Kapitalismi ei ole luonnonlaki

Hihkuimme riemusta sisarusteni kanssa, kun saimme vanhemmiltamme lahjaksi Saukin ja pikkuoravien singlen. Jöröjukkarock sai riehumaan korkkimatolla (voisi sitä ehkä tanssiksikin kutsua) mutta Kuuraketti-laulu oli jo kutkuttavan jännittävä scifi-juttu.

Scifi kiehtoo ja sitä ahmitaan elokuvista, kirjoista ja peleistä. Se ruokkii mielikuvitusta tuntemattomaan. Eikä se ole vain kulttuurinen ilmiö. Löytöretkeily rikkauksien perässä on aina kiinnostanut myös hallitsijoita ja bisnestä.  Siksi myös Kuu ja sen valloittaminen kiinnostaa.

Kuun paistaessa pyöreänä, mietin, mitä mahtaisi kuu-ukko tuumia maailman menosta. Aikaa sillä on ollut noin 4,5 miljardia vuotta. Kuusta katsoen nykyinen sininen planeettamme Maa yskii, hikoilee, köyhtyy, nielee muovia ja saa kolhuja siinä missä se itsekin. Vastahan Elon Muskin avaruusromua iskeytyi Kuun pintaan.

Tieteen kannalta Maan kiertolainen on varmasti kiinnostava. Mutta kyllä sinne halutaan päästä ennen muuta geopoliittisista syistä. Suurvaltakilpailu on pullistelua: kuka on edistynein ja pääsee apajille ensiksi. Kuun mineraalit kiinnostavat, polttoainevarat, takamuksen jäätiköitten vesi tankkausmatkoilla Marsiin ja myös helium-3 fuusioenergian ja kvanttitietokoneiden vuoksi.

Eri kansojen mytologioissa aluksi oli tyhjää ja pimeää. Sitten luotiin maailma ja ihminen, jolle uskottiin elämän edellytysten vaaliminen. Maassa käytetään kuitenkin kiihtyvästi rahaa ja kekseliäisyyttä toisten vahingoittamiseksi ja ympäristön tuhoamiseksi. Varmuuden vuoksi kalistellaan ydinaseillakin. Suomi päätti kesällä liittyä näiden ja globaalia turvallisuutta uhkaavien joukkoon.

Emmekö pysty parempaan, lunastamaan ihmiskuntana meille uskottua tehtävää? Ydinaseet, luontokato ja ilmastokriisi – kaikkien, niin pienten kuin suurten, vähentämiseksi löytyy keinot ja osaaminen. Ydinaseriisunta on itse asiassa helpoin tehtävä, luontokadon pysäyttäminen ja ilmastotoimet hiukan vaikeampia.

Mutta kuten Suomen Luonnonsuojelusäätiön ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen sanoo keskustelujutussamme: tarvitaan kohtuullisuutta. Luonnonvarojen tuhlailun lopettamisen, saati lämpenemistä hillitsevistä hiiltä sitovista nieluista huolehtimisen, ei luulisi olevan mahdoton tehtävä etenkin, jos valtiot palauttavat yhteistyön ja sopimisen toimintatavakseen.

**

Kolonialismin ajoista ei vielä ole kulunut vuosisataakaan, jos mittarina käytetään entisten siirtomaiden itsenäistymistä. Mutta ei kolonialismi mihinkään hyväksikäyttönä ole kadonnut. Ilmaston lämpenemistäkin on tapahtunut oikeastaan 1800-luvun lopusta lähtien yli 1,1–1,5 astetta ihmisen aiheuttamien päästöjen vuoksi.

Toki ihmistä voidaan syyttää syystä. Mutta kannattaa muistaa myös talousjärjestelmä, joka kannustaa voiton maksimointiin: kapitalismi.

