Juhani Tolvanen: Pelastavatko pilapiirtäjät demokratian vai…?
”Minä uskon, että poliittiset pilapiirrokset ovat tärkeä osa kansalaiskeskustelussa ja että niillä on tärkeä rooli journalismissa.” Anne Telnaes
”Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa”, kirjoitti Erno Paasilinna vuonna 1975 tarkoittaen valokuvan mahdollisuuksia vääristää todellisuutta ja uhata näin demokratiaa. Ja tuo tapahtui kymmeniä vuosia ennen Photoshopin tuloa!
Tasan puoli vuosisataa myöhemmin amerikkalaisten pilapiirtäjien sanotaan joutuvan tekemään sen työn, joka journalisteilta jää tekemättä: pelastamaan amerikkalaisen demokratian ja paljastamaan, että keisari-Trumpilla ei sittenkään ole vaatteita.
Tänä vuonna Kuvitetun raportoinnin ja kommentoinnin Pulitzer-palkinnon sai Anne Telnaes, Washington Postissa 17 vuoden uran tehnyt piirtäjä, joka erosi lehden palveluksesta, koska hänen presidentti Trumpia hännysteleviä miljardöörejä kritisoiva piirroksensa hylättiin.
Telnaes oli muuten saanut edellisen Pulitzerin WP:n pilapiirroksistaan 2001. Tuo palkinto oli vuosina 1922-2021 nimeltään Poliittisen pilapiirroksen palkinto ja se jaettiin joko yksittäisestä kuvasta tai vaikkapa vuoden tuotannosta.
Donald Trumpin uuden valtakauden alun jälkeen olen saanut Facebookin kautta nähdäkseni kymmeniä ja kymmeniä viiltävän teräviä pilapiirroksia, jotka raivokkaasti puolustavat demokratiaa ja arvostelevat Yhdysvaltain nykymenoa.
Keskustelin aiheesta toukokuussa 2025 amerikkalaisen pila- ja sarjakuvapiirtäjä Jim Borgmanin kanssa. Borgman (s. 1954) tunnetaan Suomessa parhaiten Jere-sarjakuvasta.
Borgman oli 1976-2008 Cincinnati Enquirer -lehden poliittisena pilapiirtäjänä voittaen muun muassa 1991 Pulitzer-palkinnon pilapiirroksistaan. Hän on myös voittanut vajaat kymmenen kertaa National Cartoonists Societyn poliittisten pilapiirrosten palkinnon.
Borgman oli puheissaan enemmänkin kuin lohduton.
– Poliittiset pilapiirrokset tuntuvat haihtuneen ilmaan paperille painettujen lehtien kanssa eli niiden näkeminen ei ole enää osa arkipäivää. Eli kun kerron ihmisille, että piirsin poliittisia pilapiirroksia kolmenkymmenen vuoden ajan, minun on selitettävä ensin, mitä ne ovat ja mistä niitä näkee.
Poliittisen pilapiirroksen Pulitzer-palkinnon voittaminen nosti aikoinaan tekijän journalismin alttarille, mutta nyt kategoria on saanut uuden nimen: ”Lisätty kuva kirjoituksiin, joita kukaan ei muuten lukisi” eikä kukaan enää oikein tiedä siitä mitään.
Muutos Yhdysvalloissakin on ollut valtaisa: 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa oli noin 24 000 sanomalehteä, vuonna 2005 lehtiä oli noin 9000 ja nyt niitä on noin 6000. Vielä 1980-luvun alussa Yhdysvalloissa oli yli 150 kokopäiväistä poliittista pilapiirtäjää. Nyt heitä on alle 40.
Borgmanin mukaan myös mielipiteiden muuttaminen nykyään piirroksilla, joiden ydin on ”toinen osapuoli on tyhmä” on vaikeaa.
– Jos puu kaatuu metsässä ja pilapiirtäjä piirtää sen, mutta kun lehti ei julkaise sitä, niin tuleeko siitä ääntä?
Anne Telnaes sanoo, että sen jälkeen, kun terroristit hyökkäsivät 2015 Pariisissa Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ja tappoivat 12 ihmistä, pilapiirtäjiä on kasvavalla tahdilla syytetty siitä, että heidän työnsä on jotain tahoa loukkaavaa.
Demokratia kuolee pimeydessä.