Essi Väänänen ja Amanda Melin tutkivat Pride-kulkueen retoriikkaa. Heidän mukaansa Pride-kulkueessa on nähtävissä kaksi ideologiaa: piilotettu, joka sisältää valtakritiikin yhteiskuntaa kohtaan, ja tasa-arvoisuutta korostava ideologia.
Onko Pride kriittisesti valtaan suhtautuva mielenosoitus, joka puolustaa HBTQ-oikeuksia (homo-, bi-, trans- ja queer)? Miten se ilmenee ja millaista viestiä Pride-festivaali välittää ideologioista? Miksi HBTQ-ryhmät esiintyvät niin julkean seksuaalisena itse kulkueessa? Haemme vastausta kysymyksiin retoriikaan näkökulmasta ja Tukholman Pride-kulkueen kautta, ulkopuolisina, mutta kuitenkin myönteisesti HBTQ-oikeuksiin suhtautuvina.
Pride-festivaali on mielenosoitus kansanjuhlan muodossa. Siksi on syytä viitata Michail Bachtinin karnevaaliteoriaan. Karnevaaleista nimittäin muodostui keskiajalla valtaa pitäviä kritisoiva juhlaperinne, jonka aikana ihmiset saattoivat paeta arjen ankaria elämänolosuhteita. Karnevaalipäivinä ihmiset olivat vapaita yhteiskuntaluokastaan, erilaisista hierarkioista ja toisaalta myös etuoikeuksista. Karnevaaliin osallistuvat nauravat kaikelle.
Pride on tyypillinen karnevaaliperinteeseen liittyvä tapahtuma. Kulkueena se kokoaa hyvin erilaisia osallistujia ja kestää joitakin tunteja, mutta itse festivaali jatkuu useita päiviä. Tukholman kulkue on houkutellut paikalle noin 300 000 seuraajaa.
Retoriikan näkökulmasta Pridessa halutaan ratkoa HBTQ-ryhmien oikeuksien vahvistamisen ongelmaa. Vaikka Ruotsi on monessa suhteessa hyvin suvaitsevainen maa, esiintyy sielläkin eri seksuaalivähemmistöjen välistä vastakkainasettelua eikä ryhmiin kohdistuva väkivaltakaan ole vierasta. Myös vähemmistöryhmien tilanteet ovat erilaiset.
Ruotsin nykyinen lainsäädäntö sallii samaa sukupuolta olevien kirkollisen avioliiton ja adoption. Transseksuaalien on kuitenkin esimerkiksi valittava sukupuolensa, että he voivat saada henkilötunnuksen. Vasta tänä vuonna on tullut mahdolliseksi vaihtaa sukupuolta ilman pakkosterilisaatiota. Lainsäädäntö ei rajoita biseksuaalien elämäntapaa, mutta monet yhteiskunnan normit tekevät niin.
HBTQ-ryhmillä on siis erilaisia tarpeita tuoda esille omaa erityisyyttään vahvistaessaan omia oikeuksiaan. Ryhmät haluavat kuitenkin esiintyä kulkueessa yhdessä ja tehdä itsensä näin näkyviksi. Näin myös osoitetaan, että he itse hyväksyvät seksuaalisen erilaisuuden.
Jens E. Kjeldsenin nykypäivän retoriikkaa käsittelevässä teoksessa puhutaan retorisista ehdoista, mahdollisuuksista ja rajoituksista, jotka jokaisen puhujan on otettava huomioon.
Taitoon kuuluvissa ehdoissa puhuja voi käyttää retorista strategiaa, joka koostuu ethoksesta, pathoksesta ja logoksesta. Pathos ilmenee tunteiden esiintuomisessa kulkueen aikana. Esimerkkinä toimivat HBTQ-lasten ylpeät vanhemmat omana joukkonaan, tai se, että kulkueessa on teipattuja suita, jolla viitataan maihin, joissa seksuaalisilla vähemmistöillä ei ole oikeuksia. Pathos vaikuttaa emotionaalisesti ja luo yleisön keskuudessa myönteisiä mielikuvia.
Ethosta voidaan Pride-kulkueessa vahvistaa silloin, kun joku tunnettu henkilö osallistuu siihen. Kulkue voidaan nähdä ikään kuin toisin silmin. Vaikka tarkoituksena on saada hyväksyntää, myös kielteiset reaktiot ovat mahdollisia. Esimerkiksi jonkun poliitikon tai liike-elämän vaikuttajan mukanaolo voi kääntyä kielteiseksi valitsijoiden tai kuluttajien silmissä, etenkin kun homofobisesti suhtautuvat alleviivaavat, ettei politiikan tai liike-elämän pitäisi sekaantua seksuaalisuuden teemaan.
Logos tulee paraatissa esille iskulauseiden kautta. Esimerkiksi iskulauseet, joissa vaaditaan jonkun maan seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeusloukkausten lopettamista, tekevät kulkueesta poliittisen mielenosoituksen.
Samalla erilaisilla iskulauseilla tehdään näkyväksi myös heteronormeja. Osa katsojista saattaa ottaa etäisyyttä provosoivaan pukeutumiseen, alastomuuteen tai muuhun sellaiseen, mutta voi ottaa kantaa itse asiaan logoksen kautta. Sillä ratkotaan myös retorista ongelmaa, joka Priden tapauksessa on aiemmin mainittu ihmisoikeuksien edistäminen
Taidon ulkopuoliset ehdot ovat henkilöitä, tapahtumia, suhteita, sääntöjä ja sovinnaisuuksia. Tarkoituksena on, että ottamalla ne huomioon, voidaan samalla myös vaikuttaa yleisöön.
Priden suhteen voidaan ajatella, että yleisö arvioi muunlaisen seksuaalisuuden kuin heterouden vääräksi, jolloin festivaalin tulee väittää vastaan ja osoittaa, että muutkin seksuaaliset suuntaukset ovat normaaleja.
Pride houkuttaa paikalle laajan yleisön, jonka joukossa on sekä neutraalisti, kielteisesti että myönteisesti asennoituvia. Kun juhlan luonteena korostetaan, että se on tarkoitettu kaikille, voidaan kaikkiin sivustakatsojiin vaikuttaa ainakin jollain tasolla. Sen sijaan, että Pridessa yritettäisiin vaikuttaa kielteisiin asenteisiin, niille on annettu mahdollisuus nauraa ja näin luoda omaa ethosta.
Priden julkilausuttu ideologia on tasa-arvoa korostava. Piilevä, latentti ideologia, on valtakritiikki, joka tuodaan esille naurun, shokeeraamisen, härnäämisen ja parodian kautta. Näin heteronormit ovat irvailun kohteena.
Tukholman Pride tekee näkyväksi eri yhteiskuntaryhmien välisiä suhteita. Se on kuin ilon vyöhyke, jossa erilaisuudet valtaavat julkisen tilan. Vähemmistöjen ja valtaväestön välinen me ja he -suhde on epäoikeudenmukainen, eriarvoinen ja epätasapainoinen jo siksikin, että enemmistö käyttää valtaa vähemmistöä kohtaan pakottamalla vähemmistön noudattamaan sen normeja ja arvostuksia.
Pride osoittaa vaatimuksensa kaikille niille, jotka voivat vaikuttaa tuohon suhteeseen tekemällä erot näkyviksi. Sillä on siis dualistinen viesti.
Kun ideologiakriittinen yhdistetään retoriseen tilanteeseen, voi ajatella, että se näkyy kulkueeseen osallistuvien ulkoasussa ja pukeutumisessa. Miehet ja naiset pukeutuvat pompööseihin leninkeihin, nahka-asusteisiin tai ovat puolialastomia, jolloin he härnäävät ja murtavat yhteiskunnan normeja ja moraalikäsityksiä.
Erilaisuus, valtavirtaan kuulumattomuus on jotakin, jota paraati ja sen osallistujat haluavat painottaa ilmaisemalla estoitta seksuaalisuuttaan. Tanssimalla ja pukeutumalla otetaan kantaa ja ollaan yhteiskunnan valtaapitävien suhteen kriittisiä.
Analyysimme pohjalta voidaan vetää johtopäätös, että Pride-festivaalilla on kaksi ideologiaa: julkilausuttu ja piilotettu. Piilotettu ideologia, joka sisältää valtakritiikin yhteiskuntaa kohtaan, on miltei selkeämpi kuin julkilausuttu, tasa-arvoisuutta korostava ideologia. Se puolestaan suuntautuu HBTQ -ryhmien oikeuksien ja elämäntilanteen parantamiseen.
Valtaan kohdistuva kritiikki suuntautuu yhteiskunnan normeja vastaan, kyseenalaistaa niitä ja haluaa tehdä näkyväksi käsityksen, että HBTQ ryhmä olisi täysin integroitunut ja hyväksytty yhteiskunnassa. Näyttämällä oikean identiteettinsä ja olemalla juuri sellainen kuin on, vieläpä julkisesti, osallistujat sivuuttavat ne moraalimääräykset, jotka eivät hyväksy kyseistä käyttäytymistä julkisessa tilassa.
Tämän vuoksi tapahtumasta tulee sivustakatsojille spektaakkeli. Suuret joukot ovat paikalla osin juuri siksi, että kulkueen osallistujat pukeutuvat provosoivasti ja osin siksi, että he uskaltavat rikkoa hyväksyttyjä moraalikoodejamme vastaan.
Tosiasia on, että kun Pride on hyvin seksuaalinen tapahtuma, jossa ihmisen luonnollinen, ruumiillinen ja seksuaalinen oleminen näytetään avoimesti, se ei voi muistuttaa muuta kuin kansanjuhlaa ja siksi siitä tulee ainutlaatuinen. Ainutlaatuisuus näkyy jopa festivaalin muodostumisessa, joka siis on sekoitus karnevaalia että mielenosoitusta.
Kansanjuhla näkyy siinä, miten tapahtuma tehdään ja miten se on kaikkien saavutettavissa. Riippumatta ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta, sukupuolesta, iästä, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tai edes sitoutumisesta Priden viestiin, se on kansanjuhla, jossa ryhmien välisten erojen sijaan pikemminkin korostuvat meitä kaikkia yhdistävät samankaltaisuudet.
Yhteiskunnat saattavat antaa vaikutelman, että kaikki ovat hyväksyttyjä ja tasa-arvoisia, mutta silti näin ei ole lain mukaan monessakaan maassa. On myös mahdollista tulkita, että Pride ja sen avoin kampanjointi HBTQ-ryhmien oikeuksien edistämisessä ja näkyväksi tekemisessä, on tehnyt heteronormeihin perustuvasta yhteiskunnasta sittenkin aidosti tasa-arvoisemman.
Kirjoittajat ovat retoriikan opiskelijoita. Essee on tiivistelmä laajemmasta esseestä Regnbågmarsch mot heteronormerna – en studie av de maktkritiska inslagen i Stockholm Pride festival.