Olin tilaisuudessa, jossa pääministeri Jyrki Katainen aloitti puheenvuoronsa Eurooppa-politiikasta sanomalla, ettei nuorelle sukupolvelle kannata enää perustella EU:n merkitystä rauhan takaajana.

Jatkokeskustelussa Katainen täsmensi näkemystään: kukaan ei usko, että Suomen ja Ruotsin välillä syttyy sota. Katainen myös ilmoitti, ettei hän rakasta EU:ta eikä kunnanvaltuustoa. EU, kuten myös kunnanvaltuusto, on vain käytännöllinen tapa hoitaa asioita.

En minäkään usko sotaan Suomen ja Ruotsin välillä, mutta pidän silti EU:n merkitystä rauhan ja turvallisuuden kannalta olennaisena. Tätä merkitystä on syytä alleviivata edelleen kaikille sukupolville.  Rauha, vakaus ja turvallisuus ovat enemmän kuin sodan puuttumista. Historiattomuus ja ylimielisyys tekevät meistä kyvyttömiä näkemään, kuulemaan ja erittelemään sitä, mitä juuri nyt tapahtuu.  Se on kuitenkin hallitsemisen edellytys.

En pidä myöskään ajattelusta, jossa käytännöllisyys irtoaa arvoista. Kaikessa johtamisessa olennaista on kysyä: Miksi johdettava yhteisö on olemassa? Millaisille arvoille se on rakennettu? Miten sen käytännön päätöksenteko suhteutuu sen tavoitteisiin ja päämäärään?

EU on eurooppalaisia varten samoin kuin valtio kansalaisia ja kunta kuntalaisia varten.  Vaikka ajattelutavan merkityksen alleviivaaminen tuntuu triviaalilta, on se kuitenkin kaiken toiminnan peruste. Jos se mättää, mättää kaikki. Demokraattisen vallankäytön oikeutus on silloin menetetty.

Euroopassa eletään unioniin liittyvää luottamuskriisiä. Maailmanlaajuisen finanssikriisin muuttuminen talouskriisiksi ja erityisesti Euroopassa velkakriisiksi, on rapauttanut luottamusta Euroopan unioniin.  EU:n yhtenäisyys on rakoillut pahasti ja se on näkynyt kyvyttömyytenä tehdä päätöksiä.

Talouden vakauttamisessa Euroopan keskuspankki on ottanut vahvan roolin ja se alkanut näkyä toiveikkuutena euroalueen hitaasta toipumisesta. Mutta EU- ja euromaiden keskinäinen tilanne on edelleen liian erilainen ja se aiheuttaa paineita, joita suunniteltava pankkiunionikaan ei pysty lieventämään.

Keskuspankin pitäisi toki olla jäsenmaista riippumaton, mutta silti vahvoilla jäsenmailla on merkitystä eivätkä pienet voi niitä jyrätä, vaikka kaikilla onkin yksi ääni. Tätä erilaisuutta oireili jo viimeisimmän keskuspankin ohjauskoron alentamispäätöksen syntyminen äänestyksen jälkeen.

Eurokriisillä on ollut vakavat sosiaaliset ja poliittiset vaikutuksensa, jotka näkyvät sietämättömän korkeana nuorisotyöttömyytenä ja ihmisten elämäntilanteen ahdinkona.  Myös äärioikeiston kannatus on kasvanut.

Kyse ei ole mistään demokratiaan olennaisesti kuuluvasta kriittisestä keskustelusta, vaan fasistisen ja rasistisen ajattelun tekemisestä salonkikelpoiseksi epätietoisuuden ja luottamuspulan ilmapiirissä. Tulevan kevään europarlamentin  vaalit osuvat asioiden kannalta vaikeaan, mutta myös asenteiden ja mielipiteiden jyrkkenemisen huolta herättävään saranakohtaan.

Aivan Euroopan tuntumassa ovat menossa Syyrian hirvittävät tapahtumat, joiden edessä kansainvälinen yhteisö näyttäytyy voimattomana ja tylynä. Kemiallisten aseiden käyttämistä tutkitaan. Papereiden on oltava kunnossa, jos mielii turvaan Eurooppaan.

Pakolaisleirit naapurimaissa paisuvat ja pohdimme otammeko joitakin turvapaikanhakijoita vastaan vai emme? Osama Al aloulou kirjoittaa tästä ahdingosta ja asenteiden jyrkkenemisestä pakolaisia kohtaan.

Ydin-vuosi päättyy globaalien eriarvoisuuksien pohdinnassaan sukupuolten välisen tasa-arvon tarkasteluun.

Lapsena rymistelin metsässä ja rakentelin majoja. Kerran katselin korkeaa sinitaivasta sammalvuoteelta ja arvelin tulevani lentäjäksi. Ei sinusta voi tulla lentäjää, koska olet tyttö, valisti naapurin poika. Eikä tullutkaan, mutta kuitenkin monessa tehtävässä ensimmäinen nainen – enkä ole vielä edes isoäiti.

Kipuilen edelleen sen välillä, että olen minä, mutta myös sukupuoleni edustaja. Toivoisin tulevani arvioiduksi ihmisenä, osaamiseni ja tekojeni perusteella.  Toivoisin, etten joutuisi kokemaan olevani hankala silloin, kun olen päättäväinen tai vanha silloin, kun olen kokenut. Kun olen epäonnistunut, en toivoisi epäonnistumiseni olevan naisten epäonnistumista.

Keskustelumme naisjohtajuudesta osoittaa tärkeäksi sen oivalluksen, että naisia alistavien rakenteiden tunnistaminen sopii niin miehille kuin naisillekin, ja että tasa-arvoon sitoutuminen ei kysy sukupuolta.

Tasa-arvo edellyttää yhteiskunnalta tasa-arvoa tukevia ja kunnioittavia pilareita. Muuten joistakin tulee tasa-arvoisempia kuin toisista ja heikoista eriarvoisia. Elämme siis rosoisessa maailmassa, josta syntyvät myös rosoiset arjen kuvat sarjakuvapiirtäjä ja graafikko Kaisa Lekan työpöydällä.

Aino Haavio puolestaan kirjoittaa laajasti Länsi-Afrikan islamilaisten naisten tasa-arvosta vertaillen Nigerin ja Algerian naisten asemaa toisiinsa.

Sukupuoli-teeman lisäksi Simo Ortamo keskustelee ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa asekaupasta. Ilkka ja Vappu Taipale kirjoittavat El Salvadorin kokemuksista jengiväkivallan vähentämisessä. Etelä-Afrikan entinen presidentti Frederik de Klerk puolestaan kertoo, miten ydinaseista voidaan  luopua.

Samalla kun onnittelemme sadankomitealaisia 50-vuotisesta toiminnasta, Ydin ja sen tekijät toivottavat rauhallista ja levollista joulunaikaa sinulle lukijamme!