Ihminen on ulkoistanut keskeisen omaan hyvinvointiinsa, elämäntapaansa ja myös ympäristöönsä vaikuttavat mekanismit taloudelle, viime vuosikymmeninä erityisesti finanssipääomalle. Markkinatalouden ideaalit kysynnästä ja tarjonnasta, kilpailun olennaisuudesta tai yksityisen omistuksen ylivertaisuudesta julkiseen nähden ovat liberaalia perintöä, joita sen oppi-isäkään John Stuart Mill ei enää ostaisi.  Markkinatalouteen pitäisi liittyä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ei näytä liittyvän.

Edessä saattaa olla voiton maksimoimisen ulkoistaminen tekoälylle. Annamme yksityisten yritysten määritellä, miten elämme, miten kommunikoimme, miten kohtelemme kanssaihmisiä ja ympäristöä. Kapitalismiin kuuluu itsekkyys ja minäkeskeisyys. Ihmislajille taas sosiaalisuus ja yhteistyö – yhdessä eläminen. Sitä vartenhan meillä on lajina isot aivot.  Voimme tasoittaa yhdessä elämistä vuorovaikutuksella.

**

Kyky kommunikoida mutkikkaistakin asioista tekee yhteiselosta mahdollisen. Siksi sitä pitää harjoitella ja käyttää, jotta jaksaisimme ponnistella erilaisten pulmien ratkaisemiseksi. Kapitalismin logiikka uhkaa sitäkin. Uutisvirta osoittaa, että juuri päinvastaisella kovalla ja kuuntelemattomalla kielenkäytöllä saa medianäkyvyyttä, klikkauksia ja julkaisijoiden kassakoneet kilisemään.

Talouden uskotaan olevan myös taikasormi ja pääasia. Todellisuudessa se on väline. Hallituspuolue kokoomus uskoo talouden kasvukäänteen palkitsevan sitä voitolla tulevissa vaaleissa. Voisiko tosiaan olla niin, että nuorten pahoinvointi, vanhusten kaltoinkohtelu, köyhien köyhdyttäminen ja rikkaiden rikastuttaminen olisi palkitsemisen arvoista samalla kun arkieläminenkin kallistuu?

Eriarvoisuuden tila -raportti, jonka Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi, osoittaa, että kaasua painetaan läpi linjan ongelmien kärjistämiseksi. Kaikkihan olisi erinomaisesti, ellei olisi meitä poloisia elollisia häiritsemässä talouden toimintaa!

Kysynkin siksi, olisiko meissä kansalaisina ryhtiä panemaan ruotuun ne maailman johtajat, jotka sanovat ei yhteistyölle ja uhoavat tyyliin Yhdysvallat ensin tai Suomi ensin tai…Olisiko meissä ryhtiä elää klassisten hyveiden mukaan niin, että viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus ohjaisivat meitä?

Viisautta arvioida huolella eteen tulevia asioita kestävien ratkaisujen tekemiseksi, jossa meitä auttaa tutkittu tieto. Rohkeutta toimia oikein pelosta huolimatta ja ottamatta silti liiallisia riskejä.  Oikeudenmukaisuutta ottaa toiset huomioon ja kunnioittaa kanssaihmisiämme. Ja olla kohtuullisia!  Hillitä omia halujamme, mielitekojamme ja tunteitamme muistamalla, että meille on annettu järki, joka on tarkoitettu käytettäväksi.

**

Tarjoamme syksyn lukupaketissamme eri näkökulmia demokratiaan ja ympäristökysymyksiin unohtamatta kulttuuria ja rauhantyötä. Lähi-itä mittaa omaatuntoamme. Sarjakuvataiteilija [lih]Joe Saccon Enkeli nauraa on tästä ainutlaatuinen muistutus. Ydin-lehti on etuoikeutettu saadessaan julkaista sen, kiitos Juhani Tolvanen. Ja mennyttä kesää (Agents ja Jorma Kääriäinen Muistan kesän) voi muistella Esa Pulliaisen loppuun asti hiotun kitarasoundin kipeässä kauneudessa, kiitos Pasi Kostiainen.