Ruotsi islamofobian kourissa

Ruotsissa on suuri muslimivähemmistö. Virallisia tilastoja ei ole, mutta islamilaiset seurakunnat arvioivat maassa asuvien muslimien määräksi 400 000. Muslimivastaisuus on lisääntynyt Ruotsissa niin paljon, että monet käyttävät entisen kammoon ja ennakkoluuloihin viittaavan islamofobia-termin sijasta ilmiöstä sanaa muslimhot eli muslimiviha. Julkiseen keskusteluun tätä termiä ei ole otettu.

Useat Ruotsissa asuvat islamilaisten seurakuntien jäsenet pitävät käännekohtana vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän iskuja. Muslimivastaisuus alkoi sen jälkeen näkyä avoimesti, mutta se oli ollut jo aiemmin pinnan alla odottamassa sopivaa tilaisuutta tulla esiin. Ruotsalaispoliitikot alkoivat puhua muslimeista ongelmana.

Ruotsissa on ollut runsaasti siirtotyöläisiä 1960-luvulta lähtien. Aiemmin heidät nähtiin ensisijaisesti oman kansallisuutensa edustajina, esimerkiksi arabeina, turkkilaisina ja kurdeina. Syyskuun yhdennentoista päivän jälkeen islamilaisista maista muuttaneista ihmisistä on tullut ennen kaikkea muslimeja – kantaruotsalaisten vastakohdaksi.

– Islamofobia on ongelmallinen termi, sehän viittaa sairauteen, jota voidaan hoitaa, kritisoi eräs Tukholman islamilaisen seurakunnan jäsen, joka suostuu haastatteluun vain anonyymisti.

– Islamofobia on osoitus yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista, mutta ei integraatio-ongelmista. Se ei koske ensisijaisesti islamia tai muslimeja, vaan heidän oikeuksiaan, muun muassa oikeutta harjoittaa uskontoaan, hän jatkaa.

Haastattelemani henkilö huomauttaa, että väkivaltainen vastakkainasettelu islamilaisen ja kristityn maailman välillä on ollut olemassa ristiretkistä lähtien.

– Viime vuosina on tapahtunut myös hyviä asioita: me muslimit olemme aktivoituneet järjestäytymään ja ajamaan oikeuksiamme.

Nuoret muslimit puhuvat siitä, että heidän vanhempansa ovat kiitollisia Ruotsille saatuaan aloittaa siellä uuden elämän, mutta heidän lapsensa, nuori sukupolvi, vaatii oikeuksiaan kiitollisuuden osoittamisen sijaan. Nuoret korostavat olevansa ruotsalaisia siinä kuin kantaruotsalaisetkin, koska he ovat syntyneet Ruotsissa.

Eräs osoitus muslimien järjestäytymisen tehostumisesta on Ruotsin muslimien yhteistyöverkoston perustaminen vuonna 2010 vastareaktiona ruotsidemokraattien kannatuksen nousuun. Viime vuonna verkosto esitti YK:lle oman vaihtoehtoisen raporttinsa Ruotsin hallituksen teettämälle CERD-raportille (Committee on the Elimination of Racial Discrimination).

Raportista ilmenee muun muassa, että Malmössä toiseksi yleisin poikavauvoille rekisteröity nimi on Mohammad. Vandalismista moskeijoita kohtaan ja hijabia eli huivia käyttävien naisten pahoinpitelystä on tullut Ruotsissa niin yleisiä, ettei niistä tehdä aina edes rikosilmoitusta. Tähän vaikuttavat myös musliminaisten huonot kokemukset poliisiasemilta.

Tukholman messukeskuksessa järjestettiin pääsiäisenä vaihtoehtoinen tapahtuma kristitylle juhlalle nimeltään Muslimien perhepäivät, jonne kokoontui noin neljätuhatta osallistujaa. Tapahtumaan oli koottu pieni näyttely Ruotsissa asuvien musliminaisten kokemuksista, joiden joukossa oli seuraava kertomus:

”Ihmettelen, kuinka äitini ystävät ottavat hijabin pois ennen kuin lähtevät ratikkapysäkille. He laittavat päähän myssyn ja kaulaliinan ja tunkevat tunikan liepeet housujen sisään. He huomaavat hämmennykseni ja selittävät: ”Ei yhdeksän jälkeen voi matkustaa kotiin huivi päässä, oletko hullu! Meidän on vältettävä hyökkäysten kohteeksi joutumista. On parasta olla näyttämättä. että olemme muslimeja. Anonyymius on turvallisinta!”

Ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja keskiverto-Svenssonit eivät tienneet paljoa islamista, sen jälkeen mediassa on ollut siitä paljon juttuja, yleensä kielteisiä. Siksi monet yhdistävät nykyään muslimit ennen kaikkea terrorismiin.

Ruotsin tiukkaa antiterrorismilakia, joka tuli voimaan vuonna 2003, pidetään rasistisena ja islamvastaisena. Kirjailija Jan Guillou kutsuu sitä ”käytännön rotulaiksi”.

Muslimien perhepäivien osanottajat uskovat Ruotsin tiedustelupalvelun Säpon antavan tietoja muille tiedustelupalveluille, erityisesti CIA:lle. Ympäristöpuolueen kansanedustaja Mehmed Kaplanin mukaan tästä on vahvoja viitteitä, vaikka viranomaiset eivät myönnä asiaa.

Ruotsi on luovuttanut terrorismista epäiltyjä somalialaisia turvapaikan hakijoita Yhdysvaltoihin uskoen, että heille järjestetään siellä nopeasti oikeudenkäynti, mutta näin ei ole käynyt.

Ruotsissa on ensi syksynä parlamentti-, maakäräjä- ja kunnallisvaalit. Muslimit ovat suuri äänestäjäryhmä, jonka ääniä puolueet kalastavat, vaikkei niillä ole ohjelmia heidän oikeuksiensa turvaamiseksi.

Puolueiden avuttomuus tulee erityisen selvästi esille tapaus Omar Mustafan kohdalla. Hänen nopea nousunsa sosialidemokraattisen puolueen puoluehallitukseen ja erottamisensa sieltä viikkoa myöhemmin oli Ruotsissa viime vuonna huhtikuun pääuutinen.

Se osoittaa toisaalta demareiden tekevän joskus nopeita päätöksiä perehtymättä kunnolla asiaan, ja toisaalta myös sen, ettei asetelma ole yksiselitteisen musta vastaan valkoinen tai hyvis-maahanmuuttaja vastaan pahiksen roolia näyttelevä ruotsalainen yhteiskunta.

Tukhoman Tenstassa asuva Omar Mustafa on Sveriges Islamska Förbundetin puheenjohtaja, joka tyrmistyi perussuomalaisten veljespuolueen ruotsidemokraattien pääsystä Ruotsin parlamenttiin vuoden 2010 vaaleissa. Hän liittyi vaalien jälkeisenä päivänä sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, jossa tämä suosittu siirtolaislähiön nuori aktivisti otettiin lämpimästi vastaan.

Mustafa nostettiin nopeasti vaikutusvaltaisiin luottamustehtäviin, muun muassa Tukholman kaupunginhallituksen varajäseneksi. Keväällä 2013 hänet valittiin sosialidemokraattisen puolueen puoluehallitukseen.

Mustafan puoluehallitukseen nostamisen jälkeen aktivoituivat sekä sosialidemokraattiset Israelin ystävät että homojärjestöt, sillä Libanonissa vuonna 1983 syntynyt Omar Mustafa on kuuluisa sekä toiminnastaan Palestiinan hyväksi että homovastaisista mielipiteistään, jotka hän perustelee uskonnollaan.

Mustafa erotettiin puoluehallituksesta viikko sinne valitsemisen jälkeen, perusteena se, ettei hän suostunut lieventämään homoja koskevia kielteisiä näkemyksiään. Mustafa perusteli kantansa sillä, ettei ole teologi eikä näin voi luoda uutta uskonnon tulkintaa. Puoluehallituksesta erottamisen jälkeen Mustafa erosi puolueesta ja sadat Ruotsin muslimit seurasivat hänen esimerkkiään.

Omar Mustafa jatkaa Islamska Förbundetin puheenjohtajana, mutta on ollut poissa julkisuudesta viime vuoden keväästä lähtien. Hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä oli puhe Muslimien perhepäivillä vuosi kohun jälkeen. Hän sai salin täyteen kuuntelijoita ja valtavat aplodit.

Tapaus antaa aihetta monenlaiseen pohdintaan. Miten suhtautua henkilöön, joka vaatii uskonnollista suvaitsevuutta, mutta vastustaa seksuaalista suvaitsevuutta uskonnon nimissä? Tätä Ruotsin demarijohto ei ollut miettinyt nähdessään Omar Mustafan hyvänä vaalien ääniharavana. Lopputuloksena oli paitsi demareiden kannatuksen pieneneminen, myös kantaruotsalaisten ja muslimien välisen kuilun syveneminen.

Kummankin ryhmän ennakkoluulot toisesta islamofobisena tai homofobisena ryhmänä voimistuivat sen sijaan, että yhteisistä ongelmista olisi keskusteltu rakentavasti.

Ruotsissa tarvitaan julkista keskustelua ja suunnitelmia sekä islamofobian vähentämiseksi että siirtolaislähiöiden slummiutumisen pysäyttämiseksi. Muuten saattaa käydä niin, että kantaruotsalaisten ruotsidemokraattien vastapainoksi vihaiset ruotsalaiset musliminuoret perustavat oman vastaavan järjestön suojelemaan itseään.

Ongelmalähiöt ovat vaarassa kehittyä omaksi maailmakseen, joka eroaa niin Ruotsista kuin niistä maista, joista lähiöihin on muutettu. Ruotsin muslimien yhteistyöverkoston vaihtoehtoisen CERD-raportin mukaan Tukholman somaleista jo 70 prosenttia asuu ongelmalähiöissä.