Kuva: IMAL.
Yami-Ichi -tapahtuma on nörttien ja värkkääjien kokoontumisajot, joissa virtuaalimaailman voi ottaa haltuun itselleen sopivalla tavalla.
Internet-kulttuuriin keskittyvä Yami-Ichi (”musta pörssi” japaniksi) järjestettiin ensimmäisen kerran Tokiossa vuonna 2012. Vastaavia tapahtumia on sittemmin pidetty muun muassa Lontoossa, Amsterdamissa, Seoulissa, Moskovassa ja New Yorkissa. Myös Brysselissä surffataan trendin harjalla: Molenbeekin kaupunginosassa sijaitseva digitaalisen kulttuurin ja teknologian keskus iMAL järjesti tapahtuman jo toistamiseen.
Yami-Ichissä internet-maailmaan liittyviä tuotteita ja toimintaa esitellään kasvokkain kirpputorityylisessä basaarissa. Tapahtumassa vallitsee reippaan karnevalistinen henki kun ”hullut keksijät” mainostavat ajatuksiaan ja itse kehittelemiään tuotteita.
Yami-Ichi -konseptin keksivät japanilaiset taiteilijat Kensuke Sembo ja Yae Akaiwa, jotka tunnetaan myös taiteilijanimellä exonemo. He kehittelivät tapahtuman vastareaktioksi Facebookin ja Googlen kaltaisten suurten online-yritysten sanelemiin rajoituksiin. Yami-Ichissä lyövät kättä punk-kapitalismi sekä käsityötä ja teknologiaa yhdistelevä värkkääminen, mutta Sembon mukaan myös kaipuu alkuaikojen internet-kulttuuriin vapauteen. Lähestymistapoina ovat sekä kriittisyys että fanittaminen. Sympaattista tapahtumassa on se, että osallistuminen on ilmaista sekä näytteilleasettajille että näyttelyvieraille.
Brysselin Yami-Ichin aikana iMAL-keskukseen oli katettu joukoittain internetin inspiroimaa hyödyllistä ja tarpeetonta tavaraa ja villejä ideoita. Miltä kuulostaa esimerkiksi mahdollisuus otattaa itsestään vanhanaikaista studiovalokuvaa jäljittelevä valokuva, jonka taustana on tietokoneen käynnistysjärjestelmän tunnusmaisema? Tai lasipallo, jota ravistamalla Edward Snowdenin päälle sataa lunta? Hymiön muotoisia lettuja paistamaan ohjelmoidun koneen ympärillä oli kuhinaa, sillä kukallisissa essuissa häärivät ohjelmoinnin opettajat onnistuivat havainnollistamaan, että tietotekniikka voi olla myös hauskaa ja käytännönläheistä.
Kuva: IMAL.
Osa tuotteista olisi voinut olla kaupan lähes missä tahansa vaihtoehtoisemmilla käsityömarkkinoilla, kuten tietokonejätteestä tehdyt korut sekä laserleikkureilla valmistetut tarrat ja iskulauseet. Monien nykyhappeninkien tapaan tarjolla oli myös kynsihoitoa: tällä kertaa jokaiseen sormeen saattoi hankkia tietokonekuvakkeen tai emojin. Vakavampaa otetta edustivat tietokonevirheiden perusteella kudotut taidokkaat tekstiilit.
Myynnissä olleesta kirjallisuudesta mieleen jäi belgialaisen pienkustantamon kokoama teos Tumblr-kuvapalvelun kissakuvista – selvästi suosikkituote, sillä kustantamo on painanut aiheesta jo viisi julkaisua. Tosin miljooniin kissavideoihin ja meemeihin verrattuna mittakaava on edelleen pieni.
Internetaktivistien käsittelyyn pääsivät myös nettivalvonta ja huomiotalous. Esitteillä oli biometrisiä laitteita huijaavia silikonisormenjälkiä design-rasiassa – ja designin hinnalla. Suosiota kaipaavat pääsivät halvemmalla, sillä heille myytiin peukutuksia ja muuta virtuaalihuomiota nimelliseen hintaan. Askel kaupallisempaan suuntaan oli eräänlainen nettihaamukirjailija, joka lupasi hoitaa maksusta asiakkaan twiittien ja päivitysten kirjoittamisen. Tästähän on toki kokemusta Suomessakin, eikä aina niin hyvällä lopputuloksella.
Kuva: IMAL.
Moni paikalla ollut esittelijä tarjosi tuotteitaan tai palveluitaan halvalla, eikä Yami-Ichin tarkoitus edes ole varsinaisen rahallisen voiton tahkoaminen. Hauskinta ja antoisinta tapahtumassa on, että se antaa mainion mahdollisuuden tavata ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita taiteesta, tekniikasta ja nykykulttuurista ylipäätään.
Kokoontumisissa onkin pidetty myös luentoja, viihteellisiä esityksiä ja työpajoja. Esimerkiksi Amsterdamin Yami-Ichissä pohdittiin taannoin, kuinka kirjoittaa ja vastata vihaposteihin. Brysselissä ystävälleni neuvottiin, miten kolvata ja liimata kasaan kontaktimikrofoni viidessätoista minuutissa. Sillä tehty koeäänitys vietiin verkkoon saman tien.
Itse kuuntelin Brysselin kokoontumisessa kanadalaisen tutkijan yksityisen esitelmän siitä, miten kokeellista elektroniikkaa voi hyödyntää poliittisessa toiminnassa. Ironista kyllä emme kumpikaan saaneet aihetta käsittelevän kirjasen nitomiseen tarkoitettua modernia ompelukonetta toimimaan, vaan päädyimme yhdessä kehumaan vanhoja Singereitä. Vanha teknologia voi yhdistää uudesta teknologiasta innostuneita.
Kuva: Riitta Oittinen.
Kaikkiaan Yami-Ichin periaatteita ovat tärkeilemättömyys, laillisuus ja se, ettei ketään vahingoiteta. Tilaisuuden lapsenmielisyys vaikutti osittain kumpuavan nostalgisesta suhteesta vähemmän pelottavaksi miellettyyn alkuajan internet-kulttuuriin – aikaan, jolloin dataa kontrolloivat yritysten sijaan käyttäjät.
Jotkut tuotekehittelyt ja parodiat saavat pohtimaan, onko todellisuus jo vitsejä karmeampaa. Piloillaanhan suosiota voi hankkia pikkurahalla, mutta harva pystyy manipuloimaan markkinoita ostamalla miljoonia tykkäyksiä. Ja jos tietosuoja ei toimi, identiteettiä piilottavilla silikonisormenjäljillä ei pitkälle pötkitä.
Myönteistä Yami-Ichissä on, että kokoontumiset houkuttelevat tietokoneiden ääressä kyyhöttäviä ihmisten ilmoille. Jos taas kävijällä on ollut masentavia kokemuksia atk-neuvojien ja elektroniikkamyyjien happamuudesta tai ylimielisyydestä, Yami-Ichi voimaannuttaa ottamaan virtuaalimaailmaa haltuun itselle sopivalla tavalla. Alas pönäkkyys!
Yami-Ichin kotisivut: http://yami-ichi.biz