Tapio Variksen mielestä rauha on utopia, joka on hyvä pitää. Kiinnostus kohdistuu uuteen humanismiin.
Minulla on ollut monia viestintään, kasvatukseen ja rauhaan liittyviä tehtäviä.Viestintä on osa karjalaista elämänmyönteistä asennettani ja monikulttuurinen maailma tekee siitä todella antoisaa.
Mielestäni median rooli on keskeinen globaalissa ympäristössä: se on sivilisaatioiden ja kulttuurien välisen keskustelun väline. Kuten perinteinen lukutaito on ollut avain kansalaisuuteen, medialukutaito avaa tietä globaaliin kansalaisuuteen, kulttuurien vuoropuheluun ja maailmanrauhaan.
Olen saanut kehittää medialukutaitoa hyvin kansainvälisissä yhteyksissä. Medialukutaito perustuu sivistykseen ja sisältää kunnioituksen moninaisuutta ja eri kulttuureja kohtaan. Minusta vuosia jatkunut teknologiauho ei tuo ratkaisua maailman ongelmiin. Kysymys ei ole siitä, onko meillä välineitä, vaan siitä, onko meillä tiedollisia ja henkisiä työkaluja.
Olen erityisen kiinnostunut uudesta humanismista, joka korostaa kansalaisten oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Kysymys ei ole jostain opista, vaan siitä, miten ihmisyys on ymmärretty eri sivilisaatioissa ja mitä se tarkoittaa tässä ajassa ja nimenomaan median maailmassa.
Olen tehnyt pitkän ja kansainvälisen uran yliopistomaailmassa. Olen julkaissut tieteellisiä ja muita juttuja jo kuudella eri vuosikymmenellä. Erityistä mielihyvää minulle ovat tuottaneet vierailuprofessuurit eri puolille maailmaa. On liikuttavaa kohdata yllättävissä paikoissa nuoria henkilöitä, jotka kertovat seuranneensa opetustani.
Opetin saksan kielellä aikoinaan Salzburgin yliopistossa journalismia ja Burg Schlainingissa rauhantutkimusta. Olen pinnistellyt opetustaidokseni myös espanjan kielen, jonka pohjalta olen pärjännyt myös portugalin kielellä Brasiliassa ja italialla Napolin yliopistossa.
Vuosina 1986−89 olin Costa Ricassa sijaitsevan Rauhanyliopiston ensimmäinen rehtori. Osallistumisemme Keski-Amerikan rauhanprosessiin olikin kenties tuolloin tärkein kontribuutioni.
Uskon, että luennoimalla olen voinut auttaa myös monia pieniä kansalaistason rauhanprosesseja. Kuulijoinani ovat olleet opiskelijoiden lisäksi erityisesti johtavaa hallintovirkamiehistöä, rehtoreita, professoreja ja opettajia. Kierrän edelleen maailmaa luennoimassa yliopistoissa ja puhumassa kansainvälisissä konferensseissa.
Minusta rauha on aina utopia, mutta se utopia on hyvä pitää. Olen oppinut arvostamaan kasvattajia. Eihän kasvattaja voi olla ilman ihanteita.
Minulla on ollut monia viestintään, kasvatukseen ja rauhaan liittyviä tehtäviä.Viestintä on osa karjalaista elämänmyönteistä asennettani ja monikulttuurinen maailma tekee siitä todella antoisaa.
Mielestäni median rooli on keskeinen globaalissa ympäristössä: se on sivilisaatioiden ja kulttuurien välisen keskustelun väline. Kuten perinteinen lukutaito on ollut avain kansalaisuuteen, medialukutaito avaa tietä globaaliin kansalaisuuteen, kulttuurien vuoropuheluun ja maailmanrauhaan.
Olen saanut kehittää medialukutaitoa hyvin kansainvälisissä yhteyksissä. Medialukutaito perustuu sivistykseen ja sisältää kunnioituksen moninaisuutta ja eri kulttuureja kohtaan. Minusta vuosia jatkunut teknologiauho ei tuo ratkaisua maailman ongelmiin. Kysymys ei ole siitä, onko meillä välineitä, vaan siitä, onko meillä tiedollisia ja henkisiä työkaluja.
Olen erityisen kiinnostunut uudesta humanismista, joka korostaa kansalaisten oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Kysymys ei ole jostain opista, vaan siitä, miten ihmisyys on ymmärretty eri sivilisaatioissa ja mitä se tarkoittaa tässä ajassa ja nimenomaan median maailmassa.
Olen tehnyt pitkän ja kansainvälisen uran yliopistomaailmassa. Olen julkaissut tieteellisiä ja muita juttuja jo kuudella eri vuosikymmenellä. Erityistä mielihyvää minulle ovat tuottaneet vierailuprofessuurit eri puolille maailmaa. On liikuttavaa kohdata yllättävissä paikoissa nuoria henkilöitä, jotka kertovat seuranneensa opetustani.
Opetin saksan kielellä aikoinaan Salzburgin yliopistossa journalismia ja Burg Schlainingissa rauhantutkimusta. Olen pinnistellyt opetustaidokseni myös espanjan kielen, jonka pohjalta olen pärjännyt myös portugalin kielellä Brasiliassa ja italialla Napolin yliopistossa.
Vuosina 1986−89 olin Costa Ricassa sijaitsevan Rauhanyliopiston ensimmäinen rehtori. Osallistumisemme Keski-Amerikan rauhanprosessiin olikin kenties tuolloin tärkein kontribuutioni.
Uskon, että luennoimalla olen voinut auttaa myös monia pieniä kansalaistason rauhanprosesseja. Kuulijoinani ovat olleet opiskelijoiden lisäksi erityisesti johtavaa hallintovirkamiehistöä, rehtoreita, professoreja ja opettajia. Kierrän edelleen maailmaa luennoimassa yliopistoissa ja puhumassa kansainvälisissä konferensseissa.
Minusta rauha on aina utopia, mutta se utopia on hyvä pitää. Olen oppinut arvostamaan kasvattajia. Eihän kasvattaja voi olla ilman ihanteita.
Minulla on ollut monia viestintään, kasvatukseen ja rauhaan liittyviä tehtäviä.Viestintä on osa karjalaista elämänmyönteistä asennettani ja monikulttuurinen maailma tekee siitä todella antoisaa.
Mielestäni median rooli on keskeinen globaalissa ympäristössä: se on sivilisaatioiden ja kulttuurien välisen keskustelun väline. Kuten perinteinen lukutaito on ollut avain kansalaisuuteen, medialukutaito avaa tietä globaaliin kansalaisuuteen, kulttuurien vuoropuheluun ja maailmanrauhaan.
Olen saanut kehittää medialukutaitoa hyvin kansainvälisissä yhteyksissä. Medialukutaito perustuu sivistykseen ja sisältää kunnioituksen moninaisuutta ja eri kulttuureja kohtaan. Minusta vuosia jatkunut teknologiauho ei tuo ratkaisua maailman ongelmiin. Kysymys ei ole siitä, onko meillä välineitä, vaan siitä, onko meillä tiedollisia ja henkisiä työkaluja.
Olen erityisen kiinnostunut uudesta humanismista, joka korostaa kansalaisten oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Kysymys ei ole jostain opista, vaan siitä, miten ihmisyys on ymmärretty eri sivilisaatioissa ja mitä se tarkoittaa tässä ajassa ja nimenomaan median maailmassa.
Olen tehnyt pitkän ja kansainvälisen uran yliopistomaailmassa. Olen julkaissut tieteellisiä ja muita juttuja jo kuudella eri vuosikymmenellä. Erityistä mielihyvää minulle ovat tuottaneet vierailuprofessuurit eri puolille maailmaa. On liikuttavaa kohdata yllättävissä paikoissa nuoria henkilöitä, jotka kertovat seuranneensa opetustani.
Opetin saksan kielellä aikoinaan Salzburgin yliopistossa journalismia ja Burg Schlainingissa rauhantutkimusta. Olen pinnistellyt opetustaidokseni myös espanjan kielen, jonka pohjalta olen pärjännyt myös portugalin kielellä Brasiliassa ja italialla Napolin yliopistossa.
Vuosina 1986−89 olin Costa Ricassa sijaitsevan Rauhanyliopiston ensimmäinen rehtori. Osallistumisemme Keski-Amerikan rauhanprosessiin olikin kenties tuolloin tärkein kontribuutioni.
Uskon, että luennoimalla olen voinut auttaa myös monia pieniä kansalaistason rauhanprosesseja. Kuulijoinani ovat olleet opiskelijoiden lisäksi erityisesti johtavaa hallintovirkamiehistöä, rehtoreita, professoreja ja opettajia. Kierrän edelleen maailmaa luennoimassa yliopistoissa ja puhumassa kansainvälisissä konferensseissa.
Minusta rauha on aina utopia, mutta se utopia on hyvä pitää. Olen oppinut arvostamaan kasvattajia. Eihän kasvattaja voi olla ilman ihanteita.
Kuva: Pekka Elomaa