Tasa-arvoa vai hyvää kohtelua?
Afrikkalaisissa muslimimaissa sukupuolten väliseen laaja-alaiseen tasa-arvoon on matkaa. Näiden maiden joukossa tasa-arvokehityksen aatelisiin kuuluu Algeria. Perää pitää Niger.
Millainen on naisten asema Afrikan islamilaisissa maissa? Tutkikaamme moni-ilmeisen todellisuuden äärilaitoja Algeriaa ja Nigeriä.
YK:n sukupuolten eriarvoisuutta kuvaavan mittarin GII:n perusteella Algeria kuuluu afrikkalaisista muslimimaista tasa-arvoisimpiin. Vuoden 2012 vertailussa Algeriaa paremmin naisten asemaa edisti vain Tunisia.
Islamilaisessa Afrikassa kehnoimmin naisten asiat ovat YK:n mittarin perusteella Algerian kaakkoisessa naapurissa Nigerissä. Suurempaa eriarvoisuutta joutuvat sietämään koko maailmassa vain Jemenin ja Afganistanin naiset.
Algeria ja Niger ovat Ranskan entisiä siirtomaita. Niger itsenäistyi vuonna 1960, Algeria kaksi vuotta myöhemmin. Molemmissa islaminuskoa tunnustaa liki koko väestö.
Kulttuurisesti naapurukset ovat yhteistä uskontoa lukuun ottamatta etäällä toisistaan. Maiden välinen raja kulkee Saharan autiomaan tyhjyydessä. Algeria on leimallisesti arabialaisen kulttuurin perillinen ja osa Välimeren yhteisöä. Niger taas kuuluu ensisijaisesti mustaan Länsi-Afrikkaan.
YK arvioi Algerian inhimillisen kehityksen yhdeksi Afrikan suotuisimmista. Ruoasta on pulaa vain neljällä prosentilla kansasta. Yli 70 prosenttia 38-miljoonaisesta väestöstä asuu kaupungeissa kohtuullisten palveluiden ulottuvilla. Naisten elinajanodote on 77 ja miesten 75 vuotta.
Niger taas on inhimillisen kehityksen asteikolla alimpana koko maailmassa. Nälkää näkee kolmannes väestöstä. Alle puolella on saatavillaan puhdasta vettä. Yli 80 prosenttia 17-miljoonaisesta väestöstä elää maaseutukylissä vailla tuskin minkäänlaisia palveluja. Naisten eliniänodote on 56 ja miesten 53 vuotta.
Algeriassa siirtomaaisäntä Ranska vaikutti yhteiskuntaan vahvasti 1830-luvulta lähtien. Kulttuurivaihto oli runsasta ja monipuolista. Kolonialistisen ajan loppupuolella Ranska painotti historiantutkija Diane Sambronin mukaan paikallisten naisten vaikutusmahdollisuuksiin saadakseen heidät sitoutumaan siirtomaahallintoon. Sambron on erikoistunut naisten asemaan islamilaisessa maailmassa.
Nigerissä Ranskan hallintoa kesti reilun puoli vuosisataa ja vaikutukset jäivät pinnallisiksi. Nigeriläisen naisen asema perheessä ja yhteiskunnassa on muuttunut varsin vähän viimeisten vuosisatojen kuluessa.
Algeria jatkoi itsenäistymisensä jälkeen Ranskan viitoittamalla tiellä erityisesti naisten koulutuksessa.
– Koulutusjärjestelmästämme voimme olla syystä ylpeitä, kertoo ranskalaisessa Sciences Po -korkeakoulussa algerialaisnaisten asemasta hiljattain väitellyt algerialainen sosiologi Feriel Lalami.
Kouluun algerialaistytöt pääsevät nykyisin siinä missä pojatkin. Jo 70 prosenttia yli 10-vuotiaista tytöistä ja naisista osaa lukea. Vaikka pojat ja miehet vielä johtavat lukutaidossa – heistä lukea osaa yli 80 prosenttia – naisten lukutaito yleistyy YK-lähteiden mukaan tuplasti niin nopeasti kuin miesten.
– Korkeakoulutuksessa naisia on jo enemmän kuin miehiä, Feriel Lalami jatkaa.
Nigerin koululaitos taas lukeutuu maailman kehittymättömimpiin. Maaseudulla kouluja ei juuri ole. Siellä, missä alkeellista oppia tarjotaan, se suunnataan enimmäkseen pojille. Pojista ja miehistä lukea osaa Unicefin mukaan 40 prosenttia, kun tytöistä ja naisista lukutaitoisia on vain 15 prosenttia.
Algerialaisnaiset nauttivat edistyksestä myös niin sanotussa lisääntymisterveydessä. He avioituvat keskimäärin lähes 30-vuotiaina ja synnyttävät ensimmäisen lapsensa muutamia vuosia myöhemmin.
– Lapsiluku jää keskimäärin 2,8:aan, sillä yli puolet 15–49-vuotiaista naisista turvautuu nykyaikaiseen ehkäisyyn, kertoo algerialaisen Oranin yliopiston tutkija ja feministi Fatma Boufenik.
Muutos on ollut huima. 1960–1970-luvilla naiset synnyttivät keskimäärin seitsemän lasta. Raskausaika ja synnytys eivät muodosta naisille enää kovin merkittävää terveysriskiä.
– Koulutetut terveydenhoitajat seuraavat noin 90 prosenttia raskauksista ja kätilöt avustavat yli 95 prosentissa synnytyksistä, Fatma Boufenik kertoo.
100 000:aa syntynyttä lasta kohden kuolee 97 naista.
– Vaikka luku on länsimaihin verrattuna melko korkea, olemme edistyneet paljon, Feriel Lalami toteaa.
Nigerissä yli puolet tytöistä naitetaan Unicefin mukaan 15 ikävuoteen mennessä, yleensä isän valitsemalle aviomiehelle. Paikallisen Fandiyema-naisjärjestön mukaan vain 14 prosenttia naisista käyttää ehkäisyä. Niger ei hyväksy kansainvälisiin, naisten asemaa koskeviin sopimuksiin liittyviä linjauksia naisten oikeudesta päättää itse lapsiluvusta ja synnytysten tiheydestä.
Yli puolet naisista kokeekin ensimmäisen raskautensa 17 ikävuoteen mennessä. Naiset synnyttävät keskimäärin seitsemän lasta, yhtä monta kuin itsenäisyyden alussa 1960-luvulla. Syntyvyys on tosin ollut välillä korkeammallakin tasolla.
Liian nuorina äideiksi tulleista monille kehittyy fistula, synnytyskanavan avanne, joka aiheuttaa hoitamattomana elinikäistä, runsasta virtsankarkailua.
Oxfam-järjestön mukaan vain 20 prosentissa synnytyksistä on mukana ammattimainen kätilö. Komplikaatiot ovat yleisiä. Synnytyksiin kuolee 590 äitiä 100 000 vastasyntynyttä kohden.
Nigerissä myös sukuelinten silpominen on yhä yleistä. Useimpien etnisten ryhmien keskuudessa ympärileikkauksen kohteeksi joutuu naisten vähemmistö, mutta Unicefin mukaan esimerkiksi gourmantché-kansan piirissä tällainen väkivalta kohdistuu yli 60 prosenttiin naisista. Nigeriläisen Coniprat-naisjärjestön mukaan sukuelinten silpominen saattaa olla lisääntymässä.
Käsitys algerialaisnaisten vahvasta asemasta rakoilee, kun huomio kohdistetaan pari- ja perhesuhteisiin. Diane Sambronin mukaan 1970-luvulla valtaan nousseet islamilaiset liikkeet alkoivat rajoittaa naisten oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia.
Feriel Lalami toteaa, että vuosi 1984 muistetaan algerialaisten feministien piirissä mustimpana. Vuoden 1984 perhelainsäädännön myötä aviovaimoista tuli miestensä käskyvallan alaisia, vaikka sukupuolet olivat perustuslain mukaan tasa-arvoisia. Naiset menettivät myös oikeuden lastensa huoltajuuteen.
Syrjivää lainsäädäntöä lievennettiin vuonna 2005. Naisten tottelevaisuusvelvoite purettiin ja eronneille naisille taattiin mahdollisuus anoa lastensa huoltajuutta.
Moni asia on Lalamin ja Boufenikin mukaan edelleen kesken. Nainen tarvitsee yhä avioituakseen suostumuksen miespuoliselta sukulaiselta. Avioliitossa elävä nainen ei ole edelleenkään lastensa huoltaja. Miehellä on oikeus moniavioisuuteen, joskin polygamia on Algeriassa erittäin harvinaista ja sallittua vain muiden vaimojen suostumuksella ja tuomioistuimen päätöksellä.
Myös naisiin kohdistuva väkivalta on algerialaiskodeissa yleistä. 2000-luvulta lähtien naisjärjestöt ovat nostaneet asiaa esiin. Aviopuolison raiskaaminen ei ole edelleenkään rikos.
Nigerissä naiset ja miehet ovat niin ikään perustuslain mukaan tasa-arvoisia. Muu lainsäädäntö ja perinteet tekevät kuitenkin nigeriläismiehistä paikallisen uskontotieteilijän Abdoulaye Sounayen mukaan naisten yksiselitteisiä johtajia. Sounaye toimii tutkijana yhdysvaltalaisessa Northwesternin yliopistossa.
Nigerissä isä päättää, milloin ja kenen kanssa tytär avioituu. Hän voi myös myydä tyttärensä. Oxfam-järjestön mukaan tyttökauppa on maassa arkista todellisuutta.
Maassa vallitsee moniavioisuus. Yli kolmannes naisista elää polygamisessa liitossa. Miehellä on oikeus karkottaa epämieluisa vaimo kotoa, jolloin tämä menettää helposti yhteyden lapsiinsa. Naiset kokevat karkotuksen Oxfamin selvitysten mukaan ennen kaikkea häpeäksi, eivät niinkään vääryydeksi.
Nigeriläisessä asenneilmastossa miesten oletetaan ja toivotaan kohtelevan vaimojaan hyvin. Naisten emansipoitumista niin miehet kuin naisetkin kuitenkin vastustavat. Niger on liittynyt moniin naisen asemaa sääteleviin kansainvälisiin sopimuksiin, joskin useisiin niistä varauksin.
Entisen ministerin ja Nigerin toistaiseksi ainoan naispresidenttiehdokkaan Bayard Mariama Gamatién mukaan sopimusten sisältöjä ei ole kuitenkaan pääsääntöisesti siirretty kansalliseen lainsäädäntöön.
Abdoulaye Sounaye arvioi valtaosan nigeriläisistä torjuvan ajatuksenkin islaminvastaisista laeista. Vaikka Niger on perustuslakinsa mukaan maallinen valtio, islamia pidetään niin yhteiskunnallisen kuin perhe-elämänkin perustana.
Nigeriläisen tutkivan journalistin Ousseini Issan mukaan laeilla on maassa joka tapauksessa vain vähän merkitystä, sillä niiden rikkomisesta ei yleensä rangaista. Miten lukutaidottomat naiset edes voisivat ryhtyä hakemaan oikeutta?
Nigerissä naisiin kohdistuu Unicefin mukaan paljon väkivaltaa. Nigeriläisen ANAPH/Mutunci-ihmioikeusjärjestön mukaan naisten käsitys väkivallasta poikkeaa kuitenkin karkeasti esimerkiksi länsimaisesta. Heille arjen ankaruus on normaalia.
Algeriassa naisten ja miesten epätasa-arvo nousee esiin ennen kaikkea palkkatyömarkkinoilla ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
– Koulutuksen tasa-arvosta huolimatta palkkatyötä tekevistä vain 17 prosenttia on naisia, Feriel Lalami kertoo.
Johtotehtäviin naiset nousevat harvoin. Yleensä naiset käyvät työssä ennen avioitumistaan ja jäävät kotiin, kun lapsia alkaa syntyä. Fatma Boufenikin mukaan miehet tyypillisesti kieltävät vaimoltaan työnteon, ja naiset hyväksyvät kohtalonsa. Algerialaisen arvomaailman mukaan naisen paikka on kotona lasten luona.
Boufenikin mukaan kotirouvuus on Algeriassa niin miesten kuin naistenkin mielestä naiseuden luonnollinen jatke. Naiset eivät kuulu kodin ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Työssäkäyvät vanhemmat naiset ovat huono-osaisia: vanhojapiikoja, eronneita tai leskiä.
– Perinteisiä sukupuolirooleja kannatetaan myös nuorissa ikäryhmissä, Boufenik toteaa.
Naisten osallistuminen politiikkaan on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina.
– Tuoreen naiskiintiön ansiosta vuonna 2012 parlamentin alahuoneeseen valittiin paljon entistä enemmän naisia. He muodostavat nyt kolmanneksen edustajista, Feriel Lalami kertoo.
Muiden muassa algerialainen sosiologi ja feministi Nassera Merah kuitenkin arvioi, että valitut naisparlamentaarikot toimivat patriarkaalisten puolueidensa talutusnuorassa.
Myöskään yleistä asenneilmastoa uudistus ei näytä vastaavan. Erityisesti miehet kertovat kyselytutkimuksissa vastustavansa naisten osallistumista politiikkaan. Niin vanhoista kuin nuoristakin miehistä yli puolet karsastaa naispoliitikkoja.
– Myös naiset itse asettuvat poikkiteloin: vanhemmista naisista 30 prosenttia ja nuoremmistakin 20 prosenttia pitää naisten osallistumista politiikkaan epäsuotavana, Fatma Boufenik sanoo.
– Naisjärjestöissä meidän on pyrittävä vahvistamaan naisten itsetuntoa ja vaikutettava yleiseen asenneilmapiiriin, hän jatkaa.
Nigerissä naiset raatavat pelloilla, hoitavat karjaa, noutavat vettä ja puita, valmistavat ruokaa ja huolehtivat muista perheen askareista Unicefin mukaan 16–18 tuntia vuorokaudessa. Palkkatyömarkkinat ovat perinteisessä maaseutuyhteiskunnassa yleisesti ottaen suppeat. Naiset eivät kaupungeissakaan juuri osallistu virallisille työmarkkinoille.
Julkiseen päätöksentekoon ja valta-asemiin pääosin lukutaidottomilla naisilla ei ole asiaa. Parlamentissa heille on tosin varattu 10 prosentin kiintiö. Yleisesti ottaen yhteiskunnallisen vaikuttajan rooli on presidentinvaaleissa niukasti ääniä saaneen Bayard Mariama Gamatién mukaan tarkoitettu Nigerissä miehille.
Gamatién mukaan naisten yhteiskunnallisen vaikuttamisen tekee mahdottomaksi ennen kaikkea heidän ainainen raadantansa päivittäisen elannon turvaamiseksi.
Kirjoittaja on kehityskysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja.