Kotitöitä pikkurahalla

Riitta Oittinen

Siivoaminen ja muut kotitalouteen liittyvät pätkätyöt ovat arkipäivää varattomille naisille ympäri maailmaa, myös Belgiassa.

Yksityisiin kotitalouksiin aputyövoimaa välittävät firmat mainoksineen ovat toistuva näky Brysselin katukuvassa. Yleisimmin ilmoituksissa esiintyy hymyileviä nuoria naisia, joilla on kampaus ja meikit kohdallaan.

Piirroskuvissa näkyy myös klassiseen palvelijatarasuun sonnustautuneita neitoja. Yhdessä mainoksessa siivooja heittelee riemusta peräti voltteja, toisessa liitelee keiju pölyhuiskun kera.

Todellisuus on vähemmän hohdokas.

Brysselissä maahanmuuttajien erottelu ja arvottaminen ilmenee siinä, miten käsitteitä siirtolainen ja ekspatriaatti käytetään arjessa. Ainakin vanhemmista EU-maista kotoisin olevista valkokaulustyöntekijöistä ja pohjoisamerikkalaisista puhutaan tiedotusvälineissä yleensä ekspatriaatteina.

Siirtolaisiksi nimetään hanakammin EU:n ulkopuolelta tulleita, mutta myös ruumiillisen työn tekijöitä, kuten vain lyhyillä rakennustyökeikoilla olevia puolalaisia, joilla ei ole aikomustakaan varsinaisesti muuttaa maahan. Termiä laiton ekspatriaatti en ole havainnut, sen sijaan termi laiton maahanmuuttaja on kiistellyssä käytössä.

Vähävaraisia, usein Euroopan ulkopuolelta tai entisistä sosialistisista maista tulleita maahanmuuttajia työskentelee erilaisilla palvelualoilla − myös euroekspatriaattien kotona, varsinkin siivoojina ja lastenhoitajina, joskus remonttimiehinäkin.

Maksetun avun tarjonta kotitalouden erilaisiin töihin on Belgiassa näkyvämmin esillä kuin Suomessa. Tuttavankaupan ohella työntekijöitä löytyy erilaisilta ilmoitustauluilta, televisiosta, internetistä ja lehdistä.

Perfect Lady Cleaning, Clean XXL, Yeswecare, Nodust  ja lukuisat muut toimistot kehottavat mainoksissaan asiakasta antamaa “lisää aikaa itselle”, “valitsemaan mitä tekee” sekä “yksinkertaistamaan elämänsä”.

Esimerkiksi maassa pitempään olleilla filippiiniläisillä kotityöntekijöillä on oma välitystoimisto.  Brysselinpuolalaisen yhteisön Gazetka-lehdessä oli pääsiäisen tienoilla yli 20 kotiapufirman mainosta, eikä kyse ole pikkuilmoituksista.

Perinteisesti kotitöitä on tehty myös harmaan talouden piirissä, eikä sen parissa työskentelevillä ole yksiselitteistä profiilia. Haavoittuvimmassa asemassa ovat kokonaan ilman papereita maassa oleskelevat työntekijät.

Ennen kaikkea Latinalaisesta Amerikasta ja Filppiineiltä tulleita, paperittomia kotityöntekijöitä varten Brysselissä on jopa  oma vapaaehtoisjärjestö, joka tarjoaa kieliopetusta sekä virkistäytymis- ja informaatiotilaisuuksia.

Toisaalta väliaikaista ansiota kotitöitä paiskimalla hankkivat varsinkin opiskelijat ja au pairit.

Belgian hallitus on myös luonut niin sanotun Titres Services -palvelushekkisysteemin saamaan kuriin nimenomaan kotitalouden piirissä tehtävää pimeää työtä. Ideana on, että hankkimalla valtion sponsoroimia palvelushekkejä, yksityinen asiakas  voi ostaa apua siivoamiseen, silittämiseen, kaupassakäyntiin ja ruuanlaittoon.

Toisin kuin pimeä työ, shekkisysteemi tarjoaa työntekijälle jonkinlaista perusturvaa: Sen piirissä työskenteleville maksetaan sosiaaliturvamaksut ja työajan kattava vakuutus.

Setelin hinta on niin alhainen, vuoden 2013 alusta 8,50 euroa tunnilta, että se kilpailee pimeästi maksettujen korvausten kanssa. Verovähennyksen jälkeen kustannukseksi jää 5.95 euroa tuntia kohden.

Yksittäinen aikuinen voi hankkia itselleen apua 500 setelin verran vuodessa, joskin esimerkiksi vammaisille, yksinhuoltajille ja vanhuksille seteleitä myönnetään huomattavasti enemmän. Lienee selvää, ettei kaikilla kuitenkaan ole varaa tällaisiin rahallisiin sijoituksiin.

Viime aikoina Titres Services -systeemi on ollut vastatuulessa, sillä siinä on havaittu runsaasti väärinkäytöksiä. Työvoimaviranomaisten mukaan viime vuodelta jäi tilittämättä noin 7 miljoonaa euroa.

Peräti 90 yrityksen toimilupa onkin peruutettu ja osa on tehnyt vapaaehtoisen konkurssin. Näin pitkälti parempiosaisten elämän helpottaminen ja vapaa-ajan lisääminen menee mutkan kautta valtion ja tätä kautta veronmaksajien piikkiin.

Kirjoittaja on Belgiassa asuva tietokirjailija, toimittaja ja Ytimen toimituskunnan jäsen.