Tampereella on Suomen ainoa rauhantutkimuskeskus. Professori Tarja Väyrysen mukaan Tampereella käsitteitä ei oteta annettuina, vaan niihin paneudutaan kriittisesti ja monitieteellisesti.

Menestynyt, korkeatasoinen, tasainen. Näin on luonnehdittu Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIn johtoon 2014 valittua professori Tarja Väyrystä. Parin vuoden päästä keskus täyttää puoli vuosisataa.

Eteläinen Tampere näkyy hyvin kevättalven auringossa Tampereen yliopiston kirjaston Linnan kuudennen kerroksen ikkunoista. Väyrynen ei raski pitää verhoja.

– Professorina ohjaan väitöskirjan tekijöitä ja tutkimusjohtajana huolehdin siitä, mihin suuntaan tutkimus kehittyy, hankin rahoitusta ja hoidan hallinnollisia tehtäviä. Konferensseissa käyn harkiten ja valikoiden, jotta uutta tietoa kertyisi, hän kertoo.

– Viime aikoina on talossa keskusteltu vierailleen brittiprofessorin ansiosta Britannian EU-erosta ja Yhdysvaltojen vaaleista. Pöytäkeskustelut nousevat yleensä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä, esimerkiksi terrorismista ja ääriliikkeiden noususta, populismista ja maahanmuutosta.

Tutkimusjohtajana Väyrynen työskenteli TAPRIssa jo vuosina 2000–2008. Suomen Akatemiassa vierähti viisi vuotta akatemiatutkijana.

Aiemmin kokemusta karttui omassa väitösyliopistossa Kentin yliopistossa Canterburyssa Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa. Päätoimittajana hän toimi nelisen vuotta pohjoismaisessa Cooperation and Conflict -lehdessä.

Nyt Väyrysen päivät täyttyvät muun muassa laajassa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa. Siinä tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten maahanmuuttajapojat kohtaavat kantaväestöä.

– Rauha toteutuu arkipäiväisinä tapahtumina, Väyrynen sanoo.

Haastattelupäivänä Väyrynen kirjoitti konferenssipaperia saamelaisten taiteilijoiden Suohpanterror-ryhmästä.

– Tutkija voi lähestyä myös taiteen kautta ilmiötä jonkin ihmisryhmän marginalisoinnista tai hiljentämisestä, kun oikeudet eivät toteudu, hän kertoo.

– Toinen maailmansota oli suuri eettinen vaikutin tutkimusalan syntyyn. Yhdysvaltalaisten ajattelijoiden mukaan toisen maailmansodan kauhut eivät saaneet toistua. Näitä ei ehkä sanottu ääneen, mutta taustalla ne kyllä vaikuttivat.

Yhä mukana TAPRIssa ovat emeritusprofessorit Tuomo Melasuo ja Osmo Apunen sekä tunnetut tutkijat Pertti Joenniemi ja Unto Vesa. Väkeen ovat aikanaan kuuluneet esimerkiksi Vilho Harle ja Raimo Väyrynen, joka ei ole Tarja Väyryselle sukua. Oma työhuone on nyt noin puolella joukosta.

Keskuksen perustamista edelsi muiden muassa kehitystutkimuksen ja rauhantutkimuksen keskustelukerho Turussa ja Tampereella. Sitten muodostettiin ammattitutkijoiden tutkimusinstituutti lähinnä väitöskirjavaiheessa olleista tutkijoista. Tuolloin mielenkiinto kohdistui erityisesti globaaleihin ongelmiin ja kysymyksiin.

Nyttemmin tutkitaan esimerkiksi sitä, miten ihmiset liikkuvat sotien vuoksi ja miten tämä näkyy Euroopassa laajemminkin. Naisten asema sodissa ja rauhanprosesseissa on vahvasti mukana. Rauhanprosessit ymmärretään Väyrysen mukaan laajasti, niin, että rauhansopimuksen solmiminen on vain yksi askel.

Erikoistutkija Marko Lehden johtamaan kansainväliseen maisteriohjelmaan otetaan vuosittain parikymmentä opiskelijaa eli vain viitisentoista prosenttia hakijoista. Väyrynen kehuu nuoria.

– He osaavat ajatella omilla aivoillaan ja ilmaista itseään paremmin kuin oma polveni. Professoreita ei pidetä auktoriteetteina.

Tutkijapuolella on eri tieteenalojen edustajia.

– Meillä on aidosti monitieteellinen yhteisö. Joukossa on esimerkiksi poliittisesta historiasta ja kansainvälisestä politiikasta väitelleitä.

Väyrysellä itsellään on koulutus nimenomaan rauhan- ja konfliktintutkimuksen alalta. Hän väitteli 1995 tohtoriksi väitöskirjalla, joka käsitteli rauhanvälityksen toimintamalleja.

– Tutkimus on nykyään muodikkaasti ihmislähtöistä ja eri tieteenalojen lähestymistapoja käyttävää. Rauhantutkimus on ollut alusta lähtien monitieteellistä.

Taprilla on pohjoismaisia kollegayhteisöjä. Niistä suurin ja tunnetuin on Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuskeskus SIPRI (Stockholm International Peace Research Institute). Vuonna 1966 perustettu keskus tutkii ennen kaikkea konflikteja ja sotateollisuutta.

Tarja Väyrynen luonnehtii Ruotsia alansa suurvallaksi.

– Ruotsi on investoinut alaan muuallakin kuin Tukholmassa. Sillä on vahvaa osaamista ja tutkijoita. Poliittiset päättäjätkin ovat ymmärtäneet sen hyödyn päätöksenteolle.

Norjalainen Oslon Rauhantutkimusinstituutti PRIO on vielä vanhempi. Sen perusti vuonna 1959 sadan kirjan ja tuhannen tieteellisen artikkelin mies Johan Galtung. Hänellä on ollut tiiviit yhteydet myös suomalaiseen rauhantutkimukseen.

Tanskalaisilla oli oma Kööpenhaminan instituuttinsa COPRI, joka kuitenkin yhdistettiin isompaan yksikköön eli ulkopoliittiseen instituuttiin konservatiivihallituksen aikana. COPRI oli erikoistunut turvallisuuden kriittiseen tutkimukseen.

– Tampereen yksi vahvuus on, että TAPRI on maailmalla tunnettu brändi. Jo Galtungin nimi antaa pohjoismaisille keskuksille tunnettuutta. Meillä on kriittistä rauhantutkimusta, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys. Käsitteitä ei oteta annettuina, vaan niihin paneudutaan kriittisellä ja monitieteellisellä ajattelulla.

Väyrysen mukaan Suomestakin voi tulla merkittävä rauhantutkimuksen keskus.

– Tutkijoiden pitäisi saada työrauhaa siihen, missä olemme parhaimmillamme. Nyt on harrastettu rakenteellisia uudistuksia lähes joka toinen vuosi ja taloutta kuristettu. Ruotsissa on ollut päinvastainen linja, siellä haluttiin investoida koulutukseen. Sekin olisi jo jotakin, ettei taloutta enää kiristettäisi. Muuten opiskelijaryhmät vain kasvavat ja kurssitarjotin kaventuu.

– Toivon sen ymmärtämistä, että kireinäkin taloudellisina aikoina tieteelliset, koulutukselliset ja teknologiainvestoinnit kantavat jatkossa.

Rauhantutkimus ei ole iltaruskon alaa, jos Väyryseltä kysytään. Avainsana on verkostoituminen.

Väyrynen on kertonut arvostavansa myös kansalaisjärjestöjen työtä. Miten tiede ja järjestöt voivat kohdata?

– Tutkimusrahoituksen hakijoilta edellytetään vaikuttavuuden arviointia. Tulosten hyödyntämiseen otetaan kansalaisjärjestöjä mukaan, esimerkiksi maahanmuuttajiin liittyen Punaista Ristiä.

Väyrysellä on itsellään valtioneuvoston kanslian rahoitus tieteen kärkihankkeeseen vajaaksi vuodeksi. Hän tutkii naisjärjestöjen roolia konfliktinhallinnassa Kolumbiassa ja Burundissa sekä sitä, miten suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat ottaneet sukupuolitematiikkaa toimintaansa.

– Tämä tuo yhteen järjestöt ja on samalla tutkimusta.

Tiedon kulkua esimerkiksi Suomessa sodan kokeneille voi pitää hankalana. Tutkimustyön tulokset piilevät tietokoneiden ja englannin kielen takana. Väyrysen mukaan on kuitenkin monia tapoja tutkimuksen ympärille kohonneet muurit. On muun muassa ikääntyneiden yliopisto ja oma suomenkielinen rauhantutkimuslehti Kosmopolis.

Monia suomalaisiakin vaivaa nyt sodan pelko, kun maailmanpoliittiset kuviot ovat muuttumassa nopeasti ja yllättävin tavoin. Uudenlainen terrorismi on noussut ja iskuja on tehty Euroopassakin. Syntyy vaikutelma ennustamattomuudesta.

– Olen sen verran optimisti, etten näe sodalla olevan mahdollisuutta. Sen sijaan epävakaus jatkuu.

TAPRI

– Tampere Peace Research Institute eli Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI perustettiin eduskunnan asetuksella 1969 ja alkoi toimia 1970-luvun alussa.

– Opetusministeriön alaisuudesta keskus tuli Tampereen yliopiston osaksi 1995.

– Emerituksineen, tohtoriopiskelijoineen ja tutkijoineen TAPRI on noin 30-henkinen työyhteisö.