näin selvästi kaksi lasta ja muutamia naisia, sitten tuli käsky kääntyä takaisin.” Life Supportin kyselyyn pelastustoimien lopputuloksesta ja haaksirikkoutuneiden sijainnista ei ole edelleenkään saatu vastausta.

Yö laskeutuu. Life Support suuntaa kohti Libyan etsintä- ja pelastusaluetta. Merellä on pitkää aaltoa, ja alus keinuu. Yhtäkkiä Anin ääni kaikuu kaikissa radioissa: ”Kaikille Emergencyn työntekijöille, olemme tehneet näköhavainnon täydestä veneestä, valmistautukaa pelastustoimiin.” Ulkokannelta näkyy vene, joka on täynnä ihmisiä.

Ylhäältäpäin otetussa kuvassa näkyy laivan kannella vierivieressä makuupusseissa nukkuvia siirtolaisia.

Kansainvälisiltä vesiltä pelastettuja haaksirikkoutuneita lepäämässä Life Support -laivan tiloissa. Kuva: Giacomo Sini

”Olemme italialainen humanitaarinen järjestö, pysykää rauhallisina”, huutaa Tareq, Life Supportin syyrialainen kulttuurivälittäjä megafonin läpi. Sekunneissa RHIB-veneet lasketaan veteen, aikaa ei ole paljon.

Myöhään illalla meri on levoton, haaksirikkoutuneita on yhteensä 52

”Se oli läheltä piti -tilanne, erittäin riskialtis”, sanoo Nicola, italialainen SAR-tiimin pelastaja, joka työskentelee toisessa RHIB-veneistä. ”Pitkän aallon vuoksi vene olisi voinut kaatua, joten jaoimme pelastusliivit mahdollisimman nopeasti.” Kun RHIB lähestyi hädässä olevaa venettä, Nicola huomasi, että sillä oli kaksoiskansi. ”Kannella oli ihmisiä, ja sieltä tuli voimakas bensan haju. Huomasin heti, että eräs mies makasi liikkumatta”, hän kertoo.

Kaikki haaksirikkoutuneet tuotiin Life Supportin alukseen. Useimmat olivat uupuneita matkasta eivätkä jaksaneet tuskin seistä. Sara, sardinialainen sairaanhoitaja ja lääketiimin johtaja, ottaa heidät yksi kerrallaan vastaan, ja tarkastaa heidän terveydentilansa tiimin kanssa. ”Monet kärsivät kuivumisesta ja matkasta johtuvista fyysisistä kivuista”, hän selittää kannella.

Myöhään illalla meri on levoton, haaksirikkoutuneita on yhteensä 52. He tulevat Pakistanista, Bangladeshista, Syyriasta, Egyptistä ja Nigeriasta. Domenico laskeutuu komentosillalta tapaamaan haaksirikkoutuneita muutama tunti pelastuksen jälkeen. ”Ilmoitan teille, että Italian viranomaiset ovat antaneet meille luvan Catanian satamaan maihinnousua varten. Huomenna illalla olette Italiassa.”

Etualalla näkyy pelastuvene ja taustalla horisontissa merellä kaasulauttta.

Life Supportin ryhmä lähestyy tunisialaista kaasulauttaa MISKAR:ia. Haaksirikkoutuneet voi nähdä alimmalla tasolla lähellä merenpintaa. Pelastusyritys kuitenkin evättiin. Kuva: Giacomo Sini

Alkaa aplodien myrsky. Ahmed, 24-vuotias Alepposta, kertoo: ”Lähdimme Zwarasta, Libyasta, viime yönä. Meri oli erittäin myrskyinen, jouduimme kävelemään aaltojen läpi päästäksemme veneeseen. Vesi ulottui rintaamme asti. Pelkäsimme hukkuvamme”, hän muistelee.

Ahmed pakeni ensin Jordaniaan ja matkusti sitten Libanoniin, jossa asui kolme vuotta. ”Neljä kuukautta sitten päätin lähteä Libyaan”, hän jatkaa. ”Tämä on toinen kerta, kun yritin ylitystä. Libyalaiset kohtelivat meitä huonosti, ja jouduimme jopa miliisin vangiksi, joka vaati 2000 dollaria vapauttamisesta. Kun olimme vapaita, päätimme yrittää uudelleen yhdessä. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa.”

On illallisaika, Kabir ottaa ruoka-annoksensa. Hän on 31-vuotias ja kotoisin Bangladeshista. ”Libyalaiset pitivät minua vangittuna 2 kuukautta, he pieksivät minua joka päivä. He vapauttivat minut vasta, kun olin maksanut heille”, mies kertoo. ”Kymmenen päivää myöhemmin päätin pyrkiä veneeseen ja paeta.”

Kaukaisuudessa näkyy lumihuippuinen Etnan vuori. Catania on nyt muutaman tunnin päässä. Laivalla vallitsee surrealistinen hiljaisuus, jota rikkoo vain tuulen humina. Life Support kiinnittyy Sisilian satamaan, lähes 30 tuntia on kulunut pelastuksesta.

Mohammad laskeutuu hitaasti laivan portaita, katsoo miehistöä kohti ja tervehtii heitä, astuu vihdoin maihin. Vastassa ovat Italian maahanmuuttoviranomaiset. Hänen edessään on uusi matka, ehkä toinen elämä, erilainen tulevaisuus.

Osan haastateltavien nimet on muutettu heidän turvallisuutensa vuoksi.