Manipulaatio ei ole yhteisymmärrystä

Omasta puolestani olen tykästynyt jo kauan sitten sosiologi Jürgen Habermasin käsitteisiin. Ehkäpä siksi, että ne auttoivat aikanaan minua löytämään paikkani poliittisena päätöksentekijänä. Nyt ne istuvat erinomaisesti myös yhdenmukaisen median tarinankerronnan kritiikkiin.  Väitän nimittäin, että olemme hukanneet ajatuksen aidon yhteisymmärryksen hakemisesta ja joutuneet manipulaation kohteiksi. Usein myös suoranaisen propagandan.

**

Yksityinen on elämismaailmaamme. Tarvitsemme rationaalista kommunikaatiota kaiken aikaa, jotta voimme hakea toistemme kanssa tasaveroisina yhteisymmärrystä kuuntelemalla ja keskustelemalla. Muuten yhteiselo ei oikein onnistu.

Mutkikkaissa yhteiselämäämme säätelevissä julkisissa ja hallinnollisissa systeemirakenteissa yhteisymmärryksen hakeminen ei perustu kommunikaatioon mutta sitä vastoin ei-kielellisiin hallinnan muotoihin kuten rahaan ja valtaan.

Pyrkimyksenä pitäisi kuitenkin olla, että demokraattinen tahdonmuodostus hallitsisi niin yksityistä kuin julkista sfääriä. Systeemistä tulee silloin oikeutettu eivätkä sen mekanismit tunkeudu elämismaailmaamme ja heikennä sen autonomiaa. Demokraattisen tahdonmuodostuksen edustajiksi olemme valinneet poliittiset päätöksentekijät.  Siksi puhumme kansanvallasta.

**

Demokratia menettää tahdonvoimaansa, kun poliittiset päätöksentekijät näkevät roolinsa olla enemmän rahan ja vallan agentteja elämismaailmassa kuin sen toimijoita systeemin hallinta- ja toimintalogiikkaan vaikuttamisessa.

Demokratian oikeutus kärsii, kun meitä riivaa epäluottamus politiikan kykyyn tarttua jokapäiväisen elämän ongelmien ratkaisemiseen. Sellaisiin kuten työn ja toimeentulon puutteisiin, asunnottomuuteen tai asumisen kuluihin, hoivan ja hoidon ongelmiin sekä muihin lukuisiin arkielämän huoliin. Syntyy tilausta hakea yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.

Euroopassakin on pantu toivoa äärioikeistolaisiin puolueisiin, kun muuten – vaikka hallituskokoonpanot vaihtuvatkin – ei näytä mitään parannusta tulevan ja sama politiikka sen kun vain jatkuu. Sitten voidaan tehdä sellainenkin virhe, että muutosta haluttaessa valitaankin vieläkin vahvempi rahan ja vallan hallinta.  Mennään ojasta allikkoon.

Meillä on nähty esimerkiksi työllisyyden heikkeneminen samaan aikaan, kun sosiaaliturva sidotaan entistä enemmän työn tekemiseen, jota ei ole tarjolla. Tilastokeskuksen mukaan työpaikkoja oli auki 31 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan heikennykset ovat siksikin käsittämättömiä. Markkinalogiikka ei sovi työmarkkinoille, vaikka niistä markkinoina puhutaankin.

Haastattelemamme Lauri Holappa osoittaa myös, että keskittymisellä vain talouden sopeutustoimiin saadaan tulokseksi negatiivinen kierre, joka näkyy muun muassa kasvavana työttömyytenä ja vaikeutuvana velkasuhteena.

**

Millaista on aito yhteisymmärrys? Sitä ovat erilaisten näkökohtien kuuleminen, ymmärtäminen ja eri intressien yhteensovittaminen ja tämän jälkeenkin erilaiset eettiset, moraaliset ja lopulta myös juridiset varmennusmekanismit. Tästä syntyy hyvää lainsäädäntöä mutta myös avaimia konfliktien ratkaisuun.

Jos sitä olisi, ulkopolitiikka olisi johdonmukaista ja esimerkiksi suurvaltojen etupiiriajattelu tai (sota)rikokset tuomittaisiin riippumatta tekijästä ja diplomatialla olisi mahdollisuus rauhan rakentamisessa. Jos olisi, talouspuhe ei olisi kilpalaulantaa leikkauksista, vaan keskustelua politiikan linjasta, johon kuuluvat menot, tulot, investoinnit, varallisuus, velat sekä vienti ja tuonti. Mielellään myös suhdannepolitiikka ja ennen muuta luottamuksen rakentaminen.

”Kansantahdolla” perusteltiin myös Nato-jäsenyyttä. Nyt ihmetellään, että Venäjä reagoi omilla toimillaan siihen, että Suomen maaperällä on sekä Nato-joukkoja että amerikkalaisia Suomen ja Yhdysvaltojen puolustussopimuksen perusteella. Kun rajavalvontaa on muutoin kiristetty, amerikkalaiset saavat tulla ja mennä kuten haluavat ilman mitään asiakirjoja – eikä matkalaukkuunkaan kurkisteta.

”Kansantahtoon” nojaavat myös jäykät sitoutumiset puolustusmenojen valtavaan kasvattamiseen bkt-osuuksina ilman, että olisi ensinnäkään tarvearviota ja toisekseen käsitystä, mitä se vaikuttaa talouskasvuun, vaihtotaseeseen, saati ylipäätään velkasuhteen pienentämistavoitteeseen. Jos olisi, sitoumuksessa ei olisi järkeä.

**

Tarjolla on väittämäni mukaan manipulaatiota. Manipulaatiossa ohitetaan kohteen järjenkäyttö ei-rationaalisella tavalla.  Siinä käytetään voimakkaiden tunteiden lietsontaa, tarjotaan harhaanjohtavaa informaatiota ja ruokitaan mustavalkoisuutta asenteissa – eivätkä ihmiset itse edes huomaa sitä. Rahan ja vallan hallintamekanismit tunkeutuvat elämismaailmaamme valtaosan mediasta monistaessa niitä ja jättämällä vaikeat kysymykset kysymättä.

Omasta puolestani kysyisin, onko Nato ollenkaan tarpeellinen? Kun Yhdysvallat on keskinäisten puolustussopimustensa kautta läsnä sotilastukikohtina kaikkialla, mihin se tarvitsee Natoa? Kun EU panostaa omaan puolustuskykyynsä ja toivon mukaan riippumattomuuteen Yhdysvaltojen aseteollisuudesta, mihin se tarvitsee oman rakenteensa ohella Natoa?

Jos Nato on ollut jonkinlainen läntisten arvojen kruunu, onko sillä tarvetta monenkeskisessä maailmassa, jossa globaali etelä ja muutkin hakevat oikeutetusti vaikutusvaltaa globaaleissa yhteistyörakenteissa? Voisin kuvitella Natolla olevan tulevaisuutta vain, jos se muuttuisi YK:n alaiseksi rauhanturvaajaksi.

**

Ykkösnumerossamme on kuitenkin myös iloa rauhantyöstä ja kulttuurista! On syventävää tietoa Lähi-idästä, Venezuelasta, kurdien tilanteesta mutta myös uutisotsikoista ja sosiaalisen median kummallisuuksista. 60-vuotta ilmestynyt Ydin keskittyy juhlavuonna Kuvittele tulevaisuus– teemaan ja puolustaa ankarasti moninäkökulmaista yhteiskunnallista keskustelua!