Shostakovitshin kohtalonsinfonia
Juhani Tolvanen:
Punainen Beethoven – sarjakuvasinfonia Dmitri Shostakovitshin elämästä (Zum Teufel) on Aapo Kukon tarina nerosta Isä aurinkoisen paineen alla – ja mitä sitten tapahtuikaan.
Musiikkikriitikko ja suomentaja Seppo Heikinheimo (1938-1997) oli Aapo Kukon (s. 1991) 400-sivuisen sarjakuvajärkäleen kätilö.
– Luin syksyllä 2013 Heikinheimon Mätämunan muistelmat, ja se herätti kiinnostukseni sekä Dmtri Shostakovitshiin että hänen musiikkiinsa, kertoo Kukko.
Heikinheimo on suomentanut Solomon Volkovin toimittaman Shostakovitshin muistelmat. Kukko ihastui säveltäjän suorapuheisuudesta ja halusi tehdä sarjakuvan hänen elämästään, mutta ”ajattelin, että taidot eivät vielä riitä.”
Vuosien varrella Kukon kynästä syntyi satoja ja satoja sivuja sarjakuvia niin Henrik Tikkasen ja Arvo Turtiaisen ystävyydestä kuin Yrjö Kallisestakin, kunnes syksyllä 2023 Kukko kertoi Ydin-lehden haastattelussa, että ensimmäinen sivu Shostakovitshista oli piirretty.
– Lipas oli avattu. Aktiivisesti tein kirjaa viisi vuotta, materiaalia, varmuutta ja kirjallisuutta olin kerännyt yli kymmenen vuotta.
***
Matkan aikana Kukko kertoi tulleensa vaikuttuneeksi sarjakuvan mahdollisuuksista ja hänen kerrontatyylinsäkin muuttui:
-En ajatellut enää tarinaa kuusi ruutua per sivu -formaatin kahlitsemana vaan annoin musiikin luoda tähän ilmaisuun perusyksikön, joka oli aukeama. Se sai sarjakuvan soimaan.
Kukko ylistää myös kustannustoimittajan merkitystä sarjakuvantekijälle, vaikka uusiksi piirtäminen päähän ottaisikin.
-Minulla on myös yhteinen työhuone puolisoni kanssa ja ajatusten pallottelu matkan varrella on ollut tärkeää.
Välillä Kukko puhkeaa ylistämään Shostakovitshin musiikkia, viidennen sinfonian loppua tai koko seitsemättä ”Leningrad”-sinfoniaa kuin ”tila ei riittäisi sille.”
Piirtäjämme kutsuu säveltäjän tuotantoa ”kuolevaisen ihmisen luomaksi ikuiseksi taiteeksi.”
***
Josif Stalin (1878-1953) soitti Dmitri Shostakovitshin (1906-1975) elämän taustasävelen aina 1930-luvulta säveltäjän kuolemaan asti. Aapo Kukko kuvaa hienosti diktaattorin otetta taiteilijaan, kun tämä aina välillä ”hetkellisesti vapautti liekanarua kaulan ympäriltä.”
Säveltäjä oli kuin ”koira, joka on isolla pihalla, mutta ei saa kulkea ihan joka paikkaan eikä pihalta pääse pois.”
Tuo vallan ja taiteen suhde kulkee Punaisen Beethovenin punaisena lankana.
Teoksen riipaisevia kohtia ovat niin Shostakovitshin viulua soittavan marsalkkaystävä Tuhatshevskin kuin hänen teatterintekijäystävänsä Vsevolod Meyerholdin ja tämän Zinaida-puolison kohtalot. Kukko kertoo nämä Stalinin terroriin liittyvät tapaukset tavalla, joka liikuttaa lukijan kyyneliin.
Taiteilijat olivat Neuvostoliitossa pahimmillaan loisia ja parhaimmillaan valtion omistamia mallinukkeja.
Shostakovitsh esimerkiksi sai vuosien 1941-1953 aikana jaetun Stalinin palkinnon peräti viisi kertaa – useammin kuin kukaan muu, vaikka hän ehti näiden vuosien välissä joutua vallan epäsuosioonkin.
-Tuon palkinnon suuruus oli noin 25 vuoden työmiehen palkka…taiteilijat olivat siis myös etuoikeutettuja ja valtion ruokkimia ja juottamia: heillehän kannettiin myös viinaa kotiovelle, kertoo Kukko.
Aapo Kukko toteaa lakonisesti Stalinin kuoleman vaikutuksesta Shostakovitshin elämään: ”Helvetti ei välttämättä muutu siitä, että piru on poissa.”
***
Anna Ahmatovan Shostakovitshille omistama runoMusiikki vuodelta 1957 on myös yksi niistä loimista, joiden lomaan tarinan sielu pujottuu.
Aapo Kukko kertoo yrittäneensä löytää tarinaan myös ilon hetkiä Shostakovitshin elämästä, ja pelastus oli löytynyt jalkapallosta.
-Ainoa valokuva, jossa muuten aina vakava ja tupakkaa polttava Shostakovitsh nauraa, on 1940-luvun otos jalkapallokatsomosta. Shostakovitsh oli intohimoinen jalkapallon ystävä. Hänellä oli myös jalkapalloerotuomarin paperit, ja hän teki 1930 jalkapalloaiheisen baletin. Sen lisäksi hän oli menossa 1966 jalkapallon MM-kisoihin, mutta sai sydänkohtauksen ja häneltä kiellettiin matkan lisäksi myös viina, tupakka ja säveltäminen, Kukko kertoo.
Punaisen Beethovenin lopussa on kriitikko Jaani Länsiön erinomainen essee kirjan päähenkilön musiikista.
-Teemana on siis säveltäjä ja ihminen Shostakovitsh Neuvostoliiton säveltaiteen, kirjallisuuden, kuvataiteen, kansan ja historian taustaa vasten sekä hänen asemansa koko maailman säveltaiteen historiassa ja yleensä kansainvälisessä kentässä, kirjoitti Erik Tawastjerna 1976 omassa Suomen Akatemian rahoitushakemuksessaan.
Aapo Kukko loi tasan 50 vuotta myöhemmin oman mestariteoksensa: säveltäjä ja ihminen Shostakovitsh Stalinin ja elämän puristuksessa.
***
Kirjoittaja Juhani Tolvanen on sarjakuvaneuvos.
Lue myös muista sarjakuvallisista musiikkielämänkerroista Ydin-lehdestä. Ydin-lehti tilattavissa tai ostettavissa verkkokaupastamme pdf-versiona.