Muslimiväestö kasvaa Suomessa. Rukouspaikkaa tarvitaan, mutta myös keskustelua islamista ja sen eri ulottuvuuksista.

Oasis Foundation -säätiö on esittänyt, että Helsingin kaupunki varaisi suurmoskeijalle tontin Hanasaaresta, jonka yhteydessä olisi myös monitoimitila. Hankkeen kustannusarvio on noin 140 miljoonaa. Moskeijan suunnitteluvaiheen rahoituksesta vastaa Bahrainin kuningaskunta.

Keskustelu moskeijasta on herättänyt paljon tunteita ja polarisoitunut nopeasti. Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ ja Ydin-lehti järjestivät keskustelutilaisuuden, jossa avattiin paitsi Lähi-idän tilanteen taustoja myös niiden yhteyttä moskeijahankeen rahoitukseen. Vuoropuhelua moskeijasta ja sen rahoituksesta tarvitaan niin hankkeen ajajien kuin helsinkiläisten päättäjien välillä.

Oasis-säätiön edustaja ei osallistunut keskusteluun. Säätiö järjesti myöhemmin oman tilaisuuden, johon myös Ydin-lehti osallistui.

Toimittaja Liisa Liimatainen korosti keskustelutilaisuudessa islamin monimuotoisuutta sekä tarvetta vahvistaa eurooppalaista ja myös suomalaista islamia.

Liimatainen painotti islamin ja islamistisen jihadismin olevan kaksi täysin eri asiaa. Islamissa on ääriajattelua mutta myös luovaa ja ajassa elävää tulkintaa islamista. Persianlahden maat, erityisesti Saudi-Arabia, edustavat kuitenkin suppeaa islamin tulkintaa. Kun moskeijan rahoitus tulee ulkopuolelta, ei ole yhdentekevää, mistä se tulee. Rahan mukana tulee Liimataisen mielestä aina myös ideologia.

– Helsinkiin puuhattavan suurmoskeijan rahoitus Persianlahden maista on hyvin ongelmallista. On valittu pahin mahdollinen vihapolitiikkaa ajava kumppani.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Olli Ruohomäen mukaan Irakissa, Syyriassa, Jemenissä, eteläisessä Aasiassa, Afganistanissa, Pakistanissa, Somaliassa ja myös Sahelin alueella on toimintaympäristö, joka on väkivaltaiselle islamistiselle jihadismille suotuisa ja joka tuottaa valtavasti ongelmia paitsi yhteiskunnille itselleen myös kansainväliselle yhteisölle.

– Yhdysvaltojen interventio Irakiin avasi Pandoran lippaan, jonka seurauksista nyt kärsitään. ISIS-Daesh edustaa ääritulkintaa islamista ja sen voi jäljittää Saudi-Arabiaan. Daeshin maailmankuva on apokalyptinen.

Mutta miten relevanttia on ottaa esille Daesh puhuttaessa moskeijahankkeessa? Onko se pelottelua? Vai voisiko Daeshin roolin avaaminen lisätä tietoa Lähi-idän konfliktin luonteesta, pakolaisuuden syistä ja myös eurooppalaisten kotikaduille tulleista terrori-iskuista, etenkin kun tiedetään niidenkin rahoituksen lähtevän Persianlahdelta?

Ruohomäki painottaa, että terrorismin tutkimuksessa tulee vahvana esille ideologinen ulottuvuus. Terrorismia ei selitä hänen mukaansa niinkään köyhyys tai syrjäytyminen, vaan ennemmin sen yhteys sankaruutta ihannoivaan kuolemankulttiin.

Moskeijahanketta ja sen rahoituslähteitä arvioidaan myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Helsingin kaupunginvaltuustossa kokoomuksen ryhmässä aloittavan Atte Kalevan mielestä täytyy ymmärtää, mistä jihadistit saavat motivaationsa ja että heille se on uskonto.

– Uskon sen verran älyllisen keskustelun tasoon Suomessa, että voimme erottaa nämä asiat toisistaan. Emme leimaa yksilöitä, mutta voimme silti keskustella jihadistisesta terrorismista, jota innoittaa ajatus olla hurskas muslimi.

Helsingin kaupunginvaltuuston eri poliittisten ryhmien edustajat, vihreiden Tuomas Rantanen, sosialidemokraattien Tomi Sevander, vasemmistoliiton Dan Koivulaakso, kristillisdemokraattien Mika Ebeling, keskustan Ville-Veikko Rantamaula, kuten myös kokoomuksen Atte Kaleva, korostivat uskonnonvapauden merkitystä moskeijakeskustelussa. Kaikkien mielestä Suomessa pitää voida olla suomalainen muslimi. Islamfoobikkoja ei löytynyt yleisöstä eikä liioin panelisteista.

Eri uskontokunnilla on myös Helsingissä oikeus omiin rukouspaikkoihinsa. Tuomas Rantanen muistutti, että Helsingin kaupunki on luovuttanut uskonnollisille yhteisöille tontteja aikaisemminkin.

Mika Ebeling kertoi suhtautuvansa kriittisesti suurmoskeijaan.

– Suhtaudun hankkeeseen kriittisesti ja erityisesti siksi, että se on juuri suurmoskeija.

Hankkeen realistisuuden perään kyseli moni muukin. Dan Koivulaakso muistutti, että koko hankkeesta on ennenaikaista puhua kun edes sen toteutumisen edellytyksiä ei tiedetä. Hän toivoi voivansa nähdä selvityksiä moskeijan ja monitoimitilan tilasuunnittelusta, kävijämääristä ja kassavirtalaskelmista.

Ison investoinnin rahoitus herätti enemmän kysymyksiä ja jopa huolta, koska se näyttää olevan juuri Bahrainin koordinoimaa. Sosialidemokraattien Sevander muistutti, ettei rakennus radikalisoi ketään vaan se, mitä siellä tehdään ja millainen yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on. Syrjäytymisen ja yhteiskunnan ulkopuolella olemisen kokemukset on otettava hänen mielestään vakavasti.

Olli Ruohomäki painotti olevansa samoilla linjoilla kuin monet muutkin puhujat.

– Uskonnonvapaus on liberaalin demokratian kulmakiviä. Millainen moskeija sitten tuleekaan, sen tulee toimia Suomen lainsäädännön ja avoimen yhteiskunnan periaatteiden mukaan, eikä se saa muodostaa rinnakkaisia todellisuuksia.

Ville-Veikko Rantamaula muistutti, että myös Suomen muslimeilla on erilaisia näkemyksiä hankkeesta. Kun yleisöstä tuli esille toive saada tukea yhteiskunnalta, myös muita mahdollisuuksia nähtiin olevan.

– Yhteiskunnan tuki voisi olla myös imaamien koulutusta. Myös perusopetuksessa voisi lähteä laajemmin filosofisesta ja eri uskontojen vuoropuheluun kannustavasta lähestymistavasta, jolloin olisi eri uskontokuntien ja elämänkatsomustiedon yhteisopetusta, Rantamaula huomautti.

Yleisöpuheenvuoroissa Suaad Onniselkä arveli, että olisi viisaampaa puhua suurmoskeijan sijaan keskusmoskeijasta. Mutta se taas edellyttäisi, että olisi jo pieniä moskeijoita. Myös Sevander katsoi, että olisi paljon helpompaa puhua pienemmästä hankkeesta kuin 140 miljoonan jätti-investoinnista, jolla on väistämättä myös kaupunkikuvallista merkitystä. Hän suhtautuu kriittisesti hankkeeseen.

Keskusteltaessa moskeijasta ei voi välttää geopoliittista kilpailua sunnien ja shiiojen välillä, joiden eroilla on omat historialliset juurensa. Tilaisuuden yleisö ei kokenut mitään vastakkainasettelua olevan Suomessa. Tomi Sevander kuitenkin muistutti uusista maahan tulleista muslimeista.

– Kun Pasilan poliisitalossa haastateltiin pakolaisia, ilmapiiri oli aika sähköinen sunnien ja shiiojen välillä. Omasta puolestani toivon, että moskeija olisi yhteen ihmisiä kokoava ja olisi vahvistamassa juuri suomalaisen islamin synnyttämistä.

Liisa Liimatainen muistutti myös, että sunnien ja shiiojen erimielisyyksissä on takana valtioiden suunnitelmia ja ne ovat poliittisia. Persianlahden maitten vahva panos öljyrahan turvin moskeijoiden rahoituksessa on vaikuttanut esimerkiksi Balkanilla. Alueen vanha ja perinteikäs islam on marginalisoitunut ja tilalle on tullut kulttuurivihamielisyyttä.

Dan Koivulaakso sanoi omaan kokemukseensa viitaten, että jos hankkeen halutaan etenevän, laajan kannatuksen hakeminen on tärkeää ja hankkeen realistisuus pitää turvata. Niin Mika Ebeling kuin Atte Kalevakin muistuttivat kotoutumisen tärkeydestä ja yhtyivät Suaadin näkemykseen, etteivät muslimit ensisijaisesti tarvitse omia päiväkoteja tai kuntosaleja, joita kaavaillaan monitoimitilaan.

– Jos luodaan oma linnake, ei edistetä integroitumista. Helsingissä on saleja ja uimahalleja, joissa on naisten vuoroja. On tärkeää luoda identiteettiä, joka on samaan aikaan 100 prosenttia suomalainen ja 100 prosenttia muslimi, korosti Kaleva.

Moskeijahanketta ei varsinaisesti vielä ole. Mutta jos ja kun sellainen tontinluovutuksena päätettäväksi tulee, rahoituksen hakeminen jostain muualta kuin Persianlahden mailta olisi viisasta, kuten myös hankkeen valmistelun laajapohjaisuuden turvaaminen. Pienempi hanke on helpompi toteuttaa kuin suuri ja mahtava.

 

Taltiointi Ytimen ja Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn järjestämästä keskustelutilaisuudesta löytyy Youtubesta.