Etelä-Afrikan uudet riimit

Kapkaupunkilaisessa Langan esikaupungissa jykevät bassolinjat halkovat ilmaa kuuman päivänpaisteen alla. Kadun liikenteen keskeyttäneessä ringissä musiikkiin sekoittuu isiXhosan- ja englanninkielinen puheensorina, kun väkijoukko odottaa seuraavan räppärin esitystä.

DJ kuuluttaa esiintyjän nimen: Quite a White Ou! Yllätyksekseni taiteilijanimen takana ei olekaan edellisten esiintyjien kaltainen itsevarmuutta uhkuva katunuori. Mustaihoisen yleisön joukosta astuu ringin keskelle itähelsinkiläistä hipsteriä muistuttava valkoinen mies lierihatussa ja tiukoissa farkuissa.

Tilanne muuttuu entistä kummallisemmaksi, kun valkoinen mies tervehtii yleisöään sujuvasti isiXhosan kielellä ja huudattaa nuoren yleisönsä mukaan perinteiseen esi-isille annettavaan tervehdykseen:

– ­Tamaku! Makhosi!

DJ aloittaa tervehdyksen aikana taustamusiikin ja Quite a White Ou alkaa räpätä edelleen isiXhosan kielellä:

– Olen valkolainen, ajan polkupyörällä ja palan auringossa. En syö lampaanpäitä grillillä ja välttelen peloissani julkisia kulkuneuvoja.

Kertosäkeessä mies huudattaa villinä suosiotaan osoittavan yleisönsä jälleen mukaansa:

– Kun meitsi sanoo valkolainen, te sanotte jou! Valkolainen! – Jou!

Seuraavassa säkeistössä riimit muuttuvat sävyltään vakavammiksi:

– Olen huolissani maastamme. Ihmiset valitsevat niin väärin. Miksi elämme pimeydessä, kun voisimme loistaa auringossa.

Viimeisten riimien jälkeen yleisö vaatii jo äänekkäästi lisää, mutta hattupäinen ”valkolainen” kiittää yleisöään ja katoaa nopeasti ringin keskeltä ihmisjoukkoon.

Kapkaupunkilainen muusikko Craig Charnock, eli Quite a White Ou on noussut viime vuosina Etelä-Afrikassa omalaatuiseksi mediailmiöksi. Hänen musiikkivideotaan Ndingumlungu, Olen valkoihoinen, on tällä hetkellä katsottu satojatuhansia kertoja eri sosiaalisen median palveluiden kautta.

Hänen musiikkigenrensä on kwaito – eteläafrikkalainen elektronisen musiikin muoto. Sitä on perinteisesti pidetty mustien nuorten katukulttuurina. Genressä riimitellään katunuorten omalla slangilla.

Kun Etelä-Afrikan apartheid-hallinto kaatui vuonna 1994, maan uuteen perustuslakiin kirjattiin kaikkiaan yksitoista virallista kieltä. Mukana ovat valkoisen väestön kielet afrikaans ja englanti sekä yhdeksän eri bantukieliperheen kieltä.

Tämä oli vahva viesti siitä, että rotuerottelun sijaan uusi Etelä-Afrikka tulisi perustumaan tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo ei ole kuitenkaan lieventynyt itsenäisessä Etelä-Afrikassa, vaan sen sijaan se on kärjistynyt äärimmilleen.

Tässä ympäristössä yhteiskunnallinen asema on nopeasti luettavissa ihmisen käyttämästä kielestä ja puhetavasta. Käytännössä kaikki bantukieliä äidinkielenään puhuvat käyttävät joko englantia tai afrikaansia työelämässä, jossa virheetön ”valkoinen” aksentti on hyvin haluttu taito.

Muusikko Quite a White Ou eli Craig Charnock näyttää olevan Etelä-Afrikan mediassa ainoa valkoihoinen, joka käyttää isiXhiosan kieltä.

Tapaan Craig Charnockin muutama päivä esiintymisen jälkeen.

– En pidä itseäni varsinaisena muusikkona, vaan performanssitaiteilijana. Valkoisuuteen liitettävien stereotypioiden käsittelyn kautta kyseenalaistan tavan, jolla rotua pidetään luonnollisena ilmiönä, Charnock kertoo.

– Yhdessä ensimmäisistä puheistaan itsenäisen maan presidenttinä Nelson Mandela totesi, että kaikkien eteläafrikkalaisten tulisi nyt alkaa puhua toistensa kieliä sovinnon ja uuden tulevaisuuden nimissä.

Vaikka Etelä-Afrikkaa on usein pidetty kielitasa-arvon mallimaana, Mandelan julistus kuulostaa tänä päivänä utopistiselta. Charnock näyttää olevan ainoa maan mediassa esiintyvä valkoihoinen, joka käyttää isiXhosaa sujuvasti.

– Mielestäni suurimmat esteet meille valkoisille isiXhosan oppimisessa ovat olleet psykologisia. Nämä psykologiset syyt liittyvät tämän maan haavoihin, joista ei vieläkään puhuta avoimesti. Juuri kielimuurin vuoksi suurin osa valkoisista ihmisistä ei ole osannut todella pyytää anteeksi sitä, mitä apartheidin aikana tapahtui. Suurin osa myös pelkää, mitä tämä anteeksipyytäminen tarkoittaisi ja mihin se johtaisi, Charnock kertoo.

– Toisaalta, myös monet kaupunkien xhosa-nuoret eivät osaa enää omaa kieltään. Eteläafrikkalaisessa yhteiskunnassa tämä kieli näyttäytyy arvottomana. Se, että me etuoikeutetut valkoiset opettelisimme isiXhosaa, olisi paras tapa antaa tälle kulttuurille arvo yhteiskunnassa.

Charnockille kwaito-artistina esiintyminen on ollut ensisijaisesti tapa tehdä tunnetuksi hänen luotsaamaansa pientä Ubuntu Bridge -kansalaisjärjestöä. Järjestö toimii Kapkaupungin alueella ja järjestää isiXhosan opetusta. Charnockin mukaan hänen kielenopetuksensa eroaa aiemmasta opetuksesta asenteellisella tasolla.

– Usein isiXhosan opetus keskittyy yksityiskohtaisesti palvelutilanteisiin, mutta me yritämme antaa opiskelijoille vain perusteet. Sen jälkeen kehotamme heitä oppimaan lisää kielen puhujilta, joita todella on kaikkialla kaupungissa, Charnock sanoo.

Ulkopuolisille suunnattujen kurssien lisäksi Ubuntu Bridge -järjestö pyrkii vahvistamaan kielen arvostusta xhosa-yhteisöjen sisällä. Eräänä keinona on ollut esimerkiksi peruskoulujen kanssa yhteistyössä tehty projekti, jossa opiskelijat lähetettiin haastattelemaan isovanhempiaan.

Kuinka Charnock itse sitten oppi kielen? Vuosia sitten hän sai vahvan kutsumuksen unissaan afrikkalaisilta esi-isien hengiltä, jotka vaativat häntä omakseen. Bantukulttuureissa tämä tarkoittaa kutsumusta ryhtyä perinteiseksi kansanparantajaksi ja tietäjäksi eli sangomaksi.

Yleensä sangomat ovat mustaihoisia, mutta esi-isät ovat Etelä-Afrikassa puhutelleet myös Charnockin kaltaisia keskiluokkaisia eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Heistä osa on alkanut harjoittaa sangoman ammattia. Tämäkin kertoo siitä, että kulttuurivaihtoa on tapahtunut Etelä-Afrikassa ihmisryhmien välillä historian saatossa enemmän kuin usein ajatellaan.

Kutsumuksensa aikaan Charnockilla oli vain vähän käsitystä xhosa-kulttuurista. Tästä huolimatta hän muutti maaseudulle perinteisten parantajien opettelemaan sangomien taitoja. Parantajaa hänestä ei lopulta tullut, mutta isiXhosan kielen hän sen sijaan oppi kokemuksen myötä.

– Näen edelleen vanhan xhosa-kansanperinteen tapana oppia syvää myötätuntoa sekä ympäristöämme että niitä ihmisiä kohtaan, jotka näyttäytyvät meille erilaisina ja vieraina, hän sanoo.

Kerron artistille haastattelun päätteeksi, että myös Suomessa on uhanalaisia kieliä, kuten inarinsaame ja karjala, joita on elvytetty nykymusiikin keinoin. Charnock hämmästyy, mutta kertoo tajunneensa, että kielten elvyttäminen musiikin kautta on kehittymässä maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.

Charnock innostuu yhtäläisyydestä ja kertoo aikovansa tutustua suomalaisugrilaisten kielten tilanteeseen ja vähemmistömusiikkiin. Hänestä vaikuttaa siltä, että historiallisesti periytyvät ennakkoluuloiset asenteet ovat suurimpia esteteitä marginalisoitujen kielten elvyttämisessä moderneissa yhteiskunnissa. Niillä kaikilla on oma kolonialismin perintönsä kannettavanaan.

– Kielipoliittisesti tilanteenne Suomessa ei kuulosta kovin erilaiselta kuin meillä Etelä-Afrikassa, hän toteaa erotessamme.

isiXhosa-kieli

– Bantukieli, jolla on yli kahdeksan miljoonaa puhujaa enimmäkseen Etelä-Afrikassa.
– Yksi Etelä-Afrikan yhdestätoista virallisesta kielestä.
– Maan toiseksi puhutuin kieli isiZulun jälkeen. Äidinkielenään sitä puhuu noin 15 prosenttia. Heistä suurin osa asuu maaseudulla Itä-Kapin maakunnassa.
– Opetuskielenä monissa peruskouluissa ensimmäisillä luokilla. Koulutusjärjestelmän kielenä on englanti ja afrikaans.
– On tunnettu naksausäänteistään, jotka ovat kehittyneet alueen alkuperäiskansojen khoisankielten vaikutuksesta.

Kuvat: Ruramai Rudo Musekiwa

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen oppiaineessa.