Ydin-lehden kansikuvan kynttilät kunnioittavat väkivallan uhreja kaikkialla maailmassa. Niiden hento lepattava valo muistuttaa meitä joukkotuhoaseiden, sotien ja konfliktien uhreista sekä terrori-iskuissa menehtyneistä – pelosta, väkivallasta ja kaltoinkohdelluista ihmisistä.

Väkivalta on punoutunut kaikkialle. Se ei säästä edes lapsia. Sitä on uutisissa ja dokumenteissa. Sitä on tapahtumissa, joissa olemme osallisina tai sivullisina. Väkivaltaa on viihteessä ja peleissä. Sitä on kansakunnan muistissa ja sukupolvien kokemuksissa.

Väkivallan vuoksi vuodatetun veren voi tuntea pahoissa paikoissa kylmänä ja hyytävänä. Se voi jäädä leijumaan surumielisenä tuuleen tai painua muistiin kynttilöiden merenä.

Löyhä yhteisöllisyys on ajallemme tyypillistä. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa sanoo yhteiskunnan toimivan sen varassa. Jonot, kokoontumiset tai sosiaalisen median keskusteluryhmät voivat muuttua satunnaisista yhteisöistä toimintakykyisiksi joukoiksi, kun osaamme olla toistemme kanssa ja meillä on vahva yhteisistä intresseistä nivoutuva keskinäinen luottamus.

Turun torilla terroristisissa tarkoituksissa tehtyjen puukotusten jälkeen toivoisi hyvin monimuotoista pohdintaa yhdessä olemisesta ja yhdessä toimimisesta. Se on vaikeampaa kuin valvonnan ja kontrollin lisääminen tai rangaistukset – mutta kestävämpää.

Luottamusta ja yhteistoimintaa voi syntyä hetkeen, se voi toistua silloin tällöin tai siitä voi tulla pysyvää. Ihmiset voivat auttaa toisiaan hädän hetkellä, mutta pysyvämpää yhteistoiminnasta ja luottamuksesta tulee silloin, kun meillä on yhteinen päämäärä, yhteinen kiinnostus ja yhteinen sitoutuminen.

Joskus joku ei voi vain luottaa toisiin vaikkapa omien huonojen kokemustensa vuoksi. Luottamukseenkin voi kuitenkin oppia ja se taas on vastavuoroinen prosessi. Kun valtaa ei käytetä niin, että joku on sen kohteena, vaan niin, että olemme tasavertaisia toimijoita, myös luottamukselle ja yhteistoiminnalle syntyy perustaa. Sitä varten meille on annettu sanat ja puhumisen taito.

Emme osaa laskea tai lukea syntyessämme, mutta opimme nämä taidot myöhemmin. Myös luottamusta ja yhdessä toimimista pitää opetella. Siitä syntyy hyvää. Hyvä leviää ja vaikka sille ei voi laskea hintaa, yhteistä taloudellista hyvääkään ei synny ilman luottamusta.

Kun luottamus, keskinäinen kanssakäyminen ja yhteinen toiminta ovat loppuneet, kokonaiset imperiumit ovat tuhoutuneet.

Väkivallalta ei voi suojautua sulkemalla kodin ovet ja ikkunat. Eikä kansakunta sulkemalla rajat.

Väkivallan uhkaa voi vähentää vahvistamalla demokratiaa. Mitä se on? Sitä, että olemme kaikki osallisia ja täysivaltaisia. Emmekä vain yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden mielessä, vaan kansalaiskeskustelussa ja yhdessä toimimisessa: siinä politiikan kentässä, josta kasvavat ja kehittyvät myös kansanvaltaiset päätöksenteon muodot.

Väkivaltaa voi ehkäistä edistämällä ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Mitä ne ovat? Sitä, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Ihmisoikeudet voivat olla myös sosiaalisia, sivistyksellisiä ja taloudellisia. Yksinkertaisuudessaan kyse on oikeudesta elää, olla ja unelmoida.

Väkivallalta ei voi suojautua sulkemalla kodin ovet ja ikkunat. Eikä kansakunta sulkemalla rajat.

Luottamuksen ja yhdessä toimimisen perusajatus on, ettemme oman hyvän vuoksi polje toisten oikeuksia. Se, että minulla on passi ja toisella ei, ei voi tarkoittaa paperittoman ihmisarvoisen elämän riistämistä.

Me luotamme paperiin, koska meillä on luottamuspääomaa hyvään hallintoon ja yhteiskunnan instituutioiden toimintaan. Paperi tai sen puuttuminen ei arvota ihmistä paremmaksi tai huonommaksi. Sekin kuuluu hyvään hallintoon ja oikeudenmukaisuutta vaalivien instituutioiden periaatteisiin: ne voivat käyttää harkintaa.

Inhimillisessä elämässä luottamus voidaan pettää. Ystäväkin voi pettää. Petos voi saada äärimmäisen, myös terroristisen, muodon. Terrorismilta suojautuminen ei kuitenkaan ole luonteeltaan olennaisesti erilaista kuin väkivallalta suojautuminen.

Tiedustelulaeilla ei pidä avata varjomaailmaa, jota kukaan ei hallitse. Mielenkuohussakaan ei pidä murentaa oikeusvaltion perusteita. Oikeusvaltio ja demokratia tarvitsevat toisiaan. Jommankumman hengenahdistus voi koitua toisen kuolemaksi. Tästä myös Timo Mielonen kirjoittaa kolumnissaan.

Olof Palme sanoi aikoinaan, ettei apartheidia voi uudistaa, vaan se täytyy hävittää. Ydin-henkilömme kosmologi Syksy Räsänen on pannut itsensä peliin apartheidin vastaisessa toiminnassa. Euroopan eteisessä on nimittäin vankila, oikeastaan keskitysleiri. Sille voi antaa nimen Gaza ja Länsiranta.

Lähi-idän epävakaus lähtee autoritaarisista valtioista, jotka eivät tunnusta kansalaistensa ihmisoikeuksia, ja Israelin miehitysvallasta. Tosiasia on, että niin Israel kuin monet länsimaat, Yhdysvallat erityisesti, ylläpitävät kouristuksenomaisesti Lähi-idän diktatuureja.

Tuntuu siltä, että Yhdysvalloissakin on palattu vuosikymmenten takaiseen kansalaisoikeustaistelun aikaan. Ruth Goldway kirjoittaa Yhdysvaltojen vaalijärjestelmän kummallisuuksista, joiden vuoksi vaaleissa vähemmän ääniä saanut voi tulla valituksi presidentiksi. Samalla hän kirjoittaa myös muukalaisvihasta ja valkoisista nationalisteista, uusnatseista, ja siitä miten Trumpin tökeröt kommentit kansalaisoikeuksista osoittavat liberaalin demokratiaihanteen olevan vaarassa.

Nyt on kaikkialla kyse enemmästä kuin helpoista ja yksinkertaisista vastauksista vaikeisiin kysymyksiin. Jokainen joutuu kysymään itseltään, onko minussa halua kasvaa ja kehittyä kanssaihmisenä sekä alttiutta sietää epämukavuutta, kykenenkö raivaamaan tilaa ajattelun kirkkaudelle ja löytyykö minusta tinkimättömyyttä kansalais- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.

We are the 99 %. Sillä viitataan vaurauden ja tulojen eriarvoiseen jakautumiseen maailmassa. Make love, not war. Ei väkivallalle